Voi vaahteranlehdet, voi pihlajanmarjat, voi villapaidat. Lempivuodenaikani on ovella. Olin kerran syksyn pois Suomesta ja haikailin sen perään alati. Pihlajanmarjoja on tänä vuonna ennätysmäärä. Ne olisivat juuri sellaisia marjoja, joita kuvaisi reissuillaan, jos ne eivät olisi kotimaasta niin tuttuja.

Voi viikonloppu. Sekin saapui, kaiken kukkuraksi. Kävin eilen Taiteiden yön (minun tapauksessani illan), Muotiratikan ja Teurastamon Night Marketin jälkeen nukkumaan 20 vaille kymmenen. Kerrankin kunnolla levänneenä viikonlopun viettoon ja vieläpä ilman suunnitelmia. Huomenna on yhdet kivat kekkerit ystävän luona, mutta muuten lentelen vapaana lintuna.

Ostin jättivillapaidan toukokuun Siivouspäivästä. Muistan miten yksinäisenä se lepäsi Karhupuistossa myyjänsä viltin päällä. Oli tukalan kuuma, eikä kukaan ollut siitä kiinnostunut. Muistan, miten yritin irrottaa ajatukset sen hetkisestä hiestä ja miettiä, pitäisinkö villapaitaa viileän saapuessa. Kahden euron hinta ei tuntunut kummoiselta. Sysäsin sivuun sen hetkisen mielentilan, ojensin kakkosen kolikon ja kannoin villapaitaa kassissani koko pitkän päivän. Illalla kotona ärsytti, miksi tuollaistakin piti kanniskella ympäri kyliä.

Nyt ei harmita. On villatakki, lämpö ja kaunis syksy. Ja vielä hetken paljaat sääret.

Minä ja keltainen sieluni lähdemme nyt viikonlopun viettoon. Ensin siskon kanssa kynsiä lakkaamaan ja sitten jotain muuta. Varmaan jäätelöä.

Huomenna ajattelin kerätä ylös teidän mietteitänne blogista ja sen suunnasta.
Palautetta siis, sillä lailla epävirallisesti.
Kerätkää kakkakikkareet ja kirsikat valmiiksi (kirjoitin ensin risut ja ruusut, mutta se kuulosti niin kuluneelta).

– Henriikka

villapaita, mekko, laukku/second hand, huivi/Cos, kengät/Bianco Footwear