Eilen illalla palasin Porista takaisin Helsinkiin. Vähän siinä kesämielellä, ilosta pirskahdellen aloin käydä kuvia läpi. Valokuvissa on aina se sama hyvä puoli, että voi kerrata tapahtumia ja hetkiä ja palata niihin. Kikatutti ihan kamalasti, meillä oli niin mahtava Jazz-reissu. Neljän naisen porukka, keistä tunsin entuudestaan yhden. Lyötiin keinuvat lanteet ja hulluttelevat mielet yhteen ja pidettiin kunnolla hauskaa. Ei mitään räkäistä festarointia, vaan rentoa, kivaa ja kaunista.
Porista olen pitänyt aina. Siellä on asunut tärkeitä ystäviä, siellä on meri ja kaupunki vaikuttaa aktiiviselta. Jazzeilla en ollut ennen käynyt, mutta olen odottanut sopivaa hetkeä ja vapaata viikonloppua jo monta vuotta. Ja odotus palkittiin. Niin musiikki, ihmiset, sää kuin auringonlaskut menivät nappiin. Harvoin sattuu niin moni asia menemään prikulleen oikein samalla reissulla.
Varsinaisia festaripäiviä meillä olivat perjantai ja lauantai. Perjantaina laahustettiin verkkaisesti alueelle, mutta nautittiin sekä Hurtsista että Pet Shop Boyssista hyvissä rytmeissä. Hurtsien laulajalle kaikki karismapisteet, mutta PSB veti kyllä lavashowssa sen pidemmän korren. Mielenkiintoisista, psykedeelistä, nostalgista. Ei turhan överiä, mutta kuitenkin aikamoista hulluttelua.
Varsinaisten keikkojen jälkeen jatkettiin vielä alueen ulkopuolella olevalle Jazz-kadulla ja niiden laivaklubeille. Axl tanssitti ja oltiin noloja 15-kesäisiä tansseinemme. Paitsi ettemme ottaneet itseämme kovin vakavasti, sopiva irrottelu tekee ihmiselle hyvää. Ei sentään irroteltu telttamajaoitukseen saakka, vaan tyhjillään oleva asunto oli vuokrattu hyviä yöunia varten keskustasta.
Mutta perjantain pieksi mennen tullen lauantain konsertit. Kun samaan päivään saadaan mahtumaan Pariisin Kevät, Jamie Cullum, Patti Smith, James Blunt ja Kelis, ei voi mennä mönkään. Lisäksi itselleni uusin tuttava AlunaGeorge oli kivaa kuultavaa, vaikka siihen olen keskittynyt nyt myöhemmin Spotifystä enemmän kuin itse keikan aikana.
Korkeimmat pisteet tipahtaa minulta James Bluntille ja Kelikselle. Cullumiin oli kovat odotukset, mutta toinen J veti nyt niin intensiivisen keikan, että ei voinut kuin laittaa silmät kiinni ja tuntea festareiden ja elämän helppous. Uudet ja vanhat ystävät löysivät samaan porukkaan, ja pitkä rivi kivoja ihmisiä keinui musiikin tahtiin kuin viimeistä päivää. Ympärillä riitti festariromantiikkaa ja hymyä.
Kelis taas sheikkasi täysiä sitä mikä sillä on (joojoo, tämä oli siitä biisistä). Toimii sellaisen naisen toimesta. Aina.
Toivon, että ensi vuonna uudestaan. Että joka vuosi uudestaan.
Jazz-kissat kiittää ja palaavat ruotuunsa kotikissoina.
– Henriikka
Onks toi tuija pehkonen?:D
Jep, sama nainen.
siis onks tuija pehkonen sun kaveri? :o
Kyllä vain. Kohtalo pakotti meidät ystäviksi, sillä juoksimme kevään juoksukoulussa about samaa tahtia.
Festarifiiliksenne välittyi hienosti tästä jutusta. Tuollaista se parhaimmillaan on. Ihanaa, että oli täydellinen viikonloppu. :)
Jes, mietinkin että kuinka mahdollista on ylipäänsä välittää tuollaista tunnelmaa kuvilla. Hyvä että onnistui!
Tunnelmat välittyivät ainakin tänne :) kannatti odottaa ;)
Lojaali odottaja. Kiitos. Näin lämpimästä kesäviikonlopusta ei huonoa tunnelmaa saisi tekemälläkään.
Mäkin kirjoittelin just jazzeista. Huippua oli! Sun kuvista välittyy just se olennaisin. Iloisimmat yllärit oli ennen Axlia hipannut Kaveri Special, sitten itse Axl (i h a n a), sitten toki lauantain Kelis, Cullum ja tämä mullekin uus ihastus AlunaGeorge. Todellakin toivottavasti ens vuonna uudestaan :)
No laita nyt ihmeessä linkkiä, että pääsen lukemaan jazzeista. Me ei ehditty Kaveri Specialia kuulemaan, pitää ehkä etsiä se täältä netin syövereistä ja koittaa nappaisko. Live tosin on aina live. Ensi vuoteen! Jammaillaan taas.
Hui! Ihan alkaja vasta oon ja vähän salaa nolottaa, mutta olkoon menneeksi:
http://www.lily.fi/blogit/pollomummo
:)
Mitä turhaan nolostelet! Hyvä juttu oli. Nyt loppuu häpeileminen.