Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta
Tänään on satanut koko päivän.
Meidän piti lähteä eilen yöjunalla Lappiin. Tai siis, piti ja piti…tajusimme eilen junaa odottaessamme Pasilassa, että se lähteekin vasta tänään. Meni sunnuntain ajatukset ja suunnitelmat vähän uusiksi.
Olemme varanneet kahden viikon Lapin loman ja pienen asunnon Äkäslompolosta. Olin suunnitellut, että kuvaamme näitä Partioaitan vaatteita tänään herätessämme napapiirin yläpuolelta, vaan kuinkas kävikään. Täällä sitä vain kökötämme edelleen saariston syleilyssä Porvoossa.
Ruskakuvia saatte siis hetken odotella, mutta oikeastaan tämä sadepäivä sopi tämän blogijutun viestiin paljon paremmin. Siinä missä Kolariin oli luvattu aurinkoa, täällä on satanut, satanut ja satanut. Ja tiedättekö mitä? Se ei ole mikään este ulkoilulle.
Välillä minua oikein risoo, kun mediassa ja ihmisten keskusteluissa kuulee puhuttavan ”huonosta säästä”. Se tarkoittaa yleensä sadetta, kovaa tuulta tai yleistä harmautta. No, sellaista klassista syyskeliä.
Aivan varmasti olen itsekin joskus sortunut väittämään ihan samaa, vaikka se on kyllä juuri niin, ettei huonoa säätä olekaan. On vain erilaisia säätiloja, joihin sopivat erilaiset kuteet, ja eritoten erilaiset mielentilat ja asenteet.
Tänään on satanut lakkaamatta, mutta on silti ollut oikeastaan vallan erinomainen ulkoilupäivä. Sade tekee väreistä kirkkaampia ja näin ollen ympärillä vallitsee erityinen kauneus. Usva on kierrellyt mereltä pihaamme, ja kesä väistyy vaihtuvan sesongin tieltä. Omenat punertuvat hiljalleen puissa ja rantaan on laskeutunut tunnelmallinen harmaus. Tekee mieli olla hiljaa ja ihailla. Laittaa mato koukkuun ja onkia pari ahventa. Juoda kaakaota omenapuun alla ja ulkoilla ilman sen kummempia suunnitelmia. Kerätä muutama sieni matkalta tai täyttää koura puolukoista.
Kun kauniit kesäilmat ovat ohi, ulkoilua ei tarvitse eikä kannata lopettaa. Kesä ei ole lainkaan ainoa, eikä välttämättä edes paras ja kätevin, sesonki ulkoilulle. Ulkoilma ravitsee vuoden ympäri. Jos et usko lukuisia tutkimuksia luonnon ja ulkoilman terveys- ja hyvinvointivaikutuksista, kokeile vaikka itse.
Elin itse yllättävän monta vuotta niin, etten välttämättä käynyt päivisin pihalla ollenkaan. Harrastin kyllä reilusti, mutta harrastin lähinnä sisällä. Nyt on vaikea uskoa sitä edes omaksi elämäkseni, tavakseni elää, sillä ulkoilmaelämä on kyllä napannut minut otteeseensa pysyvästi. Missään muualla ei ajatus kuljen niin virkeästi, eikä ideat lähde samalla tahdilla lentoon. Ja toisaalta missään muualla ei yhtä lailla rauhoitu, saa sydämensykettä tasaantumaan ja itselleen levollista oloa. Luonnossa on kaikki. Sieltä me tulemme ja sinne palaamme.
Ups, lähtipähän diipiksi. Tarkoitus oli vain toitottaa, että hyvillä varusteilla huonollakin kelillä ulkoilu voi olla hauskaa ja nautinnollista, jopa hyödyllistäkin.
