arkisto:

marraskuu 2023

Vastoinkäymiset kasvattavat viisaaksi tai katkeraksi

9
–
elämäTags: , , , , ,

Elämässä voi päättää, antaako vastoinkäymisten kasvattaa viisaaksi vai katkeraksi.

Suunnilleen tällaisen lauseen näin vastikään jossain. Varmaan somessa, niin kuin kaiken muunkin epämääräisen tätä nykyä.

En muista tarkkoja sanoja, mutta ydinsanoma oli tuo. Vastoinkäymisten kautta viisaaksi vai katkeraksi.

Ärsytti. Juuri tuota samaa huttua, että voit itse päättää, mitä elämälläsi teet, mitä siltä saat.

Manifestoi! Usko itseesi ja unelmiisi! Ole paras versio itsestäsi. Olet itse itsesi valtias. Sinun tielläsi olet vain sinä itse.

Jäin kuitenkin miettimään tuota pidemmäksi aikaa. Hyvän (tai todella surkean) sitaatin merkki. Epäilen ensimmäistä.

Olen kertonut tuhottoman monta kertaa, että elämässäni on ollut viime vuosina vastoinkäymisiä.

On ollut vaikea loppuraskaus, vaikea synnytys, äärimmäisen vaikea palautuminen, raskaus vauvavuosi, kaksi keskenmenoa ja keuhkoveritulppa, jota seurasivat paha refluksitauti, paniikkihäiriökohtaukset ynnä muu. Sekundäärinen lapsettomuus, niin sitä kai voi jo kutsua, on elämässämme tällä hetkellä suuresti läsnä, mikä vaikuttaa mieleen ja jaksamiseen.

Ei ole totta, ettei kenellekään anneta enempää kuin he jaksavat kantaa. Ei todellakaan. Minulle on ainakin annettu aivan liikaa, paljon enemmän kuin jaksan.

Jollekin, vielä raskaampaa elämää eläneelle, oma pakettini voi kuulostaa kevyeltä. Minulle ei. En olisi millään jaksanut tätä. En jaksa vieläkään.

Mutta totta on sekin, ettei kukaan näitä vastoinkäymisiäni puolestani kanna. Kukaan ei pysty puolestani vaikuttamaan ja päättämään, miten niihin suhtaudun, kuinka jatkan eteenpäin. Miten loppuelämäni elän.

Puoliso elää tietysti isosti mukana, läheisetkin oman osansa. Mutta kaikilla meillä on omat elämämme elettävänä. Eivät nämä ole niin isoja asioita kenellekään muulle kuin minulle ja rinnalla elävälle puolisolle.

Ja tätä en nyt tarkoita kirjoittaa niin, että se kuulostaisi katkeralta, vaan yksinkertaisesti toteamalla.

Vain minulla on valta vaikuttaa siihen, miten suhtaudun elämäni vastoinkäymisiin.

Se ei tarkoita, etteikö taakan alle voisi silti lyhistyä hetkeksi tai pidemmäksi aikaa, ehkä pysyvästi.

Mutta minusta tuntuu, juuri nyt, juuri tänään, että olen löytänyt sen verran resursseja, että voin alkaa pohtia tuota sitaattia. Katkeruutta ja viisautta. Omaa mielenmaisemaani. Hokemiani, joita itselleni syötän. Uskoa tai epäuskoa, joita itseeni valan. Tsemppiä. Sisua. Puhtia. Sinnikkyyttä.

En ehkä usko, että nousen Fenix-lintuna tuhkasta. Mutta nousen ehkä jaloilleni, nousen ehkä mieleni päälle.

 Nousen varovasti mieleni päälle. Se kuulostaa hyvältä.

-Henriikka

Kohti hyvinvoivaa ruoka-arkea

2
–
ruoka ja juoma, yhteistyöTags: , , , , , , ,

Kaupallinen yhteistyö: K-Ryhmä

Kukapa ei haluaisi syödä monipuolisesti, ravintorikkaasti ja terveellisesti?

Niinpä. Kaikki tahtovat.

Mutta kuinka se ihan oikeasti tehdään?

Siinäpä visaisempi pulma.

Ruokasuhteeni on ollut läpi elämäni kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Olen kompuroinut lukemattomia kertoja, päiviä ja vuosia. Olen nähnyt ruoat pelkkinä kaloreina, toisinaan pelkkänä energiana. Joskus olen ollut niin fanaattinen sen terveellisyyden suhteen, etten ole syönyt kokonaisvaltaisen terveellisesti ollenkaan. Tai olen syönyt terveellisiä ruokia, mutta aina ähkyyn saakka ja kohtuuttomia määriä kerrallaan.

Ennen kolmeakymppiä havaitsin saaneeni jonkunlaisen tasapainon ruoan kanssa. Ruoka on ystävä, ja koin suhteemme mukavaksi, helpoksi, jopa paikoitellen rennoksi.

Nooooo, sitten tuli raskaus, vauvavuosi ja lapsiarki. Sanomattakin selvää, että prioriteetit olivat vähän muualla, pienen ihmisen hyvinvoinnissa. Laiminlöin taas omaa ruokailuani lukemattomia kertoja, päiviä ja kuukausia.

Laiminlyönti ei kestänyt onneksi tällä kertaa vuosia, sillä vuodenvaihteessa havahduin siihen, että kaipaan energiaa arkeeni. Tai olin sitä toki kaivannut koko ajan, mutta nyt minulla oli resursseja myös konkretisoida toiveet toiminnaksi.

Kaipasin jaksamista, voimaa, energiaa ja jotain sellaista pysyvämpää hyvinvointia. Jotain sellaista, mitä voisi kai arjen tasapainoksi kutsua.

Aloitin liikkumaan paineetta mutta säännöllisesti ja sitä on nyt jatkunut jo yli 8 kuukautta. On tullut jo useampi flunssa ja monta vaihetta, kun rutiineihin on tullut useiden viikkojen stoppeja. Esimerkiksi kesällä kaipasin selvästi lomaa ja lepoa, ja treenit jäivät. Nyt syksylläkin esimerkiksi voimaharjoittelun pariin palaaminen on tuntunut tahmaiselta. Silti väitän, että tässä ollaan nyt jonkun pysyvämmän elämäntavan äärellä.

Liikuntasuhteen uudelleen luomisen kanssa käsi kädessä on kulkenut ajatus arkiruoasta.

Aivan ensimmäiseksi olen yrittänyt luoda ruokailurytmin päivääni: ruokaa neljästi päivässä. Aamiainen, lounas, päivällinen, iltapala. Joskus välipalaa lounaan ja päivällisen välissä. Kun nämä neljä tai joskus viisi ateriaa on nakuteltu paikoilleen, on moni asia muuttunut. Kehoni ei huuda koko ajan makeaa. Ylensyön harvoin. Tunnistan paremmin optimaalisen annoskoon. Kehoni osaa paremmin kertoa, mitä se tarvitsee.

