Kirjoitan harvoin elektroniikasta. Se ei johdu siitä, etten pitäisi siitä tai etten olisi kiinnostunut siitä. En vain ole mikään ”elektroniikkahifistelijä”: en tiedä uusimpia trendejä ja valikoidut, kotiin hankitut laitteet kestävät käytössä pitkään. Stereoni ovat lukioajoilta, ellei peräti yläasteelta, tietokone ostettu ylioppilasrahoilla ja käytössä on elämäni ensimmäinen älypuhelin. Edellisessä luurissa oli melken antenni.

Hankin laitteeni usein ystävien suositusten ja lehti- ja nettivertailujen perusteella. Ulkonäöllä on ratkaiseva vaikutus asiaan. Blogin kautta tulee toisinaan ehdotuksia päästä testaamaan uusia laitteita, ja Sonyn kaiuttimessa/äänentoistojärjestelmässä vaikutti yhdistyvän laatu ja ulkonäkö. Sisäänrakennettu CD-soitin mahdollistaa fyysisten levyjen soiton, kun taas langaton suoratoisto ja USB-toisto tuovat lisäominaisuuksia mustaan, litteään kaiuttimeen.

Olin jo pitkään kaivannut sopivaa soitinta keittiiöön ja ajattelin tämän sopivan siihen rooliin. Vaan väärässä olin, sillä laite ei kaiken yrittämisenkään jälkeen sopinut yhtään meidän talouteemme. Olohuoneen kaiutinsysteemit riittivät kuitenkin niin hyvin kattamaan koko kodin musiikin, ettei erilliselle laitteelle löytynyt riittävästi tarvetta.

Mutta mistäs nämä ihanat tunnelmakuvat sitten ovat? No, kaiutin löysi paikkansa siskoni huoneesta. Solukämpän suht pieneen huoneeseen laite on ihan omiaan. Näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä. On helppo ja helposti liikuteltava.

Tulinkin tulokseen, että tämä hifijärjestelmä toimii parhaiten työhuoneessa tai pienemmässä asunnossa, jolloin ääni on riittävä kattamaan koko alueen. Ehkä meidän keittiöradio oli vain kaunis ajatus ja loppujen lopuksi olkkarin kajarit riittävän oikein hyvin.

Ehkä tässä olisi joululahjaideaa jollekin? Itse hiihtelin tänään usean tunnin Kaapelitehtaalla, Ornamon joulumyyjäisissä. Vaikka en ostanut suunnitelmista huolimatta juuri mitään, pääsin jo vähän lähemmäs joulun tuntua.

– Henriikka