Tiistai 19.9. klo 16:15
Icelandair: Helsinki – Reykjavik
Lentelen juuri pilvien päällä. Tuntuu etten ole nähnyt sinistä taivasta pitkään aikaan, vaikka se ei kyllä aivan pidä paikkaansa. Lentokoneen ikkunasta näkyy niin paljon valoa, vaaleansinistä ja valkoista, että silmiä kivistää. Olemme matkalla Islantiin, Bea ja minä.
Olen selvitellyt, mitä kaikkea Islannissa kannattaa tehdä. Ja olen jo ehtinyt luovuttaa kaiken upean edessä – ehdimme nähdä viikossa vain pienen palan taikamaailmaa, mutta se riittää hyvin. Kuvittelen itseni mustalle hiekkarannalle, kuumaan ulkoilmakylpyyn ja nököttämään vuoren päälle. Kuvittelen kuinka vesi sataa alas kauniina ja ropisee gore-tex-vermeittemme pinnalla. Mutta omat mielikuvat harvoin kulkevat käsi kädessä todellisuuden kanssa ja hyvä niin. On hienoa nähdä paikkoja, joita ei voi ymmärtää eikä hahmottaa etukäteen.
Kohta lentohenkilöstö tarjoilee kahvia. Odotan sitä lähes yhtä paljon kuin koko Islannin saarta. Vähän haalea, vähän kummallisen makuinen lentokonekahvi. Ihanaa!
Tänään otamme rauhassa. Minulla on niin kova nuha, että jäätikköseikkailut saavat vielä tänään odottaa. Ehkä huomennakin. Otamme bussin hotellille ja käymme annettuja vinkkejä läpi (kiitos niistä!). Teemme listan, googlailemme ja etsimme Instagramista paikkoja, joihin tekisi mieli päästä. Jätämme listan puoliksi tyhjäksi, jotta voimme jättää harhailulle tilaa. Se on parasta.
Ehkä köpöttelemme rauhassa reykjavikilaiseen ravintolaan iltapalalle. Luultavasti salaattia, vaikka nyt vatsani tuntuukin niin tyhjältä, että aion vastoin kaikkia normaaleja käyttäytymismallejani tilata ohilipuvasta kärrystä kuuden euron gluteenittoman kaurapuuron. Huh huh, nyt eletään reunalla.
Pääni meinaa aina mennä sekaisin virikkeistä. Kun tiedän, että pian voin tehdä miltei mitä vaan ja nähdä melkein mitä vaan, päätäni alkaa huimata. Mielen positiivisia ärsykkeitä on rajattomasti. Ei auta kuin hengitellä ja muistaa, ettei ala juosta suuna päänä kaiken perässä, vaan nauttii matkasta ja maailmasta.
Terveisiä taivaalta.
-Henriikka
Ps. Kirjoituksen kuva on otettu Islannissa joulukuussa 2014, kun viimeksi kävin siellä. Olettamani mukaan nyt näyttää vähän erilaiselta.
Huom! Matka toteutetaan yhteistyössä Icelandairin kanssa, enkä vastaa kaikista kustannnuksista itse.
Tuli asuttua Reykjavikissa jonkin aikaa. Vikana päivänä kannattaa käydä musiikkitalo Harpassa lasillisella. Kaupungin hulppein rakennus ja happy hour aikaan silti halvimmat viinilasilliset. Vieläpä hyvää viiniä! :) vestmanna saari on mieletön!
Reykjavik on mainio! Voisikohan sitä itsekin jossain vaiheessa elämää asua siellä jonkin aikaa. Hmm…
Voi Islanti! Ikuinen haavemaani jonne matkustaminen on nyt syksyn myötä alkanut houkuttelemaan vaan enemmän ja enemmän. Nyt on muita reissuja suunnitteilla mutta vuonna 2018 ehdottomasti sinne. Ihanaa lukea teidän reissusta pahimpaan Islantikuumeeseen.
Oh, Islanti on aivan ihana. Kannattaa todellakin lähteä.
Kiitos Suvi!
Teetkö sä mitään muuta kun matkustat? Eikö tuollaiseen jatkuvaan reissaamiseen ja levottomaan elämäntyyliin jo kyllästy? :O Ei normaalilla ihmisellä ole edes noin paljoa lomapäiviä että tuollainen mahdollistuisi.
Jotkut saattavat valita mielummin pienemmän työajan, pienemmän palkan ja täten enemmän vapaa-aikaa juurikin matkusteluun vaikkapa.
Tai jos on yrittäjä ja määrittelee itse työkuvionsa, on vain taivas ja oma sisu rajana!
(En siis tiedä mikä Henriikan keissi on)
Moi Anna ja kiitos K:lle kommentista. Asia on pitkälti näin kuin K kirjoitti.
Olen yrittäjä ja päätän itse lomistani. Plus teen reissujenkin päältä lähes aina töitä etänä. En ole ainakaan vielä kyllästynyt tähän elämäntyyliin. Toisaalta yrittäjyyttä onkin vasta puoli vuotta takana. Varmasti esimerkiksi lapset saisivat reissutahdin rauhoittumaan. Moni ajattelee perinteisen työkulttuurin olevan se paras tapa elää, vaan itse nautin juuri tällaisesta, jonkun silmään levottomasta elämästä :) Onneksi meitä on moneksi.
[…] Icelandairin iltapäivälento oli muutamassa tunnissa, paikallista aikaa neljältä perillä, ja vaikka paluulento lähtikin Reykjavikista aikaisin, puoli kahdeksalta, niin lento oli mukavasti perillä sen verran aikaisin, että kotona oli jo loppuiltapäivästä. Sitä paitsi koneessa oli sitä hyvää puuroa, heh, josta kirjoitin jo menomatkalla. […]
[…] Reykjavik ja Blue Lagoon Terveisiä taivaalta 9 asiaa, jotka huomasin Islannista 9 lisähuomiota […]