Totta kai on huonompia päiviä, kun ateriarytmi takkuaa tai tulee muita mutkia matkaan, esimerkiksi eilen päivällinen jäi välistä, mikä kostautui armottomana nälkänä illalla. Mutta sellaiset kuuluvat elämään. Ja kaikista pahinta olisi ajautua uudelleen jonkunlaiselle fanaattisuuden polulle ruoan kanssa. Se mitä ruoan kanssa tavoittelen, on pysyvä hyvinvointi ja rentous.

Tänä syksynä, nyt kun on kulunut riittävästi aikaa ruokailun aikataulurutiinien luomisesta, olen ajatellut keskittyä enemmän ruoan sisältöön. Haluaisin ottaa vähän paremmin selvää, mitä ruokani sisältää, eli saanhan riittävästi kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Erityisesti haluaisin tietää, riittääkö treenipäivien ravinnonsaanti, ja saanko ruoasta riittävästi kaikkea, esimerkiksi hyviä rasvoja. En halua mennä näissä tarkkailuissa molekyylitasolle, vaan lähinnä vaan tsekkailla yleistä linjaa ja tehdä mahdollista pientä kurssinkorjausta.

  

K-Ruoka-sovellukseen on tullut uusi ominaisuus: K-Hyvinvointi. Tämä on juuri sellainen helppo, matalan kynnyksen apu, jos haluaa vähän kurkkia, miten monipuoliselta tai terveelliseltä oman tai perheen ruoka-aineiden sisältö oikein vaikuttaa.fravinto

Jo useamman vuoden sovelluksesta on pystynyt tarkkailemaan muun muassa ruoan kotimaisuus- ja kasvis-astetta (huomio huomio! Olen nostanut omaa kotimaisuusastettani merkittävästi! Sädekehä pään päälle). Nyt ominaisuuden laajenet kuitenkin hyvinvoinnin puolella, ja niiden avulla voi tukea terveellisen ruoan ostamista perheelle tai itselleen. Eli juuri sellaista laajempaa kurssin korjausta, ei mitään piipertelyhommia tai kalorilaskentaa. Ptyi.

Näin homma toimii: K-Hyvinvointi yhdistää datan K-Plussa-kortilla tehdyistä ostoksista K-Ruoka-sovellukselle annettuihin taustatietoihin. Siten sovellus näyttää, miten suomalaiset, nykyiset ravitsemussuositukset toteutuvat omassa tai oman perheen ostoskorissa. Tämän avulla luodaan pohja ja suuntaviivoja, joilla voidaan löytää terveellisempiä valintoja elämään.

K-Hyvinvointia kehittämässä on ollut asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan ravitsemusterapeutti.

Tämän lisäksi K-Hyvinvoinnissa voi asettaa myös ravitsemussuosituksiin perustuvia ravintotavoitteita, kuten suolan määrän vähentämistä tai juuresten ja vihannesten lisäämistä. Tavoitteita on yhteensä 12, joista sovellus nostaa suosittelunäkymään tällä hetkellä automaattisesti kolme tavoitetta, joissa on eniten parannettavaa. Käyttäjä voi kuitenkin valita vaikka kaikki 12 tavoitetta omaan seurantaansa.

K-ryhmä on tunnistanut, että kun ruuan hinta on noussut elinkustannusten myötä, ruuan terveellisyydestä on tingitty: noin joka viides (22 %) syö epäterveellisemmin kallistuneiden hintojen vuoksi kuin ennen, ja lapsiperheistä lähes joka kolmas (29 %). Esimerkiksi vihannesten ja juuresten sekä hedelmien myynti on laskussa, ja harva suomalainen on syönyt tarpeeksi kasviksia ja hedelmiä ennen hintojen nousuakaan.

Itseäni kiinnostaa juuri juuresten käyttö erityisen paljon, erityisesti sen jälkeen, kun oma kasvimaa tyhjenee ja olemme taas kaupan armoilla. Myös vähärasvaisten maito- ja kasvimaitotuotteiden kulutus on sellainen asia, jota haluan seurata. Jos pakkasemme ei olisi niin täynnä marjoja tai kasvihuoneemme viinirypäleitä, seuraisin varmasti innokkaasti myös hedelmien ja vihannesten saantia.

Tavoitteiden toteutumista voi seurata sovelluksesta löytyvän ravintoindeksin avulla. Mikäli keskittää ostoksensa K-Ryhmän kauppoihin, ja on syöttänyt sovellukseen taustatiedot oikein, indeksi on oikeasti varsin relevantti. On kuitenkin huomioitava, että data alkaa kertyä hiljalleen vasta sitten, kun sovelluksen on ottanut käyttöön, eli ei kannata hötkyillä.

Esimerkiksi itse otin K-Hyvinvoinnin käyttöön pari viikkoa sitten, minkä jälkeen ostin eräitä kuvauksia varten 6 sipsipussia, isälleni tuliaiseksi suklaalevyn sekä itselleni lauantaikarkit. Nämä olivat about ensimmäiset ostokset, jotka sovellukseen kertyivät, joten en laskisi aivan vielä näiden varaan kokonaiskuvaa hyvinvoinnistani (vaikka kyllähän nämä oikeasti lisäävät hyvinvointia!) Muutenkin suosittelen sovelluksen käyttöä ohjaavasti: on erittäin tärkeää huomata, jos esimerkiksi kasvisten saanti laahaa, tai jos juureksia ei käytä juuri ollenkaan. Myös rasvan ja suolan käyttö voi lähteä tuotteiden piilosuolan ja -rasvan vuoksi helposti aika lapasesta. Tällaisten isojen linjojen huomiot näkee sovelluksesta nopeasti ja helposti, mikä ainakin itseäni motivoi tekemään parempia valintoja ruokakaupassa.

Myös ravintoindeksi laaditaan näiden yleisten tavoitteiden toteutumisen pohjalta – kokonaisluku siitä, kuinka hyvin ostokset vastaavat ravitsemussuosituksia. Taas kerran painotan, ettei lukua kannata seurata orjallisesti, vaan suuntaa antavasti.

 

Lisäksi K-Hyvinvointi -appissa on kätevät tuote- ja reseptisuositus osuus: sovellus tarjoaa tehtyjen ostosten pohjalta tuote- ja reseptisuosituksia, jotka edesauttavat asetettujen tavoitteiden toteutumista. Helposti tulee jumahdettua samoihin, tuttuihin tuotteisiin. Itse selasin juuri hyvien rasvojen perässä erilaisia, uusia pähkinätuotteita tuolta sovelluksen valikoimasta.

