arkisto:

lokakuu 2014

31.10.2014

Helppo lettikampaus

–

hiukset, vinkitTags: easy hairdo, helppo kampaus, hius tutorial, kampaus, letti, lettikampaus, tutorial

Nyt sitä lettikampausta hyvät herrat ja arvon rouvat. Viikon sisään kaksi hiusjuttua, ennenkuulumatonta! Viime sunnuntaina oli esittelyssä parahin pyhäkampaus ja tämä lettikampaus jatkaa superyksinkertaisten kampausten sarjaa.

Pidemmittä puheitta helposti muokattava ja eri tilaisuuksiin soveltuva ja sovellettava lettityyli.

Avaa hiukset ja harjaa ne. Kampaus sopii niin putipuhtaisii kuin myös vähän likaisempiin hiuksiin.

Tee pohja. Itse harrastan komboa hiuspuuteri + kuivashampoo + tupeeraus + lakka. Jos haluat näyttävämmät letit, panosta pohjaan. Täysin ilman muotoilutuotteitakin saa suloisen ja siloitellumman version. Varo tässä vaiheessa liikaa lakkaa, jotta hiukset pysyvät käsittelykelpoisina.

Vedä päähän keskijakaus ja silottele päällihiukset.

Jaa hiukset kahtia ja sido toinen puoli ponnarille siksi aikaa, kun alat letittää toista puolta.

Letitä aivan tavallinen letti. Tärkeää on kuitenkin ”suunnata letti ylöspäin”, eikä letittää tavallaiseen tapaan olkapäitä kohti. Vaihtoehtoisesti voit tehdä esim. kalanruotoletit.

Letitä myös toinen puoli. Kiinnitä letit läpinäkyvillä kumilenkeillä, jotta ne on helppo piilottaa myöhemmin. Hätätapauksessa myös muut ponnarit käyvät.

Haro lettejä auki niin paljon kuin haluat. Tämä leventää lettejä ja tekee kampauksesta ”suuremman”. Jos pohjaan ei ole panostettu, tässä kohtaa ei kuitenkaan ainakaan tavallisilla, siloisilla Suomi-hiuksilla saada aikaan mahdottomia. Näissä kuvissa lettini ovat tosi hillityt, kun panostuksella hiuksistani voisi saada esim. tällaiset.

Kiinnitä letit pään yli, molemmille sivuille. Käytä mahdollisimman hiustesi värisiä pinnejä.

Valmis! Suihkauta lakkaa ja iloitse.

Hyvää pyhäinpäivää kaikille! Levätään.

– Henriikka

Ps. Huomasitteko hyvin epäsymmetriset kulmakarvani? Hahaha. Sovitaan, että se oli tahallinen testi teidän tarkkaavaisuudellenne.

30.10.2014

Omenastruudelit, kurpitsapiiraat ja kanelintuoksuiset kaurakeksit

–

muoti, oma tyyli

Elokuussa aloitan syksyfiilistelyn. Mietin niitä omenantuoksuisia iltoja, jolloin kuluu litroittain omenateetä ja kiloittain nenäliinoja nyyhkyelokuvien vuoksi. Kuvittelen, kuinka kaiverran kurpitsasta itselleni majan, missä nukun lempeästi syysmyrskyjen pauhatessa. Ja kuinka leivon omenastruudelit, kurpitsapiiraat ja kanelintuoksuiset kaurakeksit. Kuinka otan ilon irti kaamoksesta ja herään joka aamu helpottuneena siitä, että saan vetää henkeeni pirteän kirpeää syysilmaa.

Ja nyt se sitten olisi täällä. Kaamos. Mitä teen? Istun hikisissä urheiluvaatteissa kotona. Olen vetänyt kaiken päälle leopardikuvioisen fleece-aamutakin, ettei tulisi kylmä. Yritän pitää silmiä vielä hetken auki, että saan väsättyä itselleni iltapalaa. Sen jälkeen kellahdan sänkyyn ja nukun autuaana aamuun asti. Ei tietoakaan mistään syysfiilistelystä. Eihän tässä pimeydessä pysty.

– Henriikka

neule + housut / Twist & Tango (saatu), laukku / second hand, kengät / Vagabond

28.10.2014

Hanki parempaa luettavaa

–

blogit, random

Tänä tiistaina (taas tiistaina, hyi sinua turha tiistai) olen ollut vailla luovuttaa, vailla intoa ja vailla hyviä lounaseväitä. Niinpä turhaan te täällä sivustolla majailette. Aion ohjata teidät täksi illaksi paremmille vesille, silläkin uhalla, että ehkä ette palaa enää juttujeni luo, vaan jäätte sille tiellenne.

Blogivinkkejä siis pitkästä aikaa. Viisi kaunista, kivaa ja kultaista. Saa nauttia.

QUE SERA, SERA

Satu on huikea, samoin bloginsa. Kirjoja, kaupunkia, luontoa ja omatekemää mojitoa. Kävimme samaa yläastetta Kouvolassa ja Satu oli ensimmäisiä girl crushejani. Muistan kuinka mietin, siinä vasta söpö tyyppi.

LAURA MAKABRESKU

Tämä blogi on taidetta ja valokuvaa, totuutta ja tarua, absurdeja unia ja elämää.

VIHREÄ TALO

En haaveile puutalosta, en omasta puutarhasta tai romanttisesta sisustuksesta. Silti viihdyn Vihreässä talossa. Laadukkaat kirpputoriostokset ja vankkumaton laatulinja, siinä on avaimet tähän kotiin.

LUUKKU

Luukku on designia, skandinaavista valoa ja varjoa, hyvää ruokaa, villapaitoja, pitkiä brunsseja ja kellohameita. Siis kaikkea mistä pidän, mutta vielä astetta suloisemmin.

MUSLA

Kuvien perusteella Kirsikka Simbergiä ympäröi tuhannesti kauniimpi maailma kuin meitä muita. Tämä blogi saa huokaisempaan syvään, jokaisen kuvan ja lauseen kodalla.

Nämä blogit taltuttavat tiistain kuin tiistain nuupahduksen. Upeita kuvia, hienoja stooreja. Keskityn blogeissa mieluummin laatuun kuin määrään ja muun muassa näihin huomaan palavaani kerta toisensa jälkeen. En päivittäin, mutta kun palaan, niin luen kaikki rästiinjääneet jutut. Haluan pysyä näissä tarinoissa.

Kaunista tiistaita.

-Henriikka

Kaikki kuvat blogeista / Blogeihin pääset blogien nimiä klikkaamalla

27.10.2014

Kun vanhingossa laulaa ääneen

–

elämä, Helsinki, oma tyyli

Olen alkanut laulaa vahingossa paljon ääneen. Kuljen kadulla ja laulan ääneen, istun töissä ja laulan ääneen. Päästelen outoja nuotteja ja välillä ihan kokonaisia lauseitakin lauluista. Ne ovat varmaan nämä alkavat pakkaset ja kellojen kääntö, jotka ovat saaneet minut vähän tolaltani.

