Minulla on salainen pahe: haluan mieluummin tietää monesta asiasta vähän kuin yhdestä tai parista paljon. Haluan mieluummin kerätä kasapäin kaikenlaista tietoa kaikenmoisista asioista kuin kehittyä ammattilaiseksi yhdessäkään. Tiedän tiedän, sellaista on tämä nykyajan nuoriso. Mihinkään ei keskitytä, kaikkeen kyllästytään hetkessä ja yrittämään lähdetään ennen todellista tietotaitoa. Mutta kyllä, sellainen minä vain olen.
Luonteelleni loistava tapahtuma on löytynyt Helsinki Design Weekin järjestämistä PechaKucha -illoista. Päädyimme paikan päälle Helsingin yliopiston juhlasaliin taas viime torstaina. Nauroin, ärsyynnyin ja mietiskelin.
20 kuvaa 20 sekunnissa. Siinä tiivistetysti PechaKucha-presentoimisen idea. Ympäri maailmaa tunnettu konsepti tuulettaa pölyttyneet käsitykset kuivasta puhetilaisuudesta. Puhujina on joka kerta poikkitieteellinen kattaus luovan alan ja tiedemaailman tekijöitä. Ajatuksia, oivalluksia ja visioita. Joskus ihan nappiin, joskus täysin penkin alle. Joskus prikulleen kellotettuna, joskus liirumlaarum ihan liian pitkään.
Olen osallistunut Helsingin PechaKucha Night -tapahtumiin nyt kolme kertaa. Puheet on kahdessa erässä ja välissä on viinintarjoilu. Ensimmäisellä kerralla olin yksin ja päätin, että tulen tapahtumaan siitä lähtien aina yksin. Haastan itseni tutustumaan uusiin ihmisiin ja keplottelen kepeästi itseni viinittelyn lomassa uusien ihmisten suosioon. Vaan enpä jaksanut ensimmäisen kerran jälkeen. Ensimmäinenkin oli vähän tuskainen. Kaveri kainaloon ja nauttimaan mukavasta illasta, turha pinnistellä kun jotenkin muutenkin ollaan uuden tiedon äärellä.
Torstaina opin palvelumuotoilusta, kaupunkien ja lähiöiden käyttöönotosta, Legojen kuvauksesta, väkivallan ja uskonnon suhteesta, bio-jostain (en ymmärtänyt mitään) ja muutamasta muustakin aiheesta. Ensi kerralla opin taas jotain.
Mummona kokoan PechaKuchista saamastani tiedosta kirjan, joka myy loppuun muutamassa sekuntissa. Tai sitten ensimmäinen painoskin jää kirjakauppoihin roikkumaan ja loppujen lopuksi huoltoasemien kirja-outletit myyvät sitä parin killingin hintaan.
– Henriikka
Joku on sanonut että asiantuntija on sellainen joka tietää melkein kaiken melkein ei mistään. Ja taas mm. toimittaja on sellainen joka tietää melkein kaikesta melkein ei mitään. :)
Hauskasti sanottu. Kiitos, että jaoit tämän ajatuksen meidän kanssa :-)
Muakin Pecha Kuchassa viehättää juurikin lyhyet katsaukset erilaisiin asioihin ja ideoihin, varsinkin sellaisiin joihin ei muuten missään tulisi törmättyä. Kokemuksen hauskuus on mielestäni vähän samanlainen kuin inspiroivien design-teknologia-kulttuuriblogien selaaminen kaverin kanssa: linkitettäisiin kiinnostavia juttuja toisillemme ja huudahdeltaisiin että ”katso”, ”vähän jännä” ja ”oikeestiko?”. :)
Jep, ihan parhaita tällaiset tilaisuudet. Mieluummin paljosta vähän kuin vähästä paljon.
Mukavaa, että jaksoit kommentoida.