Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia
Siinä missä kesä on ollut kylmin aikoihin, on se ollut myös yksi kauneimmista. Vesisade on tehnyt sen, että kesäkuun vihreä on vielä tavanomaistakin vihreämpää. Sellaista absurdia neonvihreää, jota ei melkein pysty katsomaan niin, ettei silmiin sattuisi.
Viime torstaina olimme ystäväporukan kanssa piknikillä. Voitteko uskoa, että aivan tuurilla samana aamuna Facebookiin lävähtää kuva, josta oli tasan vuosi: pidimme piknikkiä samalla ystäväporukalla 15.6. myös viime vuonna.
Yhdeksän hengen yhteen kokoaminen on aina haaste, mutta selviydyimme kiitettävästi, sillä vain yksi joutui jättämään väliin.
Valkoinen lakana levitettiin Vanhankaupunginkoskelle. Olin haaveillut koko kevään piknikistä aidoilla astioilla, ja niin Tuokio-astiat ja Savonian aterimet levitettiin liinan reunoille.
Jokainen oli tuonut syötävää yhteisen pöydän ääreen: fetapiirasta, leipää ja levitteitä, marjoja ja hedelmiä, brownieita, suklaata ja iso kulhollinen mansikka-halloumisalaattia. Termarissa odottivat kuumat kahvit.
Nauroimme yhdessä, että pitkälle on tultu ajoista, jolloin pöydän keskelle heitettiin pesemätön viinirypälerasia ja halpahallin juustonaksupussi taisteltavaksi. Olen kyllä aika vahvasti tämän nykyisen linjan puolella, vaikka kultaisia ja arvokkaita olivat nekin ajat.
Ja sitä paitsi silloin sai syödä heti! Nyt patistan ystäväni hymyilemään kameralle ennen ensimmäistä puraisua. Muutamat joutuivat jopa roikottomaan vilttiä varjona valon tiellä. Meinasivat menettää malttinsa nälän äärellä. Onneksi ovat kuitenkin vielä matkassa turvallisesti mukana.
Vanhassa kaupungissa oli kaikki hyvin. Minne päänsä käänsikin, oli kaunista. Kalastajat kalastivat ja ilmeisesti saivatkin muutaman hikisen kalan. Muuan kalastajan tytär tuli varoittelemaan meitä kanadanhanhista, mutta olimme itse niin kovaääninen lauma, etteivät linnut tulleet edes lähelle.
Muutaman tunnin istuskelun, alati jatkuvan keskustelun ja naurun sekä sopivan ruokaähkyn jälkeen kaikki tajusivat tärisevänsä kesävaatteissaan ja paljaissa säärissään. Vaikka kaunista onkin, niin ei turhan lämmintä vielä. Kun aurinko armas painuu mailleen, niin vielä ei ole auttanut kuin makuupussi tai villahaalari.
Ulkona syöminen on silti aina kaiken vaivan arvoista. Näen jo silmissäni heinä- ja elokuun mökkiaamiaiset, jolloin syön vastapaistettuja lettuja omakeräämillä mustikoilla ja vaniljajäätelöllä.
Kiitos ystäville illasta ja piknikistä. Olette yhtä absurdin ihanaa kuin tämän kesäkuun vihreä.
-Henriikka
Mistä sun ihana mekko on? Mahtava kuosi!
Hei kiitos sulle. Mekko on UFFilta eikä merkistä ole tietoakaan… Mutta kiva se on minunkin mielestä :-)
Onpa kauniita kuvia! Hah yksi asia vaan tuli mieleen tuota ylhäältä katsottuna neljättä kuvaa katsoessa, että MITEN sä oot sen ottanut? Se on niin kaukaa otettu että kuvittelin mielessäni sut jonkun sun ystävän hartioille istumaan! :D
Hahhhaa, hovikuvaajallani Jannella on salaiset kikkansa. Tai sitten vaan pitkä käsi…
Kiitos Maria. Tää hetki oli yksi kesän timanteista.
Hei mistä tuo sun ihana mekko on??
Ihana mekko on löytö UFFilta, joten valitettavasti en osaa opastaa sua sen juurille.
[…] ruokaa odotellen taka-alalla popsivat. Arvaatte varmaan, että tätä kuvaa ei julkaistu valmiiden kuvien kanssa. Siitäkään huolimatta, ettei tilanne vienyt illan tunnelmaa – meillä oli ihan oikeasti […]