Istun juuri kahvilassa. Lauloin vahingossa erään suositun kipaleen korkeimmat nuotit ääneen (i’m covering my ears like a kid… lalalalala…). Täysin tahattomasti, huomattavan nolosti. Vastapäätä istunut poika ei aivan ymmärtänyt jutun juonta. Hän maireasti hymyillen vastaanotti ilmoille päässeet säveleni osoituksena siitä, että tässä pöydässä saa laulaa aivan vapaasti. Nyt hän laulaa kovaa ja epävireisesti ja nyökyttää päätään kuin olisi koko ajan kaikkien kanssa samaa mieltä. Yritä tässä nyt tehdä töitä. Omapa oli vikani, pissin omiin eväisiin (pahinta on ehkä se, että hän tulkitsee. Kulmat kurtussa ja rakkaudentuska sydämessä).

Tässä kaupungissa taitaa yhdellä sun toisella olla kellojen siirrosta mieli muualla ja sydän syrjällään. Helsingissä tuulee ja ohikulkijat senkun hytisevät. Toiset laulavat, toiset eivät. Toiset tahallisesti, toiset tahattomasti.

Aika on laulaa ja aika olla vaiti. Aika on hytistä ja aika on nauttia lämmöstä. Aika on ärsyyntyä vastapäisestä, aika itse muita häiritä. Aika on siteerata Pyhää kirjaa, aika on hävetä tekstejään ja istua hiljaa. Aika on lopettaa ajoissa tai vetää överit ja poistua talosta.

– Henriikka

Ps. Nyt vastapäinen kaveri aloitti tanssin. Kädet ilmaan ja sitä rataa. Meikämandoliini nousee ja poistuu nyt.

26.10.2014

Parahin pyhäkampaukseni: Helppo kampaus-tutorial

–

hiukset, vinkitTags: easy hairdo, helppo, helppo kampaus, hiustutorial, juhlakampaus, kampaus, tutoriaali, tutorial

Seuraa aikamoinen kasa sunnuntainaamojani ja yksinkertainen kampausohje koko viikonlopun palvelleesta hiusideastani: Parahin pyhäkampaus, arkeen ja juhlaan. Tämä on erittäin helppo ja monen mittaiseen hiusmalliin sopiva kampaus, johon tarvitset vain ohuen tai paksumman pannan ja halutessasi muotoilutuotteita.

Tämä on yksi niistä kampauksista, jotka näyttävät monimutkaisemmilta kuin ovatkaan. Joten kömpelötkin tukkajumalat voivat ottaa näistä neuvoista vaarin.

1. Avaa hiukset ja levitä halutessasi muotoilutuotteita juuren kohottamiseksi ja hiusten tuuheuttamiseksi (esim. kuivashampoo tai hiuspuuteri)

2. Vedä jakaus haluamaasi paikkaan, jakauksen paikka vaikuttaa luonnollisesti lopputuloksen ulkonäköön. Keskijakaus on perinteinen vaihtoehto, sivujakauksella saa helposti nostalgista twistiä.

3. Aseta panta päähäsi. Panta voi olla ohut tai paksu, mutta joustavilla pannoilla saa kampauksen tehtyä ja säilymään huomattavasti helpommin. Tässä kuvassa näkyvä panta on metallinen, mutta takaosa on joustavaa kuminauhaa. Arkisella pannalla saat arkisemman kampauksen, juhlavamman pannan kanssa kampauksesta tulee salonkikelpoinen.

Huom! Mitä liukkaampi hius ja liukkaampi panta, sitä helpommin syntyy tatti-efekti, jossa hiukset nousevat tattimaisesti pannan yläpuolelta. Kitkaiset pannat helpottavat, samoin pohjalle suihkutetut muotoilutuotteet.

4. Nappaa haluamasi kokoisia hiustuppoja ja sullo/kieritä niitä pannan sisään. Toista tämä kaikille hiuksillesi niin, että hiustenlatvat loppujen lopuksi kiertyvät kokonaan pannan ”sisäpuolelle” ja piiloutuvat. Suihkata halutessasi lakkaa. Valmis!

Eri mittaisten hiusten kanssa saat hieman erilaisen lopputuloksen. Lyhyemmillä hiuksilla pyöritysjälki on helpommin siistimpi, kun mukaan kieritettävää hiusta ei ole niin paljon. Voit myös itse päättää, kuinka sotkuisesti tai siististi haluat hiukset kieputtaa.

Yksi parhaita huonon hiuspäivän kampauksia ja toisaalta myös tyyli, joka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Pidin koko viikonlopun tälläistä tötterötyyliä ja moni kyseli, kuinka olen jaksanut laittaa hiukseni. Meni maksimissaan 3 minuuttia, naureskelin.

Lettikampausohje tulossa, pysykää kuulolla.

– Henriikka

25.10.2014

Vapaiden aamujen järkkymätön onni

–

astiat, elämä, ruoka ja juoma

Viikonloppu Helsingissä. Ei mitään tekemistä. Paitsi jotain pientä, jota ei lasketa. Nyt niitä ystäviä, kunnon kuulumistenvaihtoa ja kerrankin aikaa kahville. Kerrankin aikaa kattaa.

Pyörin tänään pari tuntia kirja-, ruoka- ja viinimessuilla, mutta muuten olen pysynyt kotioloissa. Uunissa paistuvat porkkanaleivokset (ihanantuoksuinen koti). Saa istua ihan rauhassa, katsella pihalle, selailla lehteä ja muistaa tyytyväisenä, että ensi yönä saa taas yhden lisätunnin elämää varten. Pian tulee ystävä kyläilemään.

Kuvissa oleva tämänaamuinen kotibrunssi oli vertaansa vailla. Sämpylää ja turkkilaista jugurttia, jonka seassa mangoa, siemeniä ja kookoshiutaleita. Tuoremehua ja cappucinoa. Ja viikonlopun kunniaksi kunnolla makeaa: chilisuklaata, macaron-leivoksia, brie-juustoa ja kirsikkahilloa.

Nämä kuvat lähtivät haasteesta, jonka Nespresso laittoi liikkeelle. Haasteen idea on yksinkertaisesti napata kuva aamiaiskattauksesta ja -kahvista. Vuoden alusta lähtien taloudessamme on suodatinkahvinkeittimen, mutteripannun ja aeropressin rinnalla tehty kahvia myös kapselikoneella. Keittiön tasolla komeilee taivaansininen Inissia-keitin.

Ja ihme kyllä, että se tosiaan on ahkerassa käytössä. Olen saanut blogin kautta testiin joitain kapselikoneita, mutta testijaksojen jälkeen olen aina todennut härvelit itselleni tarpeettomiksi. Usein koneet ovat rumia ja suurikokoisia. Yksi painava syy on kuitenkin ollut myös se, että kapselit käyvät kukkarolle ja täyttävät roskiksen. Inissian kapselit ovat mukavan pieniä, kierrätettävissä ja niitä tarvitsee vain yhden per kahvikuppi. Vaikka aamukahvit juodaan usein perinteisin keinoin, iltapäiväkupilliseksi kapselikahvi on oiva.