Näissä kuvissa minulla on jälleen kerran Partioaitan tamineita päällä. Partioaitta bongasi vuonna 2015 erään tekemäni videon metsästä ja siitä alkoi pitkään jatkunut yhteistyö, joka ilokseni jatkuu edelleen. Luotan heidän vaatteisiinsa ja varusteisiinsa täysin. Vielä ei ole elämässä sattunut mitään tilannetta eteen, jossa en olisi pärjännyt Partioaitan kamppeissa (jep, jopa hienot juhlat koettu!).
Näihin kuviin valitsin suosikkejani tämänhetken valikoimista. Osa tuotteista minulla oli jo entuudestaan käytössä, ja kaikki brändit lapas-brändiä lukuun ottamatta olivat minulle jo tosi tuttuja.
- Punainen flanellipaita: Patagonia miesten L/S LIGHTWEIGHT FJORD -flanellipaita (kuvissa miesten M-koko)
- Värikäs fleece: Patagonia naisten LW SYNCH SNAP-T P/O fleecepusakka kierrätetystä polyesterista (kuvissa naisten L-koko)
- Mustat retkeilyhousut: Fjällräven KEB TROUSERS W REG -housut (kuvissa naisten koko 42)
- Sininen anorakki: Sastan ja Partioaitan yhteistyössä valmistama Kortteli-anorakki (minulla kuvissa koko M)
- Musta ja ruskea pipo: VAI-KO Timberjack beanie -merinovillapipo
- Vihreä-valkoinen villapaita: Devold NORDSJØ SWEATER CREW NECK Unisex -villis (kuvissa miesten L-koko)
- Harmaat villalapaset: Hofler INARI WOOL -lapaset
- Keltainen sadehattu ja saappaat: second hand
Tänään porskutimme vain kotipihan ympäristössä, joten en valinnut mitään hc-retkeily-asukokonaisuuksia päälleni, vaan ihan vain tällaisia vaatekappaleita, joissa on mukava viettää sunnuntaita. Mikäli syyssateisiin lähtisi tosissaan retkeilemään, kannattaisi vedenpitävyyteen kiinnittää huomiota vielä paljon enemmän. Mutta sadetta tai ei, mukavuus ennen kaikkea.
Näistä kuvien vaatteista Vaikon Timberjack-pipot ovat kulkeneet matkassa pisimpään. Siitä on jo monta vuotta, kun hankin ekan Timberjackin, eikä paluuta ole ollut. Ensimmäiset ovat jo aika puhkikuluneet, mutta silti käytössä. Timberjack on malliltaan napakka, eikä lörähdä ja sopii niin kaupunkikäyttöön kuin vaativimmillekin retkille. Se pitää tuulen ja kylmän poissa korvilta.
Myös Devoldin villapaidat ovat olleet pitkään käytössä. Näiden kuvien vihreä-valkoinen, muhkea villapaita on itse asiassa puolison, jota aina välillä salaa ja luvalla lainailen. Aika moni muukin vaate kulkee meillä kyllä yhteiskäytössä, niin kuin varmasti tulevaisuudessa myös tuo punainen Patagonian flanellipaita. Värikkääseen Patagonian kierrätys-fleeceen ihastuin niin kovin, että sanoin jo ääneen puolisolle, että se on vain minun käyttööni. Hän nauroi. Tiedä sitten, mitä se tarkoittaa.
Ja hei, mites tuo sininen anorakki? Partioaitta ja Sasta ovat täksi syksyksi tuoneet kauppoihin Kortteli-anorakin, joka on hengeltään ja olemukseltaan tosi lähellä sitä oranssia Sastan anorakkia, jota aina käytän. Tämä on vain hivenen ohuempaa kangasta. Tästä on tuo klassinen malli, sekä vintage-henkinen left-over-versio kolmessa eri sävyssä, joista uskoisin teidän myös syttyvän tosi kovaa. Tsekatkaapa!
Fjällrävenin Keb-housut ovat entuudestaan tutut, mutta minulla ei ole sellaisia vielä itselläni ollut. Nyt asiaan tuli muutos, sillä raskauden muuttama kroppani tarvitsi isommat pöksyt. Jo toissa syksynä päätin, että jos tarvetta uusille housuille tulee, niin nämä voisi olla hyvät.
