Uusi vuosi on startannut hyvin, mutta ei ihan täysissä järjissä. Olen löytänyt itseni koheltamassa tavallista useammin, aivoni ovat jotenkin lananneet perässä, olen toiminut tavallista hitaammin.
Tänään yritin vilkkuutta itseäni kyytiin linja-autoon heijastimella varustetulla bussikortilla ja kummastelin, kun bussi ei pysähtynyt. No, se olikin rekka. Kuski tervehti ohi ajaessaan iloisesti nauraen ja heitti loskat päälleni. Kumma, ettei halunnut minua kyytiin. Ajoi onnensa ohitse.
Viikonloppuna olin auttamassa ystävääni käytettynä löydetyn vitriinin haussa. Täyspuinen vitriini oli upea, mutta myös aivan hullun painava, minkä vuoksi kohtelias myyjä tuli kantoavuksi. Keski-ikäinen, ystävällinen mutta kovin hiljainen mieshenkilö lähti puhkuen ja puhallellen kantamaan vitriiniä samalta puolelta kuin minäkin, mutta vain toisesta kulmasta.
Pakettiautoon huonekalua nostaessamme korjasin käsieni asentoa ja yhtäkkiä löysin sormeni hänen suustaan. En todellakaan tiedä miten niin kävi. Repesin nauruun ja vedin jo vähän kuolaantuneen käteni pois. Mies oli kovin hämmentynyt ja lähti aika vikkelästi tapahtumapaikalta. Saipahan sentään vitriinin kaupattua.
Nostaessamme samaista vitriiniä myöhemmin paikalleen, kyykkäsin selkä suorana niin kuin oikeaoppisessa kannossa kuuluu. Kuului uhkaava risahdus… farkkuni repesivät haaroista paljastaen iloiset alushousuni. Päätin, että vastedes on varmaan parempi pysyä vitriinistä kaukana.
Tänään palaveriin kävellessäni en tajunnut noin kilometriin, että sateenvarjoni on kääntynyt väärinpäin. Mahtoi olla näky, kun kävelin määrätietoisena, kiirehtivin askelin keskustan katuja ja keräsin vettä varjooni kuin valtavaan kulhoon. Alkuvuoden perusteella vaikuttaisi kyllä siltä, että näitä aivoja tulisi suojella vielä tavallista tarkemmin.
—
Onneksi on naurua, itselleen naurua ja elämälle nauruakin. Silloin ei haittaa, vaikka sormi menee suuhun, olisi sitten oma tei ei.
-Henriikka
Ps. Näissä kuvissa on Hietaniemen hallin Fat Ramenin tofukeitot. Niiiiiiiin hyvää.
Siis toi uus tukka on upee!? (ei se tosin kauheen uus taida enää olla)
Kiitos! Siis niin munkin mielestä. Niin uusi ja söpö :)))
Pidän valtavan paljon tekstiesi positiivisuudesta ja siitä, kuinka kauniisti osaat kertoa myös arkipäiväisistä sattumuksista ja pienistä hetkistä. Blogiasi on todella ilo seurata!
Kiitos, kauniisti kirjoitit. Yritän pidän silmät auki arjelle, tuntuu että sieltä sitä samaistumispintaa oikeasti löytyy, eikä vain juhlahumusta.
Sä oot ihana <3 Mahtavaa kuulla, että meitä koheltaja on muitakin! Jotkut ärsyyntyvät kaikesta sähläämisestä, mutta mun mielestä se tuo vaan piristystä arkeen.
Sun blogia lukiessa tulee aina seesteinen ja inspiroitunut olo. Ihan mun lemppari blogeja :)
Hahha meitä koheltajia taitaa olla ihan valtava määrä. Tosin en oo aivan varma, onko meitä iloisia koheltajia ihan yhtä montaa.
Kiitos kauniista sanoista. Tällaisista tulee pitkäksi aikaa hyvä mieli.
Mä niin repesin tuolle, et sormi menee – toisen ihmisen – suuhun! :D. Mullakin muuten tuossa farkut sanoi rits kun menin kyykkyyn nostaakseni oikeaoppisesti melko painavaa laatikkoa :). Ps. Taisin kommentoida ekaa kertaa, sul on kiva blogi :). Etenkin kotimaanmatkailuvinkkejä on kiva lukea!
PHAhahahaha en ole pitkään aikaan ollut yhtä oudossa tilanteessa! :–D Ja hei, ilmeisesti farkuissa kyykkääminen ei kannata. Pahuksen ritsaukset ja ratsaukset.
Kiitos historiallisesta ekasta kommentistasi. Ehkä se ei jää vikaksi. Toivotaan, ettei!
Hahaha kaikkea sitä voi tapahtua yhden vitriinin haussa xD
Sas se ! Ilmeisesti vähän liikaakin.