Lempikahviksi on noussut Bukeela ka Ethiopia, vaikka luullakseni suurin syy on erityinen suhde Etiopiaan, ei niinkään maun ylivertaisuus. Tykkään tosi tummasta, mutta vaaleapaahtoinen menee yhtä lailla. Valinta riippuu tilanteesta. Karamellit- ja muut karkkimaut ovat kuitenkaan harvoin mieleeni.

Onko muualla brunssiteltu tai venytetty lauantaiaamua enemmän kuin penniä?
Kuka muu ehti kirjamessuille?

Kellä muulla paistuu leivonnaiset uunissa?
Läl lä lää, meikällä! Nyt kuorrutusta vääntämään.

– Henriikka

23.10.2014

Kuinka priorisoida tärkein?

–

elämä, juhlat, ruoka ja juoma, sisko

Viimeiset pari kuukautta olen elänyt yllättävän tapahtumantäyteistä elämää. On ollut päivätyö, blogi, treenit, tapahtumat, ystävät, reissut ja kaikki muu. En ole kaatunut työtaakan alle, mutta olen väistämättä joutunut tilanteeseen, jossa joudun priorisoimaan. Ja mitä olen kauhukseni huomannut? Olen nähnyt ystäviäni vähemmän kuin tavallisesti.

Olen jättänyt myös toisinaan treenejä välistä tai skipannut kissanristiäiset, mutta se onkin luonnollista. Mutta on ollut pysäyttävää huomata, että olen valmis antamaan hetkistä ystävieni kanssa. Vaikka ne ovat niitä hetkiä, joista saan kaikista eniten. Eikö ne tunnit ole juuri niitä, joista kannattaisi pitää kaksin käsin (ja mielellään jaloinkin) kiinni? Harva kuolinvuotellaan harmittelee, että olisipa nähnyt vähemmän rakkaita, tärkeitä ystäviään. Aika moni taas toteaa, että töitä olisi pitänyt tehdä vähemmän.

Kuinka paksusta rautalangasta on väännettävä, että kannattaa priorisoida mieluummin rakkauteen kuin rahaan ja laatuaikaan kiireen sijaan? Kuinka kovaa päätä pitää lyödä puuhun, että oma saarna siirtyy käytäntöön?

Nämä kuvien herkut ovat lokakuun kymmenentenä päivänä ikuistetut. Oli siskoni syntymäpäivä. Äiti oli sattumalta Helsingissä työmatkalla ja järjestimme pienet yllätyspidot. Sisko raahusti hikisenä ja väsyneenä treeneistä meille yökylään ja perheen muut naiset odottivat hihitellen. Oli ihana salaatti, appelsiini-mangojuustokakku ja muita herkkuja. Oli niin hyvä hetki elämässä. Yllätys oli suuri ja onnellisuusaste huipussaan.

Vähintään siinä hetkessä tajusin, että rakkaimpiin kannattaakin laittaa aikaa ja muita voimavaroja. Vaikka kakun leipomisen vuoksi joutuisikin jättämään vähän töitä rästiin tai yhdet salitreenit välistä, se on sen arvoista. Ihan takuulla.

Hetkenhän jaksaa vaikka minkälaista hullua elämää, mutta tunnelin päästä on löydyttävä valoa. Minä haluan priorisoida ystävät ja perheen työtä korkeammalla. Enkä vain ajatuksissani, vaan myös teoissani ja ajankäytössäni. Ja uskon, että työn voi silti hoitaa hyvin ja intohimolla.

Eikä kyse ole siitä, etteivät lähimmäiseni ymmärtäisi, etten ehdi tai väsymykseltäni jaksa. Tai että he välttämättä tahtoisivat nähdä minua enemmän, onhan heilläkin yhtä lailla omat kiireensä. Minä vain itse tarvitsen heitä.

– Henriikka

22.10.2014

Tukholma kuin Turku

–

elämä, kaverit, matkustus

Nyt kuvia Tukholmasta. Tukholma on ulkomaiden kaupungeista se, jossa olen vieraillut eniten elämäni aikana. Mutta kerta toisensa jälkeen se näyttää uusia puoli itsestään, jopa tällaisilla päivän risteilyretkillä.

Tällä kertaa keskityimme Östermalmiin. Se on sopiva paikka kierrellä ja kaarrella. Valokuvataiteen museo oli vahvassa harkinnassa, mutta päätimme kuitenkin jättää sen ensi kertaan. Kierellen ja kaarrellen meni siis nämä muutamat hassut tunnit, jotka saimme Tukholmassa käyttää. Kauppoja, katuja ja toreja, parin tunnin kahvilatauko ja kaunis kauppahalli. Ei sitä loppujen lopuksi paljon tarvita tyytyväisyyteen.

Yritin miettiä, mitä voisin kaupungista kirjoittaa, mutta oikeastaan ei ole paljon sanottavaa. Eniten toistamani asia taitaa olla, että älkääs nyt hyvät ihmiset jääkö siihen Drottningsgatanille pyörimään, jos kaipaatte vaihtelua. Sekä Helsingin että Tukholman ydinkeskustat kätkevät ympärilleen vaikka mitä mahtavia kujia ja paikkoja. Kunnon tutkimusmatkaan tarvitaan usein yö tai muutama, reiluun perehtymiseen viikkoja. Mutta muutamassakin tunnissa ehtii jo vallata uusia alueita, jos rajaa reittinsä esimerkiksi tiettyyn kaupunginosaan. Östermalmikin on tuttua ja turvallista seutua, seuraavan kerran toivottavasti taas jonnekkin vähän vieraampaan.

Oikeastaan Tukholma tuntuu hyvin paljon kotimaanmatkailulta. Kuin menisi Turkuun: toisaalta niin vierasta, toisaalta sitä ihanan samaa ja vanhaa. Ympärillä puhutaan aika paljon ymmärrettävää kieltä, ja maisemat saavat vaihtua hetkeksi.

Tukholma, Turku, samaa kamaa kaikki.

Katsoin tänään reissuvideoita ja -kuvia ja tämän klipin noin 20 kertaa. Tuli tunne, että kohta on pakko lähteä Euroopan rajojen ulkopuolelle. Matkustuskaiho kasvaa mittaamattomaksi. Ei jaksaisi enää odottaa. Hehkuttamani New Yorkin työmatkakin siirtyi ensi vuoden puolelle, enkä enää millään malttaisi. Chile, Indonesia, Gambia, kaikki käy.

– Henriikka

21.10.2014

Ihan kivaa elämää

–

elämä, matkustus

Katsoin Tukholma-kuvia läpi. Oli kuvia rakennuksista ja kauniista putiikeista, mutta jostain syystä jumituin näihin. Sinänsä ehkä arveluttavaa jämähtää omien kuvien kohdalle, mutta naamojamme enemmän jäin katsomaan tunnelmaa ja vuorovaikutusta. Me ollaan sitten hyvä tiimi.

