Syntymäpäiviäni vietettiin taas kerran 2. joulukuuta. Sain lahjaksi orkidean. Kauhistuin pelosta. Tuijotin lahjan antajaa silmät pyöreinä kuin jääkiekot: ”Tiedäthän sinä miten surkea olen kasvien kanssa. Olen tappanut jopa kaktuksia, rahapuista puhumattakaan.” Hän totesi nauraen, että siinä olisi minulle haastetta, niistähän pidän.
Katsoin kukkaa kauhuissani, olin kuullut orkidean olevan vaikea. Luin lapusta hoito-ohjeita ja kun googletin, löysin Suomen Orkideayhdistyksen. Jos asian parissa on niin intohimoisia ihmisiä, että he perustavat seuran ja kotisivut, kuinka kävisi minunlaiseni luuserin kamppailulle?
Vaan mitä vielä! Yli kaksi kuukautta takana päin, ja kukka porhaltaa kuin kukkahattutäti konsanaan. Siinä se on ja ylpeä kylvettäjä ihailee.
Tämä kukkaprojekti on ollut hankala. Kasvin elossapitäminen lohdutti kuitenkin joulun jälkeen, kun onnistuin ylikastelulla tappamaan pienen, suloisen joulukuuseni, jonka piti olla helppohoitoinen ja joka piti pystyä istuttamaan myöhemmin kunnon maahan. En vieläkään tiedä, tarkoitetaanko viileällä lämpimän viileää vai kylmänviileää, mutta toivonmukaan antamani lämpöasteet pitävät orkideani elossa vielä pitkään.
Ystäväni huudahti pari viikkoa sitten meillä käydessään: ”Se elää! En ole koskaan nähnyt orkideaa, jossa on noin monta kukkaa.” Olin tuikityytyväinen, vaikka epäilen ystäväni nähneen elämässään aika harvoja orkideoita.
Niin on luuseri puutarhurikin päässyt pienesti kiinni kasvattamisen makuun. Ehkä tulevaisuudessa bloginikin siirtyy Orkideayhdistyksen kotisivuille.
– Henriikka
Kerro miten sää onnistut tuossa nainen! Lämpöasteet, veden määrä, kuinka usein, kuinka paljon rakkautta ja halauksia? Mulla on ollu orkidea ja ehkä juurikin pari kuukautta se pysy viikottaisella uppohukutuksella elossa, mutta pikkuhiljaa terälehti terälehdeltä ja kukka kukalta se kuihtui.
Hello Iiris.
Kerran viikossa kunnon kylvetys hanan alla, viileällä vedellä. Paljon rakkautta ja suuresti ihmettelyä.
Minähän luulin, että orkidea on vähän kuin pitkäikäinen leikkokukka, että niiden on tarkoituskin kuolla kupsahtaa maksimissaan parin kuukauden kuluttua ostohetkestä. Ostelin sitten orkideoja parin kuukauden välein kunnes joku sanoi, että ne voi elää vuosia. Minulla eivät, nyt olen lahjoittanut viimeisen orkideani tätini hoitoon ja pysyttelen itse tulppaaneissa.
Hahaha no mutta jos orkideoista oikein pitää, mutta ei ole mikään kovin hurja puutarhuri, niin niitähän pitääkin käsitellä kuin leikkokukkia. Kupsahtaneen tilalle aina uusi haha.
Mä oon myös ostanut orkideat sillä ajatuksella, että kukkivat ja kuolevat ja se siitä. Kunnes nykyisessä kodissamme samat orkideat on ihmeellisesti eläneet jo 2,5 vuotta! Oh! Aurinkoisella ikkunalla, epäsäännöllisesti kastellen (ei siis varjoa tai kylvetystä) ja ihan ilman lannoitteita. Kukkien siis jo kolmatta talvea. Käsittämätöntä! Mun viherpeukalo ei oo edes keskellä kämmentä, sitä ei oo olemassakaan.
VAU! Miten kauan! Sinä se olet uskomaton puutarhuri, todellakin. Eipäs vähätellä siellä.
Nyt on todella uskomaton juttu.
Näin blogissa joskus keltaisen pilkkupaidan eikä se ole jättänyt minua rauhaan: Mietin usein asukriisissä että NYTKIN se keltainen pilkkupaita pelastaisi.
Kävin eilen kylässä äidillä.
”Ostin vaatteita kierrätysryhmästä, toi yks näyttää ihan sulle.”
Kiitos Henriikka, myit äidilleni sen maailman täydellisimmin pilkkupaidan, ja nyt se on mun :)
Mua hymyilyttää tämä vieläkin NIIN paljon. En voi uskoa, että tällaista sattuu maailmassa. Äitisi oli mukava asiakas ja varmaan hymyilen tälle koko loppuelämäni.
Pakko kommentoida, koska minä sain tuon samaisen orkidean myös syntymäpäivälahjaksi ja minun reaktionikim oli tismalleen samanlainen kuin sinulla. Täysin kaiken järjen vastaisesti minunkin kukka kukoistaa komeasti, tosin meillä on yhteistä taivalta vasta reilut kolme viikkoa takana.
Minä toivon paljon, paljon onnea tulevalle taipaleellenne. Toivottavasti omakin kukka pysyy ruodussaan.
Upea orkidea! Niiden kasvatus on musta ollut aina suurimpia mysteereitä. Onnittelut siis!
Tän kommentin varsinainen syy on kuitenki toi teidän seinä. Se on niin maan herkullisen ja kauniin värinen!
Se on kyllä herkullinen. Rakastan sitä aina vaan enemmän ja enemmän. Etenkin kun muistan sitä edeltäneen kulahtaneen valkoisen ja ankean seinän. Kiitos.