Tämän lisäksi sovellukseen on tullut myös paljon toivottu ominaisuus siitä, että ainekset voi siirtää reseptiltä ostoslistalle tai verkkokaupan ostoskoriin. JES. Tervetuloa kaikki tällaiset arkea helpottavat ominaisuudet. Kiitos. Tuotteiden kokonaishinta tulee näkyviin reseptin yhteyteen, eli ei tarvitse ostella sikaa säkissä, vaan voi myös selailla, millainen resepti sopisi budjettiin minäkin hetkenä.

Miltä uudet ominaisuudet teistä vaikuttavat?

Itse otan avosylin vastaan elämää helpottavia appeja ja niiden uusia ominaisuuksia. En tarvitse mitään turhia sovelluksia viemään puhelimesta tilaa, mutta sellaiset ovat erittäin tervetulleita, joista on oikeasti hyötyä.

En ollut käyttänyt tuota K-Ruoka -sovellusta taas hetkeen ja hätkähdin, kun nyt sen avatessani sieltä löytyi etu, että saan Fazerin Sinisen suklaalevyn ILMAISEKSI. Kyllä se naurattaa, että vaikka miten olisi oma talous vakaassa tilassa, niin kyllä ilmainen on aina ilmainen.

Jään kytistelemään tulevia etuja ja ehkä kuitenkin kaikista eniten sitä, miten ravintotavoitteeni edistyvät ja saanko taas pikkuaskelin hyvinvointiani parempaan ja kestävämpään suuntaan.

-Henriikka

K-Ruoka-sovelluksen saa ladattua app-kaupoista haulla ”K-Ruoka”. 

Ei mennä siihen, mitä mulle kuuluu

11
–
elämä, raskaus, vauvaTags: , ,

Elämässä tulee hetkiä, kun joku kysyy yllättäen kuulumisia, eikä yksinkertaisesti jaksa vastata.

Tekee mieli huokaista. Tulee vain olo, että en jaksa mennä tähän, mulla ei ole voimia tähän.

Viimeiset kuukaudet ovat olleet juuri sellaisia.

Imen energiaa muiden kuulumisista. Kyselen kaikkea, varsinkin pintapuolista, opin uutta ja pysyn perillä läheisten elämästä. Lähettelen whatsapp-viestejä ystäville, että mitä heille kuuluu, miten heidän parisuhteissaan menee, miten heidän haaveet, onko arki mukavaa. Ootteko lukeneet tämän uutisen, mitä mieltä? Kenen puolella olette? Mitä meinaatte syksyllä, lähdettekö reissuun?

Ja sitten saan paluuviestinä, entäs mitäs sulle. Enkä vastaa mitään. Tai jos vastaankin, että ei-nyt-niin-hyvää ja sitten saan tarkentavan kysymyksen takaisin, niin lopetan viestit viimeistään sitten.

Tänään olin juhlissa ja pari tuttua ihmistä kysyi kuulumisia. He olivat onneksi niin turvallisia, että pystyin vastaamaan rehellisesti: ”Ei mennä jooko siihen. Mä en nyt jaksa avata sitä lipasta.”

En vaan jaksa. En jaksa käydä raskaita kuulumisia läpi. Tuntuu, ettei siitä saa kukaan mitään. Samat, kuukausia vanhat kelat, ei mitään uutta auringon alla.

Voin hyvin jutella päivän poliitikasta (köh, tai no vähintään kuukauden), muiden ihmisten asioista tai vaikka siitä, mitä tapahtui, kun korona-pandemia alkoi. Mutta kun tullaan omiin tunteisiin ja nykyhetkeen, iskee kuormitus päälle.

Ei jooko. Ei jooko mennä siihen.

En yhtään ihmettele, että elämän suvantovaiheissa voi kadottaa suuren osan tai vaikka kaikki läheisistä ihmisistä. En usko, että olen ainoa, joka työntää huomaamattaan muita ihmisiä kauemmas. Ihan läheisimmät saattavat pysyä kyydissä mukana, mutta se seuraava ihmisaalto on kyllä heikoilla. Kuka haluaisi elämäänsä ihmistä, joka työntää pois? Työnnän kaikkia etäämmälle, loitommas itsestäni ja tunteistani. Sulkeudun omaan kuplaani.

En tiedä johtuuko se siitä, että lähellä itseä tuntuu kipeimmältä. Siellä on helpompi olla yksin tai maksimissaan muutaman ihmisen kanssa. Vai johtuuko se siitä, että muiden onni ja tuuri, muiden iloiset elämät ja omat haaveet muiden toteuttamana vahvistavat omaa kipua.

”Ton ikäinen lapsi meillä pitäisi olla nyt.”

En tiedä pääseekö ajatuksesta koskaan eroon.

Ihan tavallista mulle kuuluu. Menkkakramppeja.

-Henriikka

Haluaisin vain tietää, kuinka meidän käy

10
–
elämä, raskausTags: , , ,

Puoliso kertoi minulle tässä eräs loppukesäinen päivä videosta, jonka hänen ystävänsä oli  näyttänyt heidän kohdatessaan. En muista siitä muuta, kuin videon keskeisen sanoman:

”Haaveen toteutumiseen vaaditaan se, että tietää mistä haaveilee.
Jos et tiedä, mitä haluat, niin et voi mitenkään saavuttaa sitä.”

Tämä ajatus jäi mieleeni hanakasti pyörimään.

Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, etten ole arkeeni kovin tyytyväinen. En edes juhlaan. En ole ollut elämääni kovin tyytyväinen.

Ja sitten aloin miettiä, johtuuko se siitä, etten edes tiedä mitä siltä tahdon.

Tahtoisin, että saamme toisen lapsen. Se on ainoa asia, jota mieleeni on pariin viime vuoteen on kunnolla mahtunut. On uskomatonta, miten järkälemäinen se haave voi olla senkin jälkeen, kun on jo siunattu esikoisella.

Viime vuoden kesäkuussa koimme ensimmäisen keskenmenon.

Viime vuoden syyskuussa koimme toisen keskenmenon.

Kuukausi sitten koimme kemiallisen raskauden, eli hyvin varhaisen keskenmenon, joka ehti ohimenevän hetken näkyä haaleana viivana raskaustestissä, minkä jälkeen vuoti muutaman päivän myöhästyneenä kuukautisvuotona ulos.

Viime aikoina on alkanut tuntua, että mieleeni mahtuisi jotain muutakin. Ei siksi, ettei sama toive pitäisi sinnikkäästi pintaansa, roikkuisi epätoivoisesti mukana. Vaan siksi, etten jaksa enää roikkua vain siinä.

Haluan valoa mieleen, haluan haluta muutakin. Haluan olla muutakin.