On niitä poseerattuja kuvia, joissa luonnollisuusaste on mitä on ja naamallakin se harjoiteltu, leveä hymy. Mutta taitava valokuvaaja (ja tässä tapauksessa vähän amatöörikin) nappaakin niiden kuvien välistä ne aidot hetket, ne naurunpurskahdukset ja ilmeet, kun aseteltu maski ei enää pidä. Ylläoleva kuva on juuri sellainen hetki. Taidan muutenkin nauraa Jannen kanssa monesti enemmän kuin kenenkään muun.

Parhaita on tilannekuvat. Mutta harvinaisen ja toisaalta harmittavan usein hyvän tilannekuvan nappaaminen vaatii kunnolla asettelua ja alkuvalmistelua. Surkeassa valossa, surkealla kameralla saattaa saada ikuistettua utuisen taidekuvan, mutta puitteet tekevät monesti paljon.

Oma neuvoni on painaa kameran laukaisinta juuri siinä hetkessä, kun kuvattava riisuu poseerauksensa. Tai vaihtaa vähemmän tai enemmän luonnottomasta asennosta tai ilmeestä toiseen luonnollisten välikohtausten kautta. Niissä välikohtauksissa on sitä ’tilannetta’.

Tänään saavuin väsyneenä kotiin. Janne laittoi The Dø:n uuden biisin soimaan ja tanssimme hetken niin, ettei henki meinannut lopulta kulkea. Jokapäiväistä tällainen ei ole, mutta tänään taisi olla juuri sopiva päivä shake, shook, shakenille. Verhoton olohuoneemme on kuin akvaario. Onneksi olkoon ohikulkijat. Meillä oli ihan kivaa.

– Henriikka

20.10.2014

Lomalla laineilla

–

elämä, kaverit, matkustus

Oli lokakuu 2011 ja olimme ystäviemme kanssa Tukholman risteilyllä. Olin juuri aloittanut blogin kirjoittamisen ja raportoin retkestä naapurimaahan täällä. Nyt kolme vuotta myöhemmin sama kööri pakkaa matkalaukkunsa ja suuntaa samalle suloiselle rinksalle. Mutta kappas vain, ystävämme ovatkin matkan varrella lisääntyneet (pahoittelut suorasta ilmaisusta) ja nyt meitä olikin mainiot viisi.

Taidan tarvita vuosittaisen risteilyni. Että saan ottaa ystävät kainaloon ja mennä laineilemaan. Jotenkin sellainen riittävän virikkeetön reissailu antaa yllättävän paljon. Ei suunnitelmia, ei ennakko-odotuksia, ei siis myöskään paineita.

Kameran muistikortin huomasin täyttyneen lähinnä kahdenlaisista kuvista: ruoasta ja ystävistä. Siinä ne olennaisimmat sitten onkin.

Matkalahjakortti oli saatu risteilyä varten Tallink Siljalta. Purtemme oli keskikäytävällä varustettu Silja Serenade, joka uudistettiin muistaakseni vuosi sitten syksyllä. Laiva kuin laiva, niin buffet on must. En oikein tiedä miksi. Mutta notkuvien ruokapöytien äärellä olimme jälleen.

Uudistettu ravintola oli pieni shokki. Tiedättehän, kun niihin 80-90-luvun sisustuksiin on jäänyt aikamoinen määrä nostalgia-arvoa. Ja yhtäkkiä laivan ravintola on raikas ja ruokalamainen. Oli vaikea virittäytyä totuttuun tunnelmaan. Ruoka oli parempaa kuin ennen, ja tarjonta oli hulppea, siitä leveää hymyä. Tosin guteenittomat pullat näyttivät ja maistuivat aikamoisen ankeilta muovikääreissään, kun vieressä notkuivat ”normikakkujen” mieletön kirjo. Onneksi pehmistä sai kääntää koneesta: tanssin 5-vuotiaan voitontanssin.

Mitä pikkuiseen kummityttöön tulee, kaikki meni mallikkaasti. Nukuimme urheasti kaikki viisi samassa hytissä. Muksu on paras ja nautimme toistemme seurasta. Toisaalta puolivuotias ei vielä ymmärrä leikkipaikkojen ja peliluolien päälle, ja on siten sopivaa seuraa koko ajan, kun ei kiukuttele hihassa. Pallomereen taisi isä haluta lastaan enemmän.

Välillä meni karjumiseksi, mutta kun on varautunut kahteen yöttömään yöhön, ei muutama pikkuitku kaada venettä.

Vaikka buffet onkin legendaarinen, taitaa kerta viikonloppuun olla ihan sopivasti. Takaisintulomatkan illalliselle istuimme italialaishenkiseen Tavolataan. Alkuruoaksi syöty tattimömmö ja lohi oli taivaallista. Huomaan tosin olevani aika helppo ravintola-asiakas. Viinin tarkistus tuntuu teennäiseltä ja lähden harvoin ravintolasta tyytymättömänä. Ehkä voisin harkita ottavani kriittisemmän linjan, toisaalta iloisempana pysyn nykyisellä.

Viimeisen kuvan tähtihetki: Miehet ja lapset vihdoin muualla.

No ei vaan, koko sakki oli arvosanaltaan vähintään kiitettävää. Samoin Tukholma, mistä tiputtelen kuvia huomenissa. Aurinko pysyi piilossa, mutta Ruotsi oli kaunis, niin kuin prinsessansa.

Syksyn 2015 risteilyä odotellessa. Perinteet kunniaan.

– Henriikka

19.10.2014

Tukholman muija

–

matkustus, muoti, oma tyyli

Pakko noustaa peukku taas kerran Tukholmalle. Palasimme aamulla ja miniloma oli mainio. Vaikka viikonloppuristeilyissä suurin osa ajasta meneekin merellä kellumiseen, paatissa hillumiseen, niin kyllä siitäkin jaksaa innostua ystävien kanssa (Niin kuin suunnilleen kaikesta. Paitsi tän iltaisesta valokarneevalista. Liikaa tekemistä yhdelle viikonlopulle). Viisihenkinen tiimimme toimi moitteettomasti ja ainakin neljä viidestä söi pienen kylän edestä hyvää ruokaa Siljalla ja maissa.

Nyt pyhitän lepopäiväni, liedellä kiehuu thaikeitto: inkivääriä, katkarapuja, sitruunaruohoa mmmm. Matkakuvien vuoro on huomenna. Kuka nyt sunnuntaina jaksaisi paahtaa? Muuta kuin katkarapuja.

– Henriikka

takki/Twist & Tango (saatu), farkut/second hand, kengät/Nike

17.10.2014

Perjantainuhteet kaikille lellipennuille

–

elämä, random, valokuvat

timbarber_571e3580f71e2444bb7e23090436d6b3

Eräs tuttuni postasi tänään facebook-seinälleen Rob Hill Sr:n lainauksen: ”My goal is to build a life I don’t need a vacation from”. Sitä ajatusta minä olen tässä lähinnä pyörittänyt päässäni.

