Noniin, 1.1.2015. On se kummaa, että päivä on ihan samanlainen kun kaikki muutkin 364 päivää ja silti tuntuu ihan uudelta. Kuin koko viime vuosi olisi karistettu kirjaimina kirjansivuilta ja olisi tyhjä kirja täytettävänä.

Niin kuin eilen kirjoitin, en halua tehdä lupauksia. Kirjoitan mieluummin ylös tavoitteita. Kokosin perinteisellä kynä+paperi-menetelmällä ylös myös kuluneen vuoden 2014, niin sen plussat kuin miinuksetkin.

Syvimpiä salaisuuksia en laita julkisesti kaikkien ruodittavaksi, mutta oli mukava huomata, että aika arkiset asiat nousivat listan kärkeen: vaellus Repovedellä, synttäribrunssi, juhannus Latviassa, vanhat ja uudet ystävät, nostalgiaretki Serenaan, mökkeily Kuhmossa ja kevään juoksutreenit. Miinuslistalle pääsi kiire, kodin ruma muovimatto, epävarmuus ja että koen antaneeni liian vähän aikaa ja arvostusta ystävilleni. He kun ovat kaiken glorian ansainneet.

Mitä tavoitteita tulevalle vuodelle?

– Yllätän ystäviäni enemmän
– Kokeilen uusia urheilulajeja
– Juon reilummin vettä
– Siivoan ahkerammin
– Vietän enemmän aikaa ulkona ja luonnossa
– Olen läsnä

Ei mitään mahdottomuuksia, mutta toteutuessaan tavoitteet parantavat varmasti elämänlaatua. Ääneen lausutut, julkikirjoitetut tavoitteet toteutuvat huomattavan paljon useammin kuin omiin aivolohkoihin kaikessa hiljaisuudessa säilötyt ja varastoidut.

Toivoisin myös blogitavoitteita. Olisiko teillä tälle vuodelle laittaa juttuehdotuksia toteutettavaksi? Mistä olisi kiva lukea, mikä kiinnostaa? Voisin pitää teemaviikon, jolloin kirjoitan ainoastaan toivepostauksia. Jos olet jo aiemmin ehdottanut jotain, ehdota uudestaan. Tuplaten parempi.

Entä oletteko tehneet lupauksia tai tavoitteita?
Mielettömän hyvää tätä vuotta ihan kaikille.
Antakoon vuosi 2015 vain sellaisia myrskyjä, jotka tuntuvat jälkeen päin seikkailuilta.

– Henriikka

Kuva: Sarah Fisher