Herran jestas tätä kevättä! Sitä turstuilee ovista, ikkunoista, korvista ja suista. Olen yhtä hymyä vasemmalta ohimolta leukakuopan kautta oikealle ohimolle, eikä mikään tunnu pysäyttävän hyvää kevätrytmiä.
Ihailen jokaista vastaantulevaa lakaisukonetta, olihan lapsena yksi haaveammateistanikin kadunlakaisija. Tosin minä halusin käyttää työhöni kunnon varsiharjaa enkä mitään teknisiä vempaimia. Lakaisukoneet saavat kuitenkin sydämeni läpättämään. Jos mahdollista, yritän kävellä niiden tahtiin. Pölyä tarttuu hiuksiin ja vaatteisiin, mutta tunnelma on sen arvoista.
Luulin myös, etten syty uniformuista. Kevättä taitaa kuitenkin olla rinnassa enemmän kun laki sallii, sillä jäin tänään itselleni kiinni itse teosta: ihailin työmatkallani julkisivuremonttia toteuttavia rakennusmiehiä oransseissa haalareissaan!
Onhan se nyt hienoa. Sitä voi itse maleksia kahvikuppi kädessä ymmärtämättä tuon taivaallista talon rakennuksesta tai remontoinnista. Samalla kaupunki kehittyy rakennustelineillä kiikkuvien miekkosten ansiosta; taloista tulee kuin upouusia ja kevät voi tulla alati kaunistuvaan kaupunkiin.
Pyydän anteeksi (etenkin mieheltäni) tämänpäiväisiä rakennusmiesvitsejäni Snapchatissa. Minkäs teet, kun kevät kuplii pinnan alla.
Mutta mitä mitä mitä! Kurkkuani on sattunut eilisestä asti. En kyllä ole valmis ottamaan minkäänlaista maaliskuun flunssaa tähän väliin, joten nyt ryhdyn inkiväärin raastantaan ja teeveden keittoon. Näinkö se onnellisuus napsahtaa sitten omaan nilkkaan?
Tulta päin, vedet tulille ja kesää kohti.
-Henriikka
takki/Filippa K., farkut/Denham, reppu/Lumi Accessories (saatu), huivi/& other stories, kengät/Nike, muki/KeepCup, kangaskassi/Vallila
Kevättä rinnassa täälläkin, sitä aina kesän aikana unohtaa kuinka paras asia sellainenkin itsestäänselvyys kuin sula asfaltti oikein onkaan.
Mutta ainakin näille hoodseille ennusteet lupaavat viikonlopulle takatalvea ja pakkasia. En hyväksy.
Hehee, no nyt on varmasti sielläkin jo aurinkoisemmat kevätsäät! Helsingissä on ainakin ihanan aurinkoista oijoijoi.
Snapchat-päivityksiäsi ahkerasti seuraten (jotka ovat aivan MAHTAVIA) huomasin, että olit toissa päivänä eräässä Kallion kahvilassa pitämässä ”etätoimistoa”. Kävin itse siellä juuri silloin paikan päällä ottamassa valokuvia harjoitteluuni liittyen (se nutturapää, joka heilui kahvilassa järkkärin kanssa) ja katsoin, että onpa tutun näköinen mimmi. Jos olisin tiennyt, että se olit sinä, Hennariikka, olisin ehdottomasti tullut antamaan sinulle lämpimän keväthalin ja kertomaan, kuinka mielettömältä mimmiltä vaikutat! Snapchat-päivityksesi ja blogipostauksesi ilostuttavat arkeani ja ne ovat niin kekseliäitä ja elämän iloisia! Kaiken lisäksi haaveilen itsekin pääseväni tulevaisuudessa viestintätoimistoon töihin. Sinustahan on kasvanut mulle oikea ”roolimalli” – elämän mentori :D
Ihanaa kevättä – toivottavasti törmään sinuun toistekin siten, että uskallan tulla juttusille kerjäämään vaikka uravinkkejä ;)
MITEN MAINIO KOMMENTTI. Kiitos kovasti näin tsiljoona vuotta jälkikäteen.
Mä olen kyllä ihan hurahtanut snäppäilyn maailmaan, välillä ihan nolottaa. Mutta ihana kuulla, jos niistäkin pätkistä on jollekin ollut iloa. Ja hei seuraavalla kerralla, kun törmätään kahvilassa tai sen ulkopuolella, niin annetaan toisillemme kesähalaukset ja parhaat uravinkit!
Ah, en voi olla ihastelematta postauksesta toiseen sun upeaa tapaa ja taitoa kirjoittaa! Ihanan värikästä ja lennokasta kieltä:)
Kiitos ihanasta kommentista Emilia :-)