Haluaisin kannustaa teitä ulos ”huonolla kelillä”. Ei tarvitse lähteä pitkälle, eikä yön yli eikä edes koko päiväksi. Sitä voi hyvin vaikka käydä vartin tai tunnin piipahduksen ja tulla sitten takaisin sisälle. Luulenpa, että monille teistä käy niin kuin itsellenikin – vartti venyy tunniksi ja tunti kolmeksi. Pieni pihapiipahdus herkkutateiksi ja postinhakureissu lintujen ihailuksi.
Ulos ei tarvitse aina lähteä tekemään jotain. Voi olla vaikka ihan hiljaa ja kuunnella. Tuntea. Aistia sadetta, tuntea sumun, seistä tuulessa. Meidän vauvan lempijuttuja koko maailmassa ovat tuulessa liikkuvat puiden oksat ja lehdet. Olen hänen kauttaan huomannut, että nehän ovat oikeastaan aika vangitsevia ihan oikeasti, ei vain vauvan silmin.
Aion tulevalla Lapin lomalla nauttia luonnosta ja ulkoilmasta, millainen keli sattuukaan olemaan. Aion seistä hiljaa ruskan keskellä ja imeä siitä voimaa sisääni. Aion haltioutua kaikista pienistä yksityiskohdista ja palata etelään tyytyväisenä odottamaan kaiken alleen peittävää harmautta, joka on ihana juttu sekin.
Arvatkaa muuten, mitä olen myös miettinyt tänään? Sitä, että ihmiset kastuvat aivan liian vähän nykypäivänä. Kuulostaa aivan älyttömältä, mutta niin se on. Sateesta on tullut sellainen asia, jota pitää paeta ja jonka tullessa täytyy mennä sisään. Tänään rankkasateen alkaessa olin pihalla villapipossa ja flanellipaidassa – ei siis mikään unelmien sadekombo. Mutta jäin silti sateeseen, sillä eihän se meitä satuta. Oli ihana kastua ja tulla sitten sisälle lämpöön kuivattelemaan, juomaan kuumaa kaakaota ja toivomaan, että tänään se juna ihan oikeasti lähtisi.
-Henriikka
Kiva kirjoitus. Ja kiitos kannustuksesta, oonkin miettinyt että vois sadesäällä lähteä ihan vaikka vaan kävelemään ulos. Se ois varmasti jotenkin rauhoittavaa.
Niin, ja päiväkodin opena voin sanoa, että meillä ulkoillaan säällä kuin säällä. Me työntekijät kyllä valitetaan sateessa ulkoilusta ja lapset nauttii ihan täysiä. Heistä mallia. :)
Oon miettinyt kans tätä ”huonosta säästä” puhumista. Ja ite kyllä yritän elää sillä asenteella, jota julistat tässä. Lapsille sitä ei niinkään tarvi julistaa, ne näkee sateen mahdollisuutena. Mut ehdottomasti hyvät kamppeet tekee kyllä paljon. Parhaimmillaan sade ei haittaa. Pahimmillaan haittaa paljon. Ehkä vaivannäkö tässä asiassa on kuitenkin se keskeisin asia. Ehkä sade ei olekaan ”huono keli” vaan ”vaikea keli”. Se vaatii aika paljon enemmän varusteita, suunnittelua ja säätämistä. Esim kun miettii jotain kesäjuhlia niin onhan pouta nyt vaan selkeästi kivempi ja helpompi. Samoin kun lähtee lasten kanssa ulkoilemaan. Pukemista, miettimistä, kuraa, siivoamista ja kuivattamista on poutakelillä aika paljon vähemmän. Aina ei ei oo jaksamista nähdä sitä vaivaa. Mutta silloin kun on, niin tulee kyllä uskomattoman reipas ja voimaantunut olo!