Haluan olla muutakin kun näitä kerta toisensa jälkeen väkisin väännettyjä ovulaatiopäiviä, pettymyksiä vuodon alkaessa. Muutakin kuin verta ja rukouksia ilmoille.

Viime aikoina en kyllä ole jaksanut edes rukoilla. Olen vain suorittanut tätä kaavaa ja yrittänyt rentoutua. Rentoutumisen yrittäminen, sehän onkin aina niin toimivaa.

Mitä muuta haluaisin kuin perheemme kasvavan?

Sitä en oikein edes tiedä.

Sitä minun pitää varmaan vähän pohtia.

Haluaisin seikkailla spontaanisti, niin kuin ennen lasta. Lähteä hetken päähän pistosta tuntureille tai purjehtimaan. Nukkua teltassa ja herätä aamuyöllä, että näkee lähipellon usvan. Olla rutiiniton ja villi, onnellisesti väsynyt ja melankolisissakin tunnelmissa elämään tyytyväinen. Luulen, että haluaisin oikeasti olla vain onnellinen, terve ja tyytyväinen, millä keinoin tahansa.

Ja jos nyt saisin tietää, ettei toista koskaan tulekaan, se olisi varmasti hetkellisesti surullista, mutta yllättävän nopeasti okei. Ajatus meistä kolmesta perheenä on tosi onnellinen sekin.

Ehkä siis todellisuudessa toiveeni onkin tosi yksinkertainen:

Haluaisin tämän välitilan päätökseen. Haluaisin vain tietää, kuinka meidän käy.

Ja sitten haluaisin taas tehdä kaikkeni, että olisin taas onnellinen, terve ja tyytyväinen.

-Henriikka

5 x hyvät (ja hyvännäköiset) retkeily- ja ulkohousut

3
–
oma tyyli, outdoor, yhteistyöTags: , , , , , , , , , , , , , ,

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta

Hyvät retkeily- ja ulkohousut ovat erittäin suuressa roolissa, kun ulkona haluaa viettää mukavasti aikaa kauemmin kuin vartin verran. Housujen pitää sopeutua saumattomasti käynnissä olevaan aktiviteettiin ja tarjota käyttäjälleen paras mahdollinen hetki tai elämys. Joskus se tarkoittaa tuulen- ja sadenpitävyyttä, toisinaan joustoa, jollekin ehkä helppoja pesu- ja huolto-ohjeita. Suurin osa haluaa myös, että retki- tai ulkohousut myös näyttävät hyvältä (check! Minä.)

Elokuu on pian lopuillaan, ja syksy saapuu, vaikka kuinka haraisi vastaan. Ja miksi haraisi, sillä syksy on ainakin omasta mielestäni juuri se parahin retkeily- ja ulkoilusesonki?

Kirjoitin 3,5 vuotta sitten samankaltaisen jutun otsikolla ”5x toimivat (ja hienot) retkeilyhousut eri tarkoituksiin”. Siitä tuli niin suosittu ja toivottu, että halusin päivittää jutun. 

Olen itse kasvanut tässä kokoa viimeisten vuosien aikana, joten olen päivittänyt myös omia retkeilyhousujani, ja niin tein myös tämän jutun kirjoittamisen myötä sopivia housuja sovitellessani. Joten saatte nyt aivan uunituoreet tiedot siitä, mitä jalassani tullaan näkemään reilusti tulevina vuosina ja toivottavasti vuosikymmeninä. Nämä housut sopivat eri tilanteisiin ympäri vuoden.

Erityishuomiona kerron vatsalihaserkaumasta kärsivänä, että nämä kaikki housumallit ovat myös sellaisia, joissa vyötärö joustaa keskivartalon koon mukaan.

Olen itse 158 cm pitkä ja käytän kokoa 40/42 tai M/L. Merkitsen jokaisen kuvan kohdalle minkä kokoiset housut minulla on mistäkin mallissa. Käytän itse vähän väljiä housuja, jotta kerrastohousut menevät tarvittaessa alle, mutta istuvia totta kai. Fjällrävenin malleista istuu yleensä yhtä kokoa suurempi kuin Tierran malleista.

Softshell-housut joustavat ja hylkivät vettä

Housut: Tierra Ace W – Softshell-housut

(minulla kuvissa mustat housut, koossa 40)

Retki-lehti on valinnut juuri nämä Tierran Ace softshell-housut testissään parhaimmiksi joustaviksi retkihousuiksi. Softshell-housut joustavat erinomaisesti, mutta hylkivät myös vettä. Materiaali pitää tuulen loitolla ja lämmön sisällä, hengittäen kuitenkin hikoilua ulos huomattavasti kuorivaatteita paremmin.

Luonnollisesti veden- ja tuulenpitävyys ei ole tietysti kuorihousujen tasolla, joten kovan vesisateen housut nämä eivät ole, mutta moneen muuhun keliin sopivat aivan napisti: päiväkävelylle, vaellukselle, ulkotouhuiluun lapsen kanssa, pyörälenkille, hiihtohommiin… näitä voi käyttää hyvin ympäri vuoden. Ace -housut on suunniteltu alun perin jääkiipeilyyn ja hiihtovaellukseen, eli hyvää liikkuvuutta vaativiin, aktiivisiin lajeihin.

Housujen takapuolessa, polvissa sekä lahkeensuissa on vedenpitävät vahvikkeet ja reiden kohdalla on vetoketjulliset tuuletusaukot. Housuissa on kaksi sivutaskua sekä yksi reisitasku. Lahkeet saa kiristettyä paksummankin monon varren päälle kiristysnyörien ja nauhakoukkujen avulla.

Minulla oli ennen Tierran samantyyliset Lite Track softshell-housut, joita suosittelen myös suurella lämmöllä. Siksi olin jo usean vuoden kaivannut uusia vastaavia ja päädyin valikoimasta näihin Tierra Ace -housuihin.

Vaellustrikoot taipuvat retkeilyyn ja treeniin

Housut: Fjällräven Abisko Trekking Tights Pro -vaellustrikoot

(minulla kuvissa mustat housut, koko L, mutta varmaan koko M voisi olla vielä parempi)

Näitä Fjällrävenin vaellustrikoita olen käyttänyt koko vuoden, monta kertaa viikossa. Käyn näissä salilla, käyn näissä kävelyllä, metsässä, pyörälenkillä, you name it. 

Abisko Trekking Tights Pro W on uudistettu versio palkituista Abisko Tights -trikoista parannetulla muotoilulla, istuvuudella ja materiaalilla. Materiaalina on kaksikertainen stretch-kangas, joka on valmistettu kierrätetystä polyesteristä, ja josta ei kuulla pylly läpi.