Sehän on vallan hieno ajatus. Epäilemättä minunkin tavoitteeni. Mutta lähiaikoina olen ollut myös vähän huolissani siitä, miten voimalauseet ja sitaatit tuntuvat koskevan vain murto-osaa ihmisistä. Ja kuitenkin niitä esitetään kaikelle kansalle, ikään kuin tässä maailmassa olisi jaettu yhtäläiset oikeudet kaikille toteuttaa unelmiaan. Drem Big toki koskettaa kaikkia, mutta se on eri asia, voiko elämälle annettuihin pelikortteihin vedota, kun unelmien toteuttamisesta puhutaan.

Diippi on perjantain ajatusvirta. Tekee mieli ravistella itseään ja ympärilläolevia, ja sopertaa, että eihän kaikilla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia elää päiväänsä kuin se olisi viimeinen tai tarttua jokaiseen hetkeen, niin että Carpe Diem vaan. Totta kai elämästä kannattaa nauttia täysillä ja siitä kuuluukin ottaa halutessaan irti niin paljon kuin suinkin. On kuitenkin vaikea sietää ajatusta, että kuka vaan voisi tehdä mitä vaan ja saavuttaa mitä vaan, kun vaan kovasti tahtoo ja tekee töitä. Ja eritoten unelmoi.

Ei ihmekkään, jos 12-vuotiaat alkavat jo panikoida, etteivät ole saavuttaneet elämässään mitään, kun dream big tarkoittaakin niin megalomaanista unelmointia, ettei sitä kestä sielu eikä mieli.

timbarber_0ee96a746e9f4e67b62a12cf807eb16a

timbarber_8ad1d3166c168342098ab4a16dcf3fa8

timbarber_9e46a54ae11a78955b08be8c2d4ba026

timbarber_502b7ab2bae075ed4e724cc9cf72bd37

timbarber_9652bcf87633ec8a4a4bf5dc1528eb49

timbarber_a556dcc5230610d903d7374bf330e089

timbarber_aaddaa93c444b4619e8bdbf630bc9d17

timbarber_b7c5b2d720b3af48368e6f0a3e3d3c29

timbarber_b42dbdeff4e504acd4245802093dc4e6

timbarber_b142a86ac84f5767ab0e937b92dd64b6

timbarber_bb95db8a0d9115694d7a64b2dc9a0b09

timbarber_c09ff8b1569aa6fbaecb15d92f60fec3

timbarber_d5cffbd6eb606222b59d83d1bc485f12

timbarber_d8ce8858a0c44a66eab9b0c5f1e8a532

timbarber_f6da87fa4156a33b6e0cd826f8022d6f

timbarber_d38782667e6871867631c38a2e677ab7

timbarber_d327877959fd7d2b37af95c1cb074fd6

timbarber_f2686fba008ce0e546325d6d6dbee0bc

On perjantai. Ja tarkoitus kai puhaltaa vähän höyryjä pihalle. Toisin kuin voisi luulla, tarkoituksenani ei ole saarnata. Paitsi vähän itselleni. Huomaan tarttuvani lujimmin niihin ongelmakohtiin, johin itse kompuroin kerta toisensa jälkeen.

Kaikkea ei voi saada. Kaikkea ei tarvitse saada. Se ei tarkoita sitä, ettei se olisi riittävästi. Etteikö se voisi tuntua siltä, että on saanut kaiken.

Yritän tästä lähin pitää mielessäni yhä visummin sen, ettei kaikilla ole mahdollisuutta rakentaa Pinterestiin omia unelmakollaaseja. Etten olettaisi, että olisi. Mutta silti voi unelmoida isosti. Ja kannattaakin.

Ja loppuhuomioksi vielä todettakoon, että vaikka kuinka yrittäisi ravistella, ilmeisesti päätyy kirjoittamaan yhtä kliseisen tekstin kuin kaikki tämän lellipentuyhteiskunnan kasvatit. Piiskaa minulle. Paitsi ei ehkä tänään, kun on perjantai. Selityksiähän meillä lellipennuilla riittää.

– Henriikka

Ps. Suuntaan tänään ystävien ja pikkuisen kummitytön kanssa Tukholmaan risteillen. Ehkä pidän jylhän puheen tästä aiheesta karaokebaarissa.

Kuvat: Tim Barber – Urban Outfitters, F/W11-katalogi

15.10.2014

Lukijoiden filmikamerakuvat

–

elämä, nostalgia, valokuvat

Kesä filmille -haaste on loppusuoralla. Tässä tulisi viimeinen kirjoitus. Eilen julkaisin omaottamani kuvat kesältä ja nyt olisi lukijoiden vuoro. Ja tiedättekö mitä, lukijoiden kuvat ovat omia kuviani tuhannesti upeampia. Ihan uskomattoman hienoja kuvia. Ihan kreisihienoja.

Arvelin, että pari hassua kuvaa saattaa saapua mailiin, mutta mitä vielä? Sekä Idan että minun ohjeiden mukaan otettuja kuvia oli useita kymmeniä. Julkaisen omassa blogissani kuvat, joiden mukaan myös itse kesällä kuvasin. Ida julkaisi tänään toisen satsin filmikuvia, niillä ohjeilla millä hän kuvasi.

En voi uskoa, miten kauniita kuvia (muistakaa klikata nimien linkkejä, niin pääsette kuvaajien omiin blogeihin).
Kiitos kaikille.

AAMUPALALLA (Janita, Renja Nurmi & Julianna)

MIKÄ LÖYTÖ (Janita)

JOTAIN PINKKIÄ (Janita & Suvi Höyden)

YÖLLÄ (Suvi Höyden)

KESÄROMANTIIKKAA (Ella)

METSÄRETKI (Julianna & Renja Nurmi)

JUHANNUS (Suvi Höyden)

TALVITURKIN KASTAMINEN (indieda & Janita)

PUISTOHENGAILU, KIVOIMMAT KESÄKENGÄT, MAHTAVA LÖYTÖ, METSÄRETKI, KATOLLA (Jenni)

FESTAREILLA (Ella, Julianna & indieda)

SALAKUVA (Janita & Ella)

YLLÄTYS (Heli K)

kotiseutumatkailu (lahti,suurmäen näkötorni) (kopio)

KOTISEUTUMATKAILU (Saara)

SOUTUVENEILYÄ (Suvi Höyden & Saara)

SELFIE (Veera Johanna)

KESÄPIKNIK (Renja Nurmi)

AURINGONLASKU (Suvi Höyden, Janita, Renja Nurmi & Veera Johanna)

SPONTAANI KESÄRETKI (Suvi Höyden)

KIVOIMMAT KESÄKENGÄT (Janita & Veera Johanna)

MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU? (Suvi Höyden & Julianna)

Siinä ne olivat. Kaikki kauniit ja komeat, itkettävät ja ihanat. Filmikamerat kunniaan, sen minä vaan sanon.

Ja hei. Lupasimme Idan kanssa arpoa kuvia lähettäneiden kesken pieniä suloisia lahjoja. Olimme molemmat niin kikseissämme, että päätimme palkita kaikki. Tuskin millään tuhansien eurojen lahjuksilla, mutta vähintään pienesti ja somasti. Laittakaahan etanapostiosoitteita tulemaan jommalle kummalle mailitse (osoite sivupalkissa).

Ensi kesänä uudestaan, joohan?

