Vedin viikonloppuna syvään henkeä. Olin arkea paossa anoppilassa, rakkauden järven äärellä. Syötiin hyvin ja kahviteltiin usein. Katsottiin elokuvaa 12 vuoden orjuudesta ja syötiin irtokarkkia vähintään samaisen kilomäärän edestä. Lauantaina rakkaiden ihmisten yo:t ja valmistujaiset ja illaksi takaisin levon tyyssijaan. Olin ensi kertaa nurmella paljain varpain ja mietin, mitä hetkiä tallentaisin filmikamerallani. Olin vain ja hengitin. Radiosta kuului tuttuun tapaan rakkauslauluja ja kesä oli minulle melankolinen, niin kuin aina.
Tuntui hyvältä saada levätä kunnolla, tehdä iltakävely lähistölle ja katsoa pitkään kaunista järveä. Sitä samaa järveä, jossa soudellessa saattoi joku joskus jotakuta kosiakin. Se on meidän järvi se.
Ja tänään on kesäkuun ensimmäinen (Sen kirjoittaessani nousin tuolista ja kävin vaihtamassa seinäkalenterin sivua. Harmitti, sillä toukokuun kuva oli niin ihana. Partamies ja perhosia.) ja kesä alkaa virallisesti tästä. On taas luvattu helteitä, mutta toivon salaa myös sopivasti sateita. Sellaisia lämpimiä kesäsateita, jotka eivät tuhoa lasitonta parveketta.
Ystävillä on pääsykokeita, minulla vain kesäarkea. Eli työviikkoja toisen perään, mutta lounastauolla saa aina ostaa jäätelön, jos tahtoo. Mutta pian loppuvat pääsykokeet ja olen erään ahkeran opiskelijan, rakkaan ystäväni kanssa luvannut katsoa Uneton Seattlessa ja aloittaa kesän. Ja sitten me laulamme ysärihittejä. Osan oikeilla sanoilla, ne vähemmän tutut smurffisanoin. Ja heinäkuussa on lomaakin. Ihan oikeaa palkallista aikuisten lomaa, eikä mitään leikkiä.
Ei pitäisi kirjoittaa, kun on haikea. Onneksi olen haikea ja onnellinen, enkä tippaakaan surullinen. Kesä vyöryy päälle ja antaa sen vyöryä. Jos vyöry on joskus liian intensiivinen ja happi loppuu, pakenen rakkauden järven rantaan ja kirjoitan teille taas näitä imeliä korulauseita.
Auf Wiedersehen.
– Henriikka
Taas niin ihanaa tekstiä ❤
Kaunis kiitos :’-)
Ei herranjestas miten kauniita kuvia, miten kaunis järvi. Ihan haukon henkeä täällä :D ja vielä tuollaisia kauniita sadepisaroita osumassa pintaan! Huh huh sanon minä!
Suomi näyttää parhaita puoliaan tällaisina hetkinä. Kelpasi tuossa levähtää!
Taidan kommentoida ensimmäistä kertaa, vaikka blogiasi olen seurannut jo jonkin aikaa. Ihanaa ja vähän lohdullistakin kuulla, että meitä on muitakin, joiden fiilikset kesällä ovat haikeat. Kaunista tekstiä kauniiden kuvien kera. Kiitos!
No mutta vallan ihanaa, että kommentoit nyt! Se ilahdutti kovasti.
Haikea kesä on aika hyvä omalla tavallaan.
Ah, toi ensimmäinen kuva ja tekstikin on jotenkin niin ah. Hei Henriikka, mulle on susta tullut sellanen kuva että tiiät kaikki (tai ainaskin riittävän paljon niistä) Helsingin hidden gemsit. Jos tulee näin ”maalta” Helsinkiin päivä retkelle, mikä on ehdoton paras paikka jonne kannattaa suunnata? Ja missä Helsingissä olis parhaat sushi paikat?
Sun kauniista kirjoituksesta tuli mulle tää runo mieleen vaikkei ole edes elokuu!
Elokuun aamu ja sumua sen verran
että taivas lähtee rannasta.
Ilma on persikan pehmeä
ja suu maistaa kaikki värit,
pois menevän kesän tuoksu on lehdillä,
ruohon vihreä luopunut.
Olet huikean onnellinen
etkä välitä onko se elämän
vai kuoleman himoa.
-Helena Anhava
Hyvin sanottu Helena Anhava!
Kiitos paljon :-)
Kiitos. Tällä oli hyvä aloittaa aamu ja ensimmäinen ’virallinen’ lomapäivä. Olet ihana, ja blogisi myös.
Oi, miten kivasti kommentoitu. Superkiitos! Ja huippuja lomapäiviä sinulle.
Heh, tulen tänne nykyään ylistämään jokaista tekstiä ja jokaista kuvaa :DD MUTTA siis nämähän ovat ihan käsittämättömän hienoja kuvia. KÄSITTÄMÄTÖMÄN. Ja tekstikin on niin kaunis ja hieno ja tähän kaikki ylistävät adjektiivit.
Oikeesti, perustan varmaan kohta jonkun Henriikka-Faniklubin ja Henriikka-fanifoorumin.
Ihanaa kesää!
-Maija
P.S Olen jo pidempään miettinyt onko Pekka Simojoki sukua? :)) Tähän on ehkä vastaus jossain muta ei ole ainakaan minulle silmille pomppinut.
Niin monta kiitosta sulle että huhhuh. Ihanaa kesää sinnekin.
P.S Appiukko! Ja vielä vallan mainio sellainen.
Hei Henriikka!
Kauniita kuvia ja kauniisti kirjoitat! Tuli tästä tekstistä mieleen kirja jonka juuri luin, nimittäin Taivaslaulu. Ei siis sisältönsä puolesta, mutta kirjoittamisen ote oli jotenkin samanlainen, yhtä aikaa kaihoisa, iloinen mutta kuitenkin surullinen, mutta ensisijaisesti kaunis. Jos et ole kirjaa lukenut niin suosittelen!
Oikein hyvää kesää, joka saa olla just sun näköinen, tietysti :)
Kiitoskiitos kivasta kommentista. Pitää laittaa korvan taakse tuo kirja. Sinun näköistä kesää myös sinne!
Sä olet kyllä väkevä nainen.
Haha, mahtava kommentti. Otan kehun vastaan ja kiitän kovasti!
Haikeita fiiliksiä minullakin ja luonto herkistää entisestään. Keskellä ei mitään kuulee paremmin omat ajatuksensa ja kiitollisuuskin kaikesta on voimakkaampi:) Näissä mökkimaisemissa imelöidyin itse:
(http://thebernardandbianca.blogspot.fi/2014/05/maanpaallinen-taivas.html)
Tuo sinun tarina Rakkauden järvestä on uskomattoman romanttinen<3
Keskellä ei mitään on hyvä paikka olla ja levähtää. Sitten jaksaa taas paahtaa urbaaneissa meiningeissä.
Kiitos, että kommentoit! Ihanalta näyttää sinun maanpäällinen taivas.
oi tää oli tosi ihana!!! :-)
Kiitos kovin :-)
Aivan mielettömän ihanaa tekstiä – jälleen ♥ Siunattua kesää sinne!
Kuin myös sinulle! Ja kiitos paljon.
Ihania tunnelmakuvia! :)
Kiiiitos! Tämä oli hetki, joka on hyvä muistaa myöhemminkin.
Vau, miten mielettömiä kuvia! Upea maisema!
Kiitos. Oli kyllä jotenkin tosi seesteinen ja hyvä hetki elämässä, kun kuvia otettiin.