Nämä tekniset vaellustrikoot, joiden takamuksessa ja polvissa on kulutusta kestävää Cordura-materiaalia, on oikeasti tehty kestämään. Pidän itse kovasti tiukoissa trikoissa liikkumisesta niiden loppumattoman liikkumavaran vuoksi, ja nämä eivät hajoa vaikka tulisi vähän oksia tielle. Korkea ja leveä vyötärö on supermukava ja tukee mukavasti vatsaa.

Klassisiin vaellushousuihin on helppo luottaa

Housut: Fjällräven Vidda Pro Ventilated W -vaellushousut

(minulla kuvissa housut sävyssä buckwheat brown, pituus regular, koko 42)

Fjällrävenin G1000-kankaiset, vahattavat vaellushousut ovat juuri sellaiset klassiset vaelluspöksyt, jotka monella varmasti tulee ensimmäisinä mieleen, kun puhutaan ”retkihousuista”. Todella kestävät, tekniset vaellushousut, jotka sopivat erinomaisesti seikkailuihin tuntureilla, metsässä ja muualla luonnossa. 

Fjällrävenillä on vastaavia housuja useita malleja. Näissä Vidda Pro:issa on panostettu erityisesti hyviin tuuletusaukkoihin. Retkeilyhousut on valmistettu tuulta- ja vettähylkivästä G-1000 -materiaalista, jota pystyy myöhemmin työstämään vahapalalla, jotta hylkivyysomainaisuudet säilyvät.

Kaksinkertaiset kangasvahvikkeet takamuksessa ja polvissa lisäävät kulutuksenkestoa. Lahkeensuissa nepparilliset säätöremmit, jotka voidaan irrottaa ja housuissa on muitakin taskuja ja yksityiskohtia, kuten puukkotasku oikeassa lahkeessa ja kirveslenkki vyötäröllä.

Housuista on saatavilla kolmea eri pituutta (S/30”, R/32”, L/34”). Vyötärön koosta huolimatta lahkeen pituus säilyy housuissa samana. Kokomerkinnän ensimmäinen kirjain tarkoittaa housun kokoa ja jälkimmäinen lahkeen pituutta. Näissä kuvissa minulla on regular-pituus, koska en saanut vielä kuvauksiin  lyhyttä mallia, mutta tilasin S/42-kokoiset myöhemmin itselleni, koska pidin näistä tosi kovasti.

  

Kuorihousuilla pysyy kuivana kovassa sateessakin

Housut: Tierra Back Up Hybrid W -kuorihousut

(minulla kuvissa mustat, koko 40)

Kuorihousut ovat ehkä klassisten retkeilyhousujen tai softshell-housujen jälkeen toinen housuostos, johon panostaisin. Kuorivaatteilla vesisateessakin retkeilystä tulee mahdollista, jopa nautinnollista. Veden lisäksi kuori on ehdoton apu silloin, kun tuuli on tosi navakkaa.

Tierran Back Up Hybrid -kuorihousut on valmistettu kevyestä Gore-Tex Paclite -materiaalista ja niissä on vahvistukset kestävämmästä 3-kerros Gore-Texistä.

Lahkeiden sivuilla on reisien yläosaan asti ulottuvat kaksisuuntaiset vetoketjut, jotka mahdollistavat housujen pukemisen päälle kengät jalassa sateen yllättäessä. Pohkeiden kohdalla olevan tarrakiristyksen avulla lahjetta saa säädettyä kapeammaksi, joka tekee housuista erinomaisesti soveltuvat pyöräilyyn.

Itselläni kuorihousut kulkevat vain sateen varalta rinkassa mukana, sillä hengittävyys on hengittävissäkin kuorivaatteissa aika kehnoa, ja olen tosi kova hikoilemaan. Nämä pakkautuvat erittäin pieneen tilaan, minkä vuoksi ne ovat erinomainen vaellus- tai retkikaveri reppuun tai vaikka ahkioon.

 

Olohousut voivat olla rennot mutta tyylikkäät

Housut: Tierra Haleiwa Hemp W -vapaa-ajanhousut

(minulla kuvissa sävy Forest Night, koko 42)

Kuulun niihin retkeilijöihin, jotka kulkevat retkillä retkihousuissa ja vapaa-ajalla vapaa-ajanhousuissa. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö haluaisi olohousuihini outdoor-henkeä tai etenkään sitä, etten hyödyntäisi retkihousuja tekevien yritysten housuosaamista myös vapaa-ajalle ostamissani vaatteissa.

Hyvännäköisistä mutta rennoista vapaa-ajanhousuista esimerkkinä on Tierra Haleiwa Hemp -housut, joiden päämateriaaleina toimivat hamppu ja luomupuuvilla. Materiaalissa on mukana myös hieman elastaania, joka tuo mukavaa joustoa housuihin. Ne ovat monikäyttöiset housut, joilla voi elää tyylikästä toimistoelämää retkihaaveet mielessään.

Housuissa on vetoketjullinen sepalus ja integroitu vyö, minkä vuoksi vyötörän kokoa saa helposti säädeltyä. Sivuilla ja takana on avoimet taskut ja oikeassa saumassa on vetskaritasku. Lahkeet ovat kapeahkot, porkkanamalliset, mutta eivät missään tapauksessa kireät.

Outdoor-hengessä urbaanisti, pidän.

—

Housujen valinta ei ole välttämättä mikään yksinkertaisin prosessi, mutta sitten kun hyvin istuvat, tarkoitukseen osuvat housut ovat löytyneet, on fiilis hurmaava. Näiden kuvien ottohetkelläkin hykertelin monesti, kun housut tuntuivat päällä niin hyviltä (ja näyttivät peilistä niin hyvältä). Ja mikä tärkeintä: tuli olo, että haluan lähteä tekemään. Haluan lähteä heti metsään, haluan tunturiin. Haluan maata mättäällä ja istua kallioilla merta ihailemassa auringon laskuun saakka.

Tärkeintä on ensin kartoittaa, missä housuissa ensisijassa käyttää, ja missä toissijaisesti. Haluaako tiettyyn tarkoitukseen parhaat housut vai esimerkiksi mahdollisimman moneen tilanteeseen toimivat? Jos on ensisijassa sporttinen luontoliikkuja, lähtisin liikkelle ehkä softshell-housuista tai vaellustrikoista. Jos taas liikkuu vähän rauhallisemmin ja haluaa kestävyyttä, valkkaisin klassiset vaellushousut. Näiden rinnalle hankkisin seuraavaksi kuorihousut. Ja ehdottomasti mieluummin yhdet hyvät kuin kolmet keskinkertaiset. Näin kiittää käyttäjä, mutta niin kiittää luontokin.

