Hello sunnuntai! Ylpeänä kerron, että kotiprojektimme edistyy.

Lattia on ollut näkyvissä kaiken tavaran alta jo useamman kuukauden, mutta nyt olohuone-keittiöön on saatu raivattua ruokapöydän mentävä paikka. Sieluni lepää vihreän katon alla, kaunis keraaminen kahvikuppi kädessä ja mieli tiukasti kaikessa sopivan tavoittamattomassa.

Ja kurkatkaapa peiliin! Isä kävi auttamassa viime viikolla ja saimme lempitaulumme seinälle. Halpaa työvoimaa, kun isälle riitti hampurilainen palkaksi.

En tiedä voiko kotiin saada mitään hienompaa kuin ystävien tekemät asiat.

Jannen lankomies teki meille keittiönkomeron hyllyt, mikä ei ehkä ole se näkyvin asia, mutta sitäkin tärkeämpi.

Keittiönpöytälankkuja odotamme teillekin tutulta Siperian Juusolta, joka lähettelee asiasta niin outoa ammattislangia, että olemme lakanneet lukemasta. Kuvitelkaa vaan, kun yhdistetään puutyöjutut ja Porin murre!

”Kyllä noi lankut pitäis tasohöylästä uittaa läpi, muuten jää vähä irvistelee… Meen höylää lankut huome tai ylihuom. Pekan höyläl en saa syrjii höylättyy, mut Janne painelee käsi, ku tuon käsihöylän kylkiäisin.”

Huomenna saatan taas itkeä, kuinka kaikki näyttää kamalalta ja olen epäonnistunut ihmisenä, kun en osaa käyttää edes imuria. Sillä totuushan on, että kaikki olohuoneen turhat tavarat on kannettu paperikasseissa makkariin viiteen neliöön. Huomenna makaan kolminkerroin sohvalla vaikertaen, että universumi on määrännyt minut asumaan tuomionloukussa läpi turhan elämäni ja ainoa elämäntyöni on kirjoittaa pinnallista blogia interwebbiin.

Mutta ei vielä ! Sillä tänään jyrään päivän brunssista jääneiden keltaisen kukkien voimalla läpi löysän sunnuntain. Kaikki näyttää kauniilta ja hyvältä, ideani ovat uskomattomia ja vitsit potenssiin kymmenen normaaleja hauskempia. Aamulla levitettyä huulipunaa on vielä jäljellä sen verran, että pystyn tahraamaan esteettisesti vielä yhden keraamisen mukin.

Energiaa! Aurinkoa!

-Henriikka