Kai kaikki tunteet liittyvät siihen, että tietää olevansa täällä enää hetken. Kaikkea tarkkailee vähän yksityiskohtaisemmin ja hetkiä tallentaa muistiin vähän useammin. Aamu-usvat parvekkeelta, musta meri ja ikävä kamalia kanadanhanhilaumoja.
Me muutamme tammikuussa. Jätämme ajan Arabianrannassa ja suuntaamme katseet uuteen suuntaan. Se tuntuu oudolta, kivalta, jännittävältä ja odotetulta. Otan tämänkin asian aika tunteella. Mutta näin pitikin käydä: vieraannuin Arabiasta askel askeleelta.
Kun muutimme uudestaan Helsinkiin vuonna 2011, kävin Haagasta käsin koulua Arabianrannassa. Bussi numero 52 oli aina vanha, haiseva, ja reitti vähän liian pitkä ja mutkitteleva. Kun alkuvuodesta 2013 muutimme elämämme meren rantaan, Arabian tehtaiden taakse, tuntui elämässä alkavan ihan uusi sivu. Koulumatka oli 300 metriä, luonto oli lähellä ja merenkin näki juuri ja juuri parvekkeelta kurkkaamalla.
Nyt vajaa kolmen vuoden jälkeen tuntuu, että se kirja alkaa olla viimeisillä sivuillaan. Jo hetken aikaa on tuntunut, että pitäisi aloittaa uusi. Ennen roikuin kaksin käsin lähiympäristön punatiilisissä rakennuksissa, etsin tarkkasilmäisesti katutaidetta ja designia naapurustosta ja ihailin raitiovaunulinjan päällä leijuvia sähköratoja. Viime ajat katse on ollut muualle, eteenpäin.
Olen vieraantunut vähän kodistakin. En ole jaksanut huoltaa sitä enkä oikein itseänikään siellä. Niin upeita vuosia kuin nämä muutamat ovat olleetkin, olen onnellinen uuden kirjan alusta. Vaikea sanoa tuleeko siitä tällainen kevyt pokkari, mikä tämä Arabia oli, vai kunnon tiiliskiviromaani.
Mutta nyt katson kaunista Arabianrantaa, ihailen merta ja sen ympärillä lenkkeileviä, pyöräileviä, leikkiviä, haaveilevia ihmisiä. Vedän keuhkoihin kunnolla happea ja pistän mieleen, millainen olin tällaisena kuin nyt olen.
Voin hyvin kuvitella tulevani joskus takaisin, mutta hetkeksi haluan kokea jotain, mikä on rakennettu aiemmin. Kerron teille sitten enemmän, kun itse tiedän vähän enemmän. Ehkä sitten, kun uuden vuoden muutot on saatu taputeltua. Tai ehkä aiemmin.
Kippis. Uusille aluille.
-Henriikka
Yllättävän haikea mieli tuli. Mut uutta kohti!
Iik, uutta kohti!
Olen lukenut blogiasi jo pidempään, mutta nyt oli pakko tarttua virtuaaliseen kynään ja kirjoittaa ihan kommentti. Itsellä omassa elämässä samanlainen tilanne: vanha on jäämässä taakse ja uutta on alkamassa. Nyt tajuan, että juuri tuollaista irtautumista tästä rakkaasta omasta kodista ja kotikaupungista on ollut pinnan alla jo pidempään. Nyt on aika levittää siivet ja katsoa, minne asti ne kantavat. Kiitos innostavista ajatuksistasi!
Hei ihana, että kirjoitit. Joskus tuntuu helpommalta, kun ei ole samanhenkisten tunteiden kanssa ihan ypöyksin. Mulla on vahva irtaantumisen fiilis, vaikka kotikaupunki säilyykin samana, emme siis ole Helsingistä lähdössä mihinkään.
Mutta muistetaan: CHANGE IS GOOD.
Muutot ei ole kyllä helppoja tunneihmisille… Luin jostakin tutkimuksesta että ihmisellä kestää keskimäärin kaksi vuotta ennen kuin uusi koti alkaa todella tuntua kodilta! Minä en ole lapsuudenkodista muutettuani asunut vielä kertaakaan missään niin kauan, vaan muuttanut joka paikasta vuoden jälkeen. Nykyisessä kodissa olen asunut seitsemän kuukautta ja täytyy sanoa että se tuntuu pitkästä aikaa eniten kodilta. Mutta vielä kestää päästä siihen kahteen vuoteen. Jotenkin toivon että tämä olisi nyt se koti jossa asuisin kauan, mutta samalla pelkään että keväällä on taas aika lähteä. Saas nähdä. Tsemppiä teille muuttoon.
Sitten asiasta pähkinään, olen paljon miettinyt sitä kun jossain postauksessa pohdit että kaikkea ei voi saada. Minulla on vähän sama ongelma, ja siksi olen viime aikoina ollut aika hukassa itseni ja elämäni kanssa. Nyt viime yönä kuitenkin koin jonkin ihme herätyksen ja viimein tajusin kaikista vaihtoehdoistani että mikä minun kuuluu valita. Ja jotenkin koko elämän suunta taas selkeytyi. Kiitos Henriikka mahtavasta blogista ja mahdollisimman valoisaa marraskuun jatkoa.
Ei oo helppoja ei. Mutta tällä kertaa on kyllä ihan erilainen fiilis muuttaa, kun pääsee aivan ikiomaan kotiin ja tietää, ettei tarvitse hetkeen lähteä. Ei tarvitse jo muuttakuormaa purkaessa miettiä, että kohtahan tästä jo joutuu lähtemään. Se on aika hyvä tunne. Toivottavasti tämä koti tuntuu jo heti alkuhetkistä asti omalta. Kiitos tsempeistä ja paljon tsemppiä myös sulle, jos muutto on keväällä edessä!
Kiitos ihanasta kommentista. Tuli erityisen hyvä mieli. Marraskuu on jo mennyt menojaan, mutta ihanaa joulunaikaa sinulle.
Eksyin blogiisi sattumalta. Hassua, me olemme juuri tekemässä paluuta Arabiaan muutaman vuoden muualla asumisen jälkeen. Ihailen nyt uusin silmin aamu-usvaa ja ratikkajohtoja ja kävelen rantapuistossa hymyillen. Tää paikka tuntuu just nyt kodilta. Omaan kotiin päästään muuttamaan vuodenvaihteessa. Jonkun vanhan loppu on jollekin uuden alku. Onnea uuteen elämänvaiheeseen!
Hyvin sanottu. Arabia on ihana, mutta tällä hetkellä tuntuu, että on kiva nähdä myös vähän muuta. Ja en tiedä, yhdistyykö omassa mielessäni tämä alue niin vahvasti opiskeluaikaan ja senkin takia on kiva päästä muualle.
Kiitos ja sitä samaa teille!