Hyvät housut tunnistaa siitä, että ne haluaa pukea päälle aina uudelleen ja uudelleen. Niitä haluaa ja jaksaa huoltaa ja ne pysyvät mukana elämässä vuodesta ja ehkä myös vuosikymmenestä toiseen.

-Henriikka

Se tunne, kun kalastaa

2
–
outdoor, yhteistyöTags: , , , ,
Kaupallinen yhteistyö: Suomen Vapaa-ajankalastajat (SVK)

Nautin kalastamisesta. Siitä tunteesta, kun toivoo, että kohta kala nappaa. Siitä tunteesta, kun tietää, että kohta kala nappaa. Siitä tunteesta, kun se sitten nappaa.

Ja erityispaljon nautin siitä, että itse pyydettyä kalaa saa lautaselle ruoaksi. Se on itselleni myös se syy, miksi kalastan. En tiedä parempaa ruokaa kuin muurikalla paistetut ahvenet tai kuhakeitto varhaisperunoilla.

Olemme olleet viimeiset pari viikkoa täällä Kainuussa, Kuhmon mökillämme, ja kalaa on onneksi saatu syödä reilusti. Siinä missä kotona esimerkiksi ahventa tai kuhaa ostaa lähikaupasta harvoihin hetkiin ja kitsastellen, täällä sitä saa kerrankin syödä ruhtinaallisesti.

Mutta nautin kalastamisesta silloinkin, kun kalaa ei tule. Koko kalastushetki rauhoittaa, kun pääsee luonnon keskelle keskittymään vain yhteen asiaan. Ja saalistakin arvostaa ihan eri tavalla, kun se ei ole mikään automaatio. Haluan arvostaa kalaa ja niitä hetkiä, kun siitä oikeasti pääsee nauttimaan.

Olen ja olen aina ollut hyvin satunnainen kalastaja. Kalastan kun siihen on sopiva hetki tai miljöö, kun siihen on riittävästi elämässä resursseja. Se on yksi tapa muiden joukossa olla luonnossa ja/tai hankkia ruokaa.

Minussa on aina elänyt sisälläni vahva keräilijä, mutta kai minussa pientä metsästäjääkin on, jos kalastusviettiä on uskominen. Edelleen aikuisenakin tuntuu aivan uskomattomalta, että ruokaa voi saada Suomen luonnosta aivan ilmaiseksi (joojoo, kalastonhoitomaksu jne., mutta ihan vaikka vain onkienkin kalaa).

Lapsena olin iloinen onkija. Kalastus tuntui kivalta puuhalta ja oppi siinä tietysti samalla vähän perusteitakin kaikesta, mutta toisaalta istuin myös mielikuvitusongen kanssa varmaan yhtä paljon kuin oikeankin.

Sitten kalastuksesta tulikin melko pitkä tauko. Nuoruudessa luonto ei ylipäänsä vetänyt minua puoleensa, ja kalahommatkin jäivät odottelemaan. Muistan kyllä, kuinka pikkusisko kävi veljieni kanssa kalassa, mutta itse istuin mieluummin laiturilla kirjoittamassa päiväkirjaa.

Ja sitten varhaisessa aikuisuudessa se nosti taas päätään – kiinnostus kalastukseen. Ymmärrys siitä, että kaloja voi oikeasti valmistaa ruoaksi, ja pystyn siihen itsekin, oli itselleni käänteentekevä asia.

Minulla on (liiallistakin) taipumusta tehokkuuteen, ja kalastuksesta tuli ajanvietteen lisäksi myös itseäni ja muita hyödyttävä asia. Saada nyt itselleni tai koko perheelle ateria pöytään, erittäin jees.

Eräopaskoulussa sain ensimmäisen kerran kunnolla opetusta kalankäsittelystä. Itsellenikin yllätyksenä nautin siitä kovasti. Hauen tai ahvenen käsittely ja fileointi oli kuin käsityötä, johon oli itselläni riittävästi hienomotoriikkaa ja kärsivällisyyttä. Näin ollen kalastustapahtuma laajentui käsitteenä ja ympyrä suureni.

Myös ymmärrys kalan vastuullisesta käsittelystä ja vastuullisesta kalastamisesta on laajentunut vuosien aikana. Kun nyt mietin lapsuuden ja nuoruuden aikaista kalan kohteluani, oikein hävettää. Mutta onneksi ymmärrys ja tieto voi aina lisääntyä, ja nykyisin osaan asiat jo onneksi aivan eri tasolla, ja kalan kohtelusta puhutaan myös yleisesti todella paljon enemmän.

Lisäksi nykyisin ymmärrän myös paljon paremmin siitä, mikä on kestävää kalan syömistä. Suosittelen kaikille WWF:n kalaopasta, jos haluaa nopeasti tarkistaa, kannattaako jotain kalaa ostaa. Tämä on opettanut itseäni aivan valtavasti.

Tämän lisäksi kalastavan ihmisen on tietysti tiedettävä myös säännöt, jotka heitä koskevat: esimerkiksi alamittaiset on päästettävä menemään vaikka kuinka vatsa kurnisi.

Yhtäkkiä tästä kirjoituksesta tuli tällainen kalastushistoriikki. Mutta en usko, että olen koskaan näin perinpohjaisesti kirjoittanut kalastuksestani, tai edes miettinyt sitä.

Mutta mennäänpä silti nykyhetkeen.

Viime vuodet ovat menneet asuessa meren äärellä, ja mökitkin ovat järvien rannoilla. Mutta lapsen syntymä on tuonut sen verran puuhaa arkeen, että aika kalastukseen on ollut kortilla.

Ja ehkä sekin kertoo jotain, ettei se ole ensimmäinen asia prioriteettilistallani. Vaikka tulevaisuudessa haaveilenkin siitä, että pääsemme useammin kalaan, sitä ennen tulevat monet muut asiat. Haluan, että kalastus pysyy paineettomana harrastuksena ja elämäntapana, johon ei kohdistu liikaa odotuksia. Haluan, että se säilyy leppoisana ja sydäntä rauhoittavana asiana elämässä.

Mutta toivon tietysti, että lapsikin innostuu joskus kalastamisesta ja voisimme tehdä sitä kaikki yhdessä. Toistaiseksi hän ainakin rakastaa syödä kalaa, mikä tietysti helpottaa arkeamme, kun kalaa on monta kertaa viikossa ruokapöydässä.

Lisäksi toivon, että oppisin itse kalastuksesta vielä paljon enemmän. Onkiminen ja pilkkiminen luonnistuu helposti, mutta jo viehekalastuksen kanssa olen jo pienissä haasteissa. Itse veto- tai heittouistelu luonnistuu kyllä, mutta olen elänyt suurimman osan elämäni kalastushetkistä niin intohimoisen kalastajaveljen kanssa, että kyllä hän on himputti vie usein tehnyt suuren osan omistakin hommista. Haluaisin, että kaikki solmut, viehelukot ynnä muut sujuisivat automaationa, mutta tällä hetkellä en voi vielä sellaisella kovasti kehuskella. Onneksi näistäkin voi oppia.

Tämän lisäksi minulla on kaksi muutakin haavetta, joiden soisivat toteutan. Katsotaan, mihin suuntaan elämä vie, ja mitkä haaveet jäävät oikeasti elämään.

Toivoisin, että voisin käydä omineni kalassa Porvoon saaristossa. En haaveile välttämättä mistään Suon villi laulu -kirjan päähenkilön kaltaisesta superselviytyjä-identiteetistä, joka osaa joka kaislikon kaislan ulkoa (tai joo haaveilen, mutta en näe sitä kovin realistisena). Mutta haluisin vain toisinaan kalastaa omassa rauhassani veneestämme ilman, että kukaan olisi häiritsemässä. Haluaisin, että homma olisi minulla niin hanskassa, ettei mikään vaihe veneenkäytöstä itse kalastukseen jännittäisi. Tämä lienee melko helppo haave toteuttaa.

Kolmanneksi toivoisin, että joskus tulevaisuudessa oppisin perhokalastamaan. Mutta tässä kohtaa vasta makustelen, onko tämä haave todellinen vai ei.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) edistää Suomessa vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuuksia sekä neuvoo vapaa-ajankalastajia kestävän käytön mukaisessa kalastuksessa. Järjestön 13 vapaa-ajankalastajapiirin 450 seurassa toimii yhteensä noin 32 000 kalastuksen harrastajaa.

Kansankielisemmin SVK on siis alan hyvis, joka auttaa kalastajia ja neuvoo kestävyyteen ja vastuullisuuteen. He haluavat muistutella, että kalastaminen on monipuolinen ja hyödyllinen harrastus, jonka avulla saa myös terveellistä ruokaa sekä omaa aikaa ja yhdessäoloa kavereiden ja perheenjäsenten kanssa.

Kun SVK kysyi minua yhteistyöhön, kysyin kalastusmuusaltani Monni Himarilta, ovatko he todella hyviksiä ja voinko lähteä tekemään hommia yhdessä. Hän antoi täyttä vihreää valoa.

Suomen Vapaa-ajankalastajat:

– Edistää parempia kalastusmahdollisuuksia ja toimivaa kalastuslupajärjestelmää.

– Suojelee Itämeren villiä lohta ja muita uhanalaisia vaelluskalakantoja

– Toimii kalakantojen parantamiseksi ja edistää kalojen lisääntymismahdollisuuksia

– Tutustuttaa vuosittain 30 – 40 000 lasta, nuorta ja aikuista kalastukseen

– Ohjaa vapaa-ajankalastajia vesiluonnon suojeluun sekä kestävän käytön mukaiseen kalastukseen

Tänä kesänä heillä on käynnissä Kalastus maistuu! -kampanja, jonka tarkoitus on innostaa rentoutumaan kalastuksen pariin.

Luin itse heidän 52 tapaa innostua kalastuksesta -vinkkisivuston läpi ja tuli kyllä sellainen olo, että pitäisi päästä kokeilemaan lirkkimistä tai silakan litkaamista. Ylipäänsä tuli sellainen olo, että vau, mitä kaikkea kalastus onkaan ja mitä kaikkea se voi tarjota niin monenikäiselle.

Suomen Vapaa-ajankalastajilla on myös Mimmit Kalastaa -kampanja, josta jaoinkin jo viime vuoden puolella innostuspäissäni Instagramissani. Kalastus on jäänteenä jäänyt paljon miesten harteille ja harrastukseksi, mutta ilokseni olen huomannut tämän olevan muuttumassa. Haluan itsekin olla muistuttelemassa, että kalastus ei totta tosiaan vaadi tiettyä sukupuolta tai ominaisuuksia – siihen pystyy aivan kuka tahansa, ja tapoja on monia.

Liityin itsekin Suomen vapaa-ajankalastajien jäseneksi, kun tämän yhteistyön myötä syvennyin vielä tarkemmin heidän toimintaansa ja arvoihinsa. Jäsenmaksu ei päätä huimaa, vaan on vain 40€ kalenterivuodelta, ja summalla saa jäsenlehden ja liittymislahjana vastuullisen kalastajan vieheenkin.

Hei mieleeni juolahti vielä yksi bonus-haave vielä! Olemme puolison kanssa kunnostautuneet yhdessäolomme aikana syömään niin sanottuja ”roskakaloja” eli esimerkiksi särkeä tai haukea. On mainiota saada suotta hyljeksittyjä, mutta todellisuudessa herkullisia hävikkikaloja hyödynnettyä ruoaksi, ja esimerkiksi naapurimme osaakin jo tuoda meille hänen pyytämänsa hauet pakastimeen. Haaveena olisi saada näitä kaloja vielä enemmän ruokapöytäämme ja toisaalta näyttää myös muille ympärille, mihin kaikkeen ne taipuvat.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Kalastus maistuu! -kampanjan yhteydessä järjestetään myös kesäkisa, jossa voi käydä kertomassa, miltä kalastus maistuu. Pääpalkintona on noin 1000€:n arvoinen loma Naantaliin.

Meidän perheessä kalastus maistuu toivottavasti tänään ahvenelta, kuhalta tai hauelta, kun illalla olisi tiedossa kalakeittoa. Mutta vielä on kalat pyytämättä, joten voipi olla, että kun täällä sitä istutaan läppärihommissa, että se saattaa maistua myös purkkisärjeltä. Aivan hyvä vaihtoehto onneksi sekin.

Onko siellä innokkaita kalastajia linjoilla? Tai ehkä sellaisia, joita kiinnostaisi kokeilla? Jätä mieluusti ajatuksiasi kommenttiboksiin.

-Henriikka

Miten kasvattaa perunaa?

kommentoi
–
kasvimaa, yhteistyöTags: , , , , , , , , ,

Kaupallinen yhteistyö Kekkilä       

Vihdoin se aika vuodesta, nimittäin perunan istutusaika!

Peruna on kasvimaan kruunu ja kuningatar, oma suosikkini kaikista syötävistä antimista. Luulen, että peruna olisi viimeinen laji, jonka kasvatuksesta luopuisin. Se tuottaa helpoiten syötävää satoa ja helpoiten myös suurinta iloa – hyöty/vaiva/ilo -korrelaatiosuhde on todellakin kunnossa.

Olen myös iloinen siitä, että erityisesti kasvimaa-aikaan peruna valtaa tilaa lautasiltamme pastalta ja riisiltä, joista eritoten jälkimmäinen on melkoinen vesi- ja ilmastosyöppö.

Monilla suomalaisilla on kouluajoilta niin väärä (kuminen ja kuiva) luulo perunasta, mutta voi että, mikä herkku se onkaan.

Mutta miten perunaa kasvatetaan? Ajattelin koota teille yksinkertaiset vinkit.

Milloin peruna istutetaan?

Perunan istutusaika on toukokuussa, etelässä joku rohkenee ryhtyä perunahommiin jo huhtikuun lopulla. Maan on kuitenkin oltava kuivahtanut ja lämmennyt, ja liian varhain kylmään maahan tehty istutus hidastaa kasvua.

Paikan valinta

Multava hiekkamaa on ihanteellisin kasvualusta perunalle.

Perunaa voi kasvattaa maassa, kasvulavoissa, kasvatussäkeissä, ämpärissä, vaikka ja missä.

Perunamaan paikkaa kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan vaihtaa vuosittain tautien välttämiseksi.

Maan muokkaus ja parannus

Ennen hommiin ryhtymistä kannattaa perunalle muokata mahdollisimman hyvät oltavat. Perunamaa muokataan vähintään 15 cm syvyydeltä.

Syksyllä lisäsimme kasvulavaan kompostia omasta kompostoristamme. Nyt muokkasimme kasvulavan maata Kekkilä Luonnonmukaisella Puutarhamullalla. Luomulannoitetun, käyttövalmiin mullan raaka-aineina käytetään vain luonnonmukaiseen viljelyyn sopivia raaka-aineita, kuten puhdasta kompostia. Tämä on loistava puutarhan yleismulta, joka käy vaikka mihin.

Sen lisäksi ravitsimme perunamaata ihan siihen tarkoitetulla uutuustuotteella, Kekkilä Perunalannoite PLUS+:lla. Se on täsmälannoite oman maan perunoiden lannoittamiseen. Se sisältää kaikki tarvittavat hivenravinteet ja perunalle ihanteellisen määrän typpeä. Lannoitteen runsas kaliumpitoisuus parantaa mukuloiden laatua ja makua.

Samaa lannoitetta voi käyttää myös muille vihanneksille ja juureksille, vaikka se onkin erityisesti perunaa varten kehitetty. Pienet rakeet on mukava ja helppo levittää.

Perunamaata ei yleensä kalkita ollenkaan. 

Kylvöurat ja siemenperunat

Kun maa on muokattu, vedetään siihen kuokalla (tai millä apuvälineellä nyt keksiikään) noin 10 cm syvä urat 75 cm välein.

Perunat asetellaan näihin uriin noin 30 cm päähän toisistaan, parhaat idut ylöspäin. Jos on varaa valita, siemenperunoista valitaan terhakkaimmat yksilöt, joiden idut ovat napakoita ja tanakoita. Tämän jälkeen perunat peitellään mullalla niin, että niiden päälle jää ainakin 5 cm multaa.

Siemenperunaa idätetään noin kuukauden verran valoisassa ja viileässä paikassa, jolloin niistä alkaa kasvaa ituja. Mutta esimerkiksi puutarhakaupoista saa ostettua valmiiksi idätettyjä perunoita. Jos peruna istutetaan vasta touko-kesäkuun vaihteessa, ei idätystä tarvita, koska lämpimässä maassa se lähtee hyvin kasvuun.

Jos tarkoituksena on nauttia perunasta heti noston jälkeen ja mahdollisimman varhain, kannattaa valita aikainen perunalajike. Me laitoimme tähän laatikkoon puolet Timoa ja puolet Siikliä, joista kumpikin on varhaisia lajikkeita. Haaveissa on uudet perunat juhannukseksi.

Varastoitavaksi kannattaa kasvattaa myöhäisempiä lajikkeita, jotka kypsyvät hitaammin ja kehittävät kunnon kuoren. Jos tilaa löytyy, voi kasvamaan laittaa vaikka miten monta eri lajiketta eri sadonkorjuun vaiheisiin.

Kannattaa valita sertifioitua siemenperunaa, jos haluaa olla varma terveestä sadosta.

Kasvuharso perunoille

Jos kevään säätilat ovat vaihtelevia ja luvassa on vielä hallaa, voi perunapenkin peittää kasvuharsolla. Harso säilyttää maan kosteuden ja päivän aikana kerääntyvä säteilylämpö jää paremmin maahan.

Kasvuharso on kätevä, vaikka pakkaset olisivat jo tipotiessään. Kasvuharso suojaa kasveja voimakkaalta auringonvalolta ja kutsumattomilta vierailta kuten hyönteisiltä.

Kate

Perunaurien väli kannattaa kattaa sopivalla katteella, jotta rikkaruohojen kitkeminen helpottuu huomattavasti.

Itse käytimme viime kesänä kaikissa lavoissa Kekkilän kasvimaakatetta ja ai että, voiko olla parempaa tuotetta? Niin helppo levittää ja auttaa rikkahommissa ihan vietävästi. Kun perunantaimet olivat kasvaneet riittävästi maan pinnasta, levitimme katetta koko perunalavaan kauttaaltaan.

Kastelu, rikkaruohojen kitkentä ja muu hoito

Perunat pärjäävät vähällä hoidolla. Rikkaruohoja kannattaa kitkeä jaksamisensa mukaan. Tärkeintä on kastelu: vaikka peruna onkin helppo hoidokki, kannattaa perunapenkki pitää tasaisen kosteana koko kasvukauden. Näin perunat kehittyvät vauhdilla, eikä niihin tule perunarupea tai kasvuhalkeamia.

Multaaminen

Kun perunantaimet ovat noin 15 cm korkuisia, on uudelleen multauksen aika. Riviväleistä vedetään esimerkiksi kuokkaa apuna käyttäen perunanvarsien peitoksi lisää multaa. Näin mukulat saavat tilaa kasvaa, eivätkä pinnassa olevat mukulat viherry.

Myöhemmin kasvukaudella kannattaa multaamista toistaa tarpeen mukaan.

Sadonkorjuu

Kesäkäyttöön perunoita voi korjata heti, kun mukulat ovat itselle sopivan kokoisia. Niin kuin jo yllä kirjoitin, me tähtäämme juhannuksen uusiin pottuihin.

Mitäs sanotte? Aiotteko ryhtyä perunahommiin?

Tämä on nyt kolmas kesäni kädet mullassa ja innolla odotan, mitä kaikkea kesän aikana ehtiikään kasvattaa ja kasvaa. Lapsi nyt ainakin kasvaa, jos ei mikään muu.

Puutarhahommat ovat palkitsevia ja kaiken lisäksi kuitenkin aika yksinkertaisia. Jostain syystä ennen luulin, että tämä kaikki on totaalisen mahdotonta minulle, mutta onneksi luulin väärin.

Pