Mieheni Janne nauraa sisustusideoilleni. Saatan tulla kotiin kahdeksan hienon paperikassin kanssa selittäen innoissaan, että aijon tehdä niistä pöytäliinan. Tai asiaa voi ajaa vaikka vanhat kauluspaidat. Autonrenkaista syntyy muutamassa päivässä mieletön yöpöytä ja räpylöistä saa hyvät hammasharjanpidikkeet vessan seinälle.
Nämä tarinat olivat fiktiivisiä, mutta totta on, että edelläesitettyjen kuvien sisustusratkaisu sai osakseen hivenen naureskelua (ja toisaalta mahdollisesti salaa sisimmässä myös suurta ihailua). Löysin lasisen kuvun eräästä jyväskyläläisestä, maailman ihanimmasta, sisustus- ja ihanien tavaroiden liikkeestä nimeltä ”Selma”. Tallinnasta tingin kukkakuosisen maatuskan hyvään hintaan itselleni ja näin oli lasikuvulle uudet asukit.
Yöpöydällä kököttävät mummot ovat hilpeä näky. Jollekin voisi tulla mieleen, että tämä suurin mummo on kunnon domina, joka on ahtanut jälkipolvensa kupuun. Toisaalta joku voisi pohtia hänen olevan vain suojelunhaluinen, ihana ja pullantuoksuinen mummeli. Minulle aivan sama, kunhan tuo puinen hymy ei hyydy ja lasi ei pölyynny.
NO onko tuo nyt niin järjetön? Saanko rispektit kerättyä vai joudunko pilkan kohteeksi? Nyt se on sitten sanottu, olen asettunut avoimesti maalitauluksi. Antaa tulla ivaa ja pilkkaa niskaani. Yritän kestää sen kuin mies. Tai kuin maatuska.
Oi vitsit kun on supersöpöjä mummoja! Tosi kivalta vaikuttaa tollanen täysin ’tee se itse’ sisustusjuttu!
Tykkään super paljon myös sun blogistas ja kirjotustavasta! :)
http://jasminsmemoirs.blogspot.com/
Hei Jasmin. Kiits paljon. Ja tiedäks kurkkailin vähä ja selailin sun blogias ja AIVAN täydellinen se yks paita, se suurkirppiksen sanomalehti-tyyppinen löysä. AH.
Ihana idea! Ja käytännöllinenki siinä mielessä ettei noi pikkumaatuskat kaatuile ja kumauttele pikku päitään :)
Kotiäidin näkökulmasta sanoisin että tuo lasikupu on miljoonatsiljoona kertaa helpompi pyyhkiä pölystä kuin nuo kaikki pikkumaatuskat yksi kerrallaan! Siis tykkään :)
Lilli ihana kotiäiti. Onneksi tuo isoin mummo on myös suht helppo pyyhkäistä. Mun käytännöllisyys ei ole vielä yhtä kovalla levelillä kuin sun, mutta hyvä vedota tuohonkin näkökulmaan.
Ja ankkuli, päivän herttaisin juttu että pohdit pikkumummojen hyvinvointia.
Maatuskat on ihania, mummoni keräilee niitä. Täältä siis peukku sisustusideallesi.:)
musta näyttää että toi iso mummo on vanginnu pikkusemmat mummot. :(
Ompas kyllä jotenkin kummallinen idea… Tekis vaan mieli ottaa toi lasikupu pois :D Tai sitten siirtää mammamaatuska jonnekkin muualle, niin toi lasikupuidea näyttäis vähän järkevämmältä tai. Pöytä on tosi kaunis ja ite varmaan pistäisin jotain muuta kivaa tavaraa siihen maatuskojen seuraks :)
Ouu MouMou mieti kun sä saatat joskus periä koko kokoelman! Varmasti ihana mummojenkerääjämummo. Hyvä, että ideakin kelpasi!
Ja söpö Hanna, mahtavaa että voi maatuskakuva laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Missä on mummojen isä?
Ja Anonyymille kiitos rehellisyydestä, sellastakin kaipaa eikä vaan hyväksyviä päännyökäytyksiä. Ja ei olis hassumpi idea sijoittaa isointa mammaa vähä takavasemmalle. Pääsisi ehkä kupujengi oikeuksiinsa.
Täällä tykätään ideasta! Omillekin sisutusideoille naureskellaan, ehkä tunnen kohtalotoveruutta siis :) Selma on munkin suosikki, aina suuntana kun kotikaupunkiin pääsee (paitsi kuulin jotain huhua että se lopettaisi? toivottavasti olen väärässä).
Ihana idea! Maatuskamummot on ihan huippuja! Etenkin näköjään lasikuvan alla! Tahtoo..
OII Iduska, sielunkumppanini. Pysythän vierelläni kaikissa vaikeissa sistushetkissä? JA MITÄ, selman lopettaminen olis kuolemaksi. Toivottavasti pulju pysyy pystyssä.
Ja kiitos Saralle myöskin, ehkäpä voit napata idean ja saada kotiisi maatuskajoukkion.
<3 maatuskat! ne on vaan jotenki niin söpöjä ja tulee oma mummo mieleen :)
Lasikuvun alla niiden on hyvä olla pölyltä suojassa, mut vähän ne näyttää kun niiden ois siellä vaikea hengittää :) tulee sellanen pakottava tarve vapauttaa ne..
Sinun mummosi on varmasti herttainen. Ja musta on hullun söpöä kun lukijoilla on herännyt mielettömät empatiat vangittuja mummoja kohtaan. Ehkäpä teen lasikuvuun reiän, jotta ne voivat pikkuisen hengittää.
Hei Henriikka!
Mun täytyy nyt sanoa, että oon lukenut sun postauksia alusta tähän saakka järjestelmällisesti muutamia tunteja ja kello on jo kolme yöllä ja on perinteinen huono olo valvomisesta ja nyt on aivan pakko keskeyttää tältä päivältä vaikka en millään malttaisi.
Löysin tämän tuttuni, erään blogikaverisi kautta ja luin aluksi noita sun uusimpia tältä kuulta, mutta nyt oli pakko aloittaa ihan alusta. Sen verran hyvin kohtaa kuvat, tekstit ja tyylit.
Oon hullun iloinen, että löysin blogin joka liippaa niin läheltä sitä mitä minun kauan haaveilemani ja suunnittelemani blogi olisi ollut! (päätin etten halua sitoutua omaan ja aion olla enemmän irl-läsnä, heh). Nyt joku muu kirjoittelee kuin suoraan mieltymyksiäni sillä erolla, että vivahteet ja persoona ovat tietty sinun. Ja täytyy sanoa, eri hienot ovat kummatkin!
En tiedä, oliko tässä mitään järkeä ja miksi tuli niin paljon kirjakieltä, mutta toivon että tää kommentti ilahduttaa edes vähäsen ja että löydät sen täältä pohjalta! Kiitos ja ihanaa joulua muuten :–)
ps. herttinen sentään mikä urakka mulla on edessä…
Hei sinulle. Ja kiitos ihan mielettömän ihanasta kommentista. Tällaiset kommentit ovat niitä parhaimpia. Yhtäkkiä, ihan out of blue, tulee vaan joku kommentti vanhaan kuvaan. This made my day. Mä toivon, että sun urakka on jatkunut ja oot edelleen tykännyt mun jutuista, mutta myös toivon, ettet oo aivan uuvuttanut itseäsi loppuun näiden kaikkien juttujen alle. Olihan sulla tässäkin vaiheessa vielä kuitenkin puoltoista vuotta edessä. Kaikkea hyvää sulle ja toivottavasti kuulen susta vielä.
ps. Mun lapsesta tulee aurora, se on maailman kaunein nimi.