Kun eilen saavuttiin Ruotsiin, aurinko paistoi ja talot olivat suloisia ja värikkäitä. Ihmiset polki pyörillään katuja ristiin rastiin ja hymyilivät vastaantulijoille. Koko päivä meni tunnelmallisissa kuppiloissa syöden mansikkajuustokakku-muffinia, kierrellen vintage-puljuja ja ihaillen luomuruokakauppojen tarjontaa. Naiset oli kauniita ja miehet komeita. Bussikuski tervehti iloisesti.
Tänä aamuna tultiin takaisin Suomeen. Oli usvaista ja taivaalta tuli vettä. Helsinki näytti harmaalta ja kengät meni kuraiseksi kävellessä. Ihmisiä virtasi tonninseteli-ilme kasvoillaan, tiukasti kohti päämäärää, sillä eihän matkalla kuulu jäädä rupattelemaan tai harhautua sivupoluille. Tuuli oli niin kova, että viittani otti tuulta purjeisiin.
Että minä pidän Suomesta.
Henriikka,
joka lisäilee myöhemmin joitain kuvia minireissultaan.
Kuvat: Aapo Jämsén
Mun mielestä sun pitäis palata takaisin reality-tyyliin. Toi fiktion kirjoittaminen ei sovi sulle ollenkaan, liian stereotyyppistä… ;) – Funny
Ps. Jonain päivänä tuuli nappaa sun purjelakanoista ja lennättää pietariin!
hahah se voi olla kökköä ja huvittavaa, mutta entisenä kirjallisuuden opiskelijana ja nykyisenä pöytälaatikkoon kirjoittelijana haluan joskus kirjoittaa kökköja juttuja, joka on silkkaa ajatustenvirtaa. Mutta nou wörries, sillä pitäydyn kyllä pääasiassa reality-tyylissäni.
Ja korjauksena, että fiktiota minä en oo kirjoittanut yhtään! Fiktiohan on mielikuvituksen tuotetta. Tyyli on ollut vain runomuotoisempi ja aiheet lähempänä jotakin universaalin rakkauden ydintä.
Pietari onkin näkemättä! se kelpaisi siis. Ps. tsekkaa edellisen jutun kommentit, kun siellä pohditaan sukupuoltasi.
voi moro kun oot söpö. ja tää blogi myös. en ehkä kestä tätä ihanuutta.
Oi ihana kiitos! Minä taasen olen hullun kateellinen, että sinä se elelet Marseillessa. Käytiin siellä reilillä vuosi sitten kesällä ja ah ah. Se paikka on taivas.