– Henriikka

14.10.2014

Kesä filmille – Muistoja kesästä

–

elämä, nostalgia, valokuvat

Tähän nyt sellaista ihan jylisevää torvensoittoa ja rumpujen jylhää pärinää. On aika julkaista Kesä Filmille -kuvahaasteen kuvat (tänään omaottamani, huomenna lukijoiden lähettämät). Ken ei tiedä, mistä on kyse, saa lukea ensin alkukesästä julkaistun infojutun.

Kesä tuntui toisaalta niin pitkältä, toisaalta lyhyeltä kuin minä konsanaan. Ensin oli muutama kuuma toukokuun päivä, sitten kylmä kesäkuu, jota seurasi helteinen heinäkuu. Elokuu meni jo syksyä fiilistellessä. Filmikuvia tuli kuitenkin räpsittyä läpi kesän. Idan antamat kuvahaasteet pysyivät alati mielessä, sillä minulla oli uskomaton järjestysfriikin taulukko otetuista ja ottamattomista kuvista. Valitettavasti kamera ei muistunut mukaan kaikkiin huippuhetkiin. Mutta kun kuvat saapuivat teetätyksestä, oli voitontanssin aika. Muutamaa kuvaa lukuun ottamatta kaikki kuvat onnistuivat ja niistä oikeasti välittyy kesätunnelmaa niin elävästi, että suu vääntyy ja silmät kostuu liikutuksesta.

Hetkiä kesästä, olkaa hyvä.

KESÄPIKNIK

TERASSIFIILISTELY

Onko älykkyysosamääräni kenties hivenen alhainen, kun sekoitan aina terassin ja parvekkeen? Ja hyllyn ja kaapin. Ja mukin ja kupin.

MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU

Valitettavasti itsellänikään ei ole enää hajua, mitä tässä tapahtuu. Ainakin Janne näyttää kieltä jossain ravintolassa. Vai onko sillä jotain suussa? Eiköhän siinä ole jo ihmeteltävää, vaikka alkuperäisessä ajatuksessa saattoi olla joku syvempikin pointti.

SADEPÄIVÄ

Yksi parhaista kuvista. Upeasti tallentuneet värit ja varjoni heijastuu kauniisti märästä maasta.

PUISTOHENGAILU

Oma maa mansikka. Tänä kesänä hengailtiin Arabianrannassa.

MIELETÖN FIILIS

Puolimaraton takana kunnialla. Polviin koski, mutta fiilis oli upea.

AAMUPALALLA

Latviassa kesällä asuneet ystävät kestitsivät hyvin. Joka aamu laatukahvia ja elämänviisauksia. Kiitos Alina ja Juuso.

YÖKYLÄSSÄ

Toukokuussa maailmaan putkahtanut uusi ystävä ja kummityttö oli kylässä vähän vanhempien ystävien kanssa. Vieras nukkui tyytyväisenä vaatekomerossa kahdeksan tuntia putkeen.

PYÖRÄN SELÄSSÄ

Mielettömän kiva vapaapäivä. Poljimme rautakauppaan ja kipaisimme matkalla uimassa.

TALVITURKIN KASTAMINEN

Verrattain myöhään, kyllä. Mutta puolustukseksi kerrotakoon, että uin vielä viime viikonloppunakin.

KIVOIMMAT KESÄKENGÄT

Rusettimuovikengät, jotka löytyivät viime kesän reililtä Brysselistä.

HUPS!

Tuumasta toimeen! Pieneksi yöprojektiksi maalasimme olohuoneeseemme turkoosin seinän. Naapurin Anna kävi nappaamassa kuvan ja nauramassa meille.

SPONTAANI KESÄRETKI

Pikkusiskon kanssa Kouvolaan vanhempien huomaan. Ei ole parempaa.

KESÄN PARAS JÄTSKIHETKI

Nipan Grilli ei petä koskaan. Liian harva kioski myy mansikkapehmistä! Ptyi ptyi se iänikuinen suklaa.

TÄMÄN HETKEN HALUAN MUISTAA

91-vuotiasta vaaria moikkaamassa. Rakas vanha vaakki.

FESTAREILLA

Miten siinä kävikin niin, että kameran muisti kotiintulomatkalla? Huoltoasematunnelmia teille tarjoaa parahin Pori Jazz -porukkani.

MAHTAVA LÖYTÖ

Kesän paras löytö oli läheinen uimaranta. Parhaat uintihetket olivat öisin ja varhain aamuin. Itse pulahdin nössösti laiturilta, mutta Janne heitti talviturkinkin hyppytornista.

KESÄN KIVOIN PÄIVÄ

Päädyimme keskustelemaan diippejä ja tekemään elämänmuutoksia keskiyöllä Bean kanssa. Timanttiprojekti! Uusi elämä! Sitä seurannut päivä oli kesän paras.

PERINNE

Ystäväni Juho on tuonut jo kolme kesää peräkkäin minulle spontaanisti kirsikoita. Kaksi edellistä kesää olen saanut lähetyksen silloiselle työpaikalleni taidegalleriaan. Tänä kesänä taksikuskina toimiva ystäväni toi kirsikoita taksilla rannalle, jossa olimme siskoni kanssa viettämässä päivää. Uimapukuiset ihmiset tuijottivat taukoamatta, kun pukuun sonnustautunut taksikuski tuli viettämään lounastaukoa hiekkarannalle.

METSÄRETKI

Kuhmo ja Kuhmon mökki. Näille metsille ei löydy kilpailijaa.

SOUTUVENEILYÄ

AURINGONLASKU

KOTISEUTUMATKAILU

Oliko riittävän kaukaa haettu?

KESÄJUHLAT

Minä ja anoppi Savonlinnan oopperajuhlilla. Kuva on surkea, mutta anoppi upea.

YSTÄVIEN KESKEN

Mattolaiturilla minä ja Anu, yksi parhaista.

JOTAIN PINKKIÄ

TORILLA

KATOLLA

Jonnan kanssa kaupungin yllä. Edelleen katkerana, etten ehtinyt ostaa tuota paitaa alennusmyynneistä, ennen kuin se myytiin loppuun.

YÖLLÄ

KESÄROMANTIIKKAA

Vaikka kesän niskat oli jo pari viikkoa sitten taitettu, riitti syyskuisissa häissä aurinkoa ja romantiikkaa. Kuvassa iki-ihana serkkulauma.

SELFIE

Mummeli ja photobomber matkalla kuvia teetättämään. Nyt tiedän ensi filmin kanssa, että lähikuvatkin onnistuvat.

Siinä ne nyt olivat! Kaikkiaan 31 kuvaa kesältä 2014.
Seuraavat kuvat harmiksi epäonnistuivat:

Juhannus: Latviassa ilman minkäänlaisia juhannustraditioita.
Yllätys: Valitettavasti niin spontaani yllätys, ettei minkäänlaista muistikuvaa mikä yllätys oli.
Kauneimmat kesävalot: Teurastamon Kellohallin katto. Kuin Pariisissa.
Hauskin pihapeli: Kroketti uskomattomilla lyöntietäisyyksillä. Pieksin kaikki 6-0.
Salakuva: Janne pyykkäämässä.

