Istun kämäsessä, mutta tunnelmallisessa berliiniläisessä kuppilassa, jossa tuoksuu vanha, penkkeihin tarttunut tupakka ja hyllyillä liian pitkään odottaneet viinit. Tilasin turvallisesti vihreän teen sitruunalla ja istuin hetkeksi kirjoittamaan, ennen kuin siirryn seuraavaan kortteliin illalliselle. Tapasin aamiaisella iloisen, paikallisen naisen, joka suositteli kyseistä ravintolaa ja tein varauksen samantien.

Puhelimessa varausta tekevä henkilö kysyi: ”It was Alexander, right?” Naurahdin ja totesin, että eikun ihan Henriikka vaan. Saa nähdä millaista henkilöä hän odottaa.

Kuvissa kanssani poseeraa Florinn – berliiniläinen kolmekymppinen, joka kirjoittaa kestävään kehitykseen keskittyvää heads up! -nettilehteä ja kenet myös tapasin ensi kerran tänään. Osallistuin Green Berlin -kierrokselle, ja Florinn oli oppaanani koko iltapäivän. Yhtäkkiä neljä tuntia oli taas hujahtanut paikallisia kosmetiikkaputiikkeja, ruokakauppoja, toreja ja kivijalkakauppoja kiertäen.

Luulenpa, että parasta oli kuitenkin minun ja oppaani kemiat. Elämä yllättää niin usein ja niin puun takaa. Keskustelumme kulkivat maailman lempipaikoista kauniisiin romansseihin ja virtsatientulehdusten kautta takaisin reaalimaailmaan.

Viimeisen virallisen pysähdyspaikkamme jälkeen päätimme ottaa muutaman selfiet muistoksi, jolloin Florinn sanoi: ”Hei mä tsekkasin sun blogista, että säkin pystyt tekemään Michael Jackson -nenän!”

Kun olin lopettanut nauruni, imaisimme nenät hetkeksi suppuun ja otimme kuvan, jonka jälkeen nauroimme taas.

Äsken melkein pelkäsin, kun kävelin suorinta reittiä, pimeitä sivupolkuja pitkin perille. Mutta nyt kämäsen kahvilan lämmössä tuntuu mukavalta. Kaiuttimista tulee Cyndi Lauperin Time after time -biisin cover vähän liian venyvästi ja latautuneesti esitettynä. Naapuripöydän nuhainen mies sytutti tupakan, mistä yritän olla välittämättä, sillä tämähän on hyvänen aika Berliini. Ihmettelen kyllä, miksei hän niistä. On omituista kuulla, mitä hänen nenässään tapahtuu. Joskus menettäisin hermoni, nyt hymyilen salaa ja kätken sen punaiseen hihaani.

Teeni on loppu, ja illallisaika lähestyy. Ei ole lainkaan nälkä, mutta ehkä hypin pihalla muutaman haarahypyn, niin taas mahtuu.

-Henriikka

Matka on osa Nordic TB:n #citybreakgermany-kampanjaa