Käy ihmeessä myös kurkkaamassa, millaisia kuvia Ida ja hänen ystävänsä Laura ottivat antamieni ohjeiden mukaan. Huomaa, että on filmikamera-ammattilaiset asialla. Huomenna olisi sitten vuorossa lukijoiden lähettämät filmikuvat kuluneelta kesältä. Kiitos kaikille kuvia lähettäneille!

– Henriikka

Ps. Jos jollain vielä polttelee viime kesän filmikuvat taskussa, niin huomiseen kollaasiin ehtii vielä juuri ja juuri. Laitapa maililla tulemaan.

13.10.2014

Tyhmä viisaudenhammas

–

random

Täällä sitä maataan, sairasvuoteessa. Kiukkuisena ja naama kipeänä. Aamulla lähti viisaudenhammas, ylhäältä oikealta, ja se oli toinen älyhammas, joka minulta on kiskaistu. Repiminen sujui kuin tanssi, niin kuin viimekin kerralla. Ei sattunut yhtään, ja lääkäri oli mukava. Kehui hammastani kauniiksi, korjasin kuvailemalla ällöttäväksi. Matkalla töihin nauratti, kun nenä kääntyi puudutuksen johdosta huvittavasti vinoon.

Vaan eipä naurattanut enää, kun puudutus laski. Iski armoton hedari: ei ainoastaan päähän, vaan koko naamaan. Olen pystynyt syömään pari lusikallista rahkaa ja muutaman hörpyn vettä.

Tämä ilta menee kiukutellessa.

– Henriikka

Ps. Lääkäri kysyi haluanko hampaani muistoksi. Totta kai halusin. Teen siitä onnenamuletin itselleni tai äitille joululahjaksi. NOT. Miksi joku haluaisi verisen hampaan muistoksi?

12.10.2014

Kamera sulle, stailauskeikka mulle?

–

muoti, oma tyyli, yhteistyö

Jos rehellisiä ollaan, olen ollut koko viikonlopun mökillä. Löhöttänyt isossa villapaidassa ja vaaleansinisissä flanellipyjamahousuissa. Perjantaina look oli kuitenkin astetta skarpimpi, kun kuvasin Olympuksen kameraan sopivan asukokonaisuuden.

Kyseessä on Bella-blogien ja Re:fashionin yhteiskampanja, jossa kuusi bloggaajaa stailaa asukokonaisuuden Olympuksen PEN E-PL7-kameran mukaan (ja myöhemmin myös kuuden lukijan asukokonaisuuden, lisäinfoa jutun lopussa). Itse valitsin värivaihtoehdoista metallin ja mustan sekoituksen. Se oli intuitio-valinta, ja intuitioon kannattaa lähes aika luottaa. Metallimustassa mallissa on jotain nostalgista, jotain retroa ja kuitenkin sitä tarvittavaa tyylikkyyttä. Tätä samaa komboa hain asuunkin, yhdistämällä ruutukuosisen jakun ruutuhousuihin: skarppia mutta veikeää. Retroa samoin.

Tämän blogin takana häärää oikeastaan kaksi ihmisistä. Minulla on hovikuvaaja ja paras hovikuvaaja onkin. Aviomies, paras ystävä, superkuvaajaksi kehittynyt Janne (suurensuurta kiitosta ja koko kansan aplodeja!). Opetin itse Jannen kuvaamaan ja hups vaan, roolit vaihtuivatkin aika nopeasti. Nyt en ymmärrä murto-osaakaan siitä, mitä kuvaajani.

Jannella on järkkärit ja putket ja muut systeemit. Kuvaan niillä myös itse, mutta puhelimien kameroiden kehittyessä olen huomannut jättäväni painavan kameran usein kotiin. Puhelimen kuvalaatu kärsii kuitenkin usein etenkin pimeällä ja pienikokoiselle, kauniille laatukameralle on ollut tarvetta. Sellaiselle joka ei möllöttäisi jättimöhkäleenä olalla ja jota voisin varmuuden vuoksi kantaa mukana, jos jotain kuvattavan arvoista sattuu päivän aikana kohdalle.

Tähän tarpeeseen tämä Olympus on nappi. Moni ystävä on kuvannut saman kameran vanhemmilla malleilla jo pitkään, eivätkä ole rinnalle enää toista kameraa kaivanneet.

Ja nyt siihen osioon, joka tekee tästä kampanjasta mukaan lähtemisen arvoisen. Mukana olevan kuuden blogin lukijoista haetaan malleja Helsingissä kuvattaviin editorial-kuviin. Kuvat otetaan ammattivalokuvaajan toimesta, ja bloggaajat stailaavat kukin yhden lukijan Olympuksen kameroiden tyyliin sopivasti. Stailausyhteistyökumppaneina toimivat Bestseller, Object ja ONLY&SONS. Mukaan otetaan 2 miestä ja 4 naista. Mallit saavat kuvauspalkkiona kavauksissa käytettävät vaatteet ja kolme eniten ääniä saanutta saa uuden Olympus PEN E-PL7 -kameran. Kuvaukset järjestetään Helsingissä ma 3.11.2014.

Hae malliksi? Lupaan, että on tosi kivaa eikä yhtään liian jännittävää. Ei tarvitse olla ammattilainen, tähän haetaan ihan tavallisia ihmisiä. Malliksi voi hakea tällä kaavakkeella.

Odotan jo innolla stailauspäivää ja etenkin valmiita huippukuvia. Varmasti monelle ihan uusi kokemus. Kuudesta bloggaajasta vain yksi on julkaissut asunsa ennen minua. Tsekkaa myös Nooran asu.

Nyt sunnuntai-illan viettoon. Tummaa tattarinäkkäreitä ja tummaa suklaata.

-Henriikka

Jakku + housut / Twist & Tango (saatu), kengät / second hand

10.10.2014

Kumisaapaskelit

–

muoti, oma tyyli

Henriikka: Sataako tänään?
Janne: En tiedä. Haluutko, että tarkistan?
Henriikka: Tarkista vaan. Toivottavasti sataa. Haluisin laittaa kumisaappaat.
Janne: No, näköjään sataa. Hyvä sulle.
Henriikka: Voinhan laittaa kumpparit?
Janne: Totta kai voit!
Henriikka: Jes! Mahtavaa.
Janne: Sähän otat kuitenkin kengät pois työpaikalla.
Henriikka: En tietenkään ota.
Janne: No, ethän sä nyt sitten tietenkään voi laittaa!
Henriikka: Laitan silti.

Kirjoitin ihkaensimmäisiä kirjoituksiani aiheena maailman kauneimmat kumisaappaat. Silloiset saappaani pitivät vettä, kopisivat kivasti ja hehkuivat punaisina. Vaan tuli niidenkin uralle myöhemmin päätös. Liian eleganttia kuitenkin, etenkin nyt kun unisex on ollut uusi musta. Onni kaikessa, myin buutsit eräälle mukavalle naishenkilölle nettikirppiksen kautta. Myöhemmin tapasimme uudestaan ja hän kertoi ostaneensa saappaat minulta. Tutustuimme. Hyvä tarina ja hyvä koti silloisille ykkössaappaille.

Parhaiden kumppareiden paikka on ollut avoinna nyt vuoden päivän. Rekrytointiprosessi on ollut pitkä ja kivinen. Vihdoin olen löytänyt haluamani. Julia Lundstenin Nokialle suunnittelemat kumpparit ylittivät vaatimustason jo pelkällä ulkonäöllään.

Tavallisten kumppareiden äijämäinen kantakorko inhottaa. Se on asvalttireissuille niin massiivinen. Myös suorana sojottava kumivarsi herättää vähän puistatusta, jos jalkineet jalassa pitäisi esimerkiksi lähteä töihin. Näissä löllövartisissa kuljeskelin niin töissä kuin keskustassa ostoksilla.

Harva ohikulkija varmaan edes hahmotti, että kyseessä on kumisaappaat. Mutta minä tiesin salaisuuden, sillä varpaani pysyivät kuivina.

– Henriikka

saappaat/Nokia Footwear by Julia Lundsten (saatu), takki/Twist & Tango, huivi/Weekday, farkut/Diesel

10.10.2014

Veljeni leijonamieli

–

random, valokuvat

Perjantain sydämenlyönnit jätti välistä nämä kuvat. Vuonna 1971 eräs perhe asusteli leijonan kanssa. Vaikuttavia kuvia (ottamatta kantaa siihen, onko omakotitalo leijonalle se oikea paikka), jäin tuijottamaan silmät kolminkertaisina.

On se uskomaton eläin tuo leijona, vaikka olenkin uskollisesti tiikerinainen.

Vähän kehnostihan se tämäkin tarina päättyi. Lyhennetyn stoorin voi lukea täältä. Villieläin on aina villieläin, niin kuin Piin isäkin opetti. Viisas mies.

Mutta kyllä näiden kuvien shookeraavuus, ristiriidat ja absurdit, tallennetut hetket kiehtoo. Tässä maailmassa riittää niin paljon ihmeteltävää. Eivät ainoastaan nuorisojengit pysty kaatamaan yhdellä lyönnillä. Leijonat tuskin kuitenkaan keräävät siitä pisteitä.

Se olisi perjantai. Aleksis Kiven päivä ja rakkaan sisareni syntymäpäivä. Päivä, jolloin Putin voi saada Nobelin rauhanpalkinnon.

– Henriikka

Kuvat: X

8.10.2014

Paheena aikakauslehdet

–

muoti, nostalgia, taide, valokuvat

Avauduin eilen kavereille sitruunamarenkipiiraan ja kahvin äärellä, että aikakauslehdet ovat mahdollisesti suurin paheeni. Tai ainakin hämärin. Tiedättekö, tilaan niitä melkein kaikkia. No, en nyt aivan kaikkia, mutta ei ole tavatonta, että samanaikaisesti minulla on viisi pätkätilausta käynnissä. Odottelen mukavia kaupanpäällislahjoja ja saatan tilata Dekon, Olivian, Trendin, Imagen tai jonkun muun lehden hetken mielijohteesta muutamaksi kuukaudeksi.

Tilaamisessa ei ehkä ole mitään pahaa. Itse bloggaajana edustan ehkä sitä median puolta, joka nakertaa koko ajan aikakauslehtien leivästä (tai jonka ainakin luullaan nakertavan). Siksi heitän heille pullanpaloja oikein mielelläni. Sitä paitsi saan lehdistä hirveän paljon irti. Täyshömppää en kestä, aivot on oltavat mukana edes toisen lohkon verran. Mutta tarraan lehtiin, kun haluan rentoutua.

Mutta! Pahinta kaikessa on lehtien säästäminen. Saan kiksejä kokonaisista sarjoista. Mieluiten tilausnumeroista, joihin ei ole läntätty irtonumeroiden tavoin alennustarroja. Pätkälehtitilaajana muutama numero saattaa helposti jäädä välistä. Saan siitä päänsärkyä. Katsastan lähimmällä lehtipisteellä, olisiko puuttuva numero alennuksessa. Saatan jopa vaivihkaa napata numeron roskakatoksen paperinkeräyspisteeltä tai anella ystävän lukemaa itselleni.

Sitten köytän valmiit sarjat kahdella vyöllä: toinen poikittain, toinen pitkittäin. Usein valmis tarkoittaa 12 numeroa. Kahtatoista kaunista numeroa täydellisesti nipussa, asetettuna suoriin riveihin lankkuhyllyllemme. Sitten katson niitä, joskus avaan vyönsoljet (jotenkin seksistinen ajatus, anteeksi) ja selailen lehtiä varovasti. Ja mietin, mitä minä loppujen lopuksi niillä sarjoilla oikein teen.

– Henriikka

Ps. Ei, ei ei. Ei minulla sentään ole kaikki sarjoja näistä 70-90-luvun lehdistä lähtien.

7.10.2014

Hattaraa ja sirkushuveja

–

muoti, oma tyyli

Niille, jotka ei nyt tähän seesteiseen tiistai-iltaan jaksa tsekata miljoonaa meikämandoliinin reittä ja naamaa, kannattaa vaihtaa kanavaa. Sain vaan käsiini sellaisen kesäsatsin huvipuistokuvia, etten voi olla pikkuisen riemuitsematta kesästä. Minä nyt satun vain pönöttämään joka ainoassa kuvassa, mikä kyllästytti vähän itseänikin, saati teitä. Ihminenhän keskittyy lähinnä niihin kuviin, joissa on itse.

Tässä kuvasarjassa on sellaista iloa ja meininkiä, että uskon niistä kuitenkin löytyvän paljon muutakin kuin teennäinen taiteilijaviittani ja koipeni (paitsi ehkä ensimmäisessä kuvassa, jossa sääreni pituus jollain ihmeen tavalla on onnistuttu kuusinkertaistamaan).

Kuvat ovat Linnanmäeltä. Kuvasimme kesällä 2013 tyhjässä huvipuistossa nyt julkaistua blogikirjaa varten. Kuvattavat saivat valita itselleen luonnollisen miljöön kuvilleen, minä valitsin metsän ja huvipuiston tiukan taiston jälkeen Linnanmäen.

Näissä kuvissa on kaksi suurta miinusta: Ei ainuttakaan kuvaa heppa-ajelusta (heillä oli lahkeiden vähimmäispituusrajoitus, en päässyt sisään), eikä ainuttakaan kuvaa hattarasta (valokuvaaja sattui katsomaan muualle sen sekunnin, kun hotkaisin koko vaaleanpunaisen hötön ykkösellä alas).

Ainiin, on kolmaskin. Farkkusortsit jäävät tuolla tavalla nivusista nolosti pussille. Turvaudun totiseen faktaan, että ihmiset syynäävät näin tarkkaan vain omia ja ihastustensa kuvia.

Nyt pakko katsoa pari jaksoa frendejä. Aivot narikkaan.

– Henriikka

Kuvat: Miki Toikkanen

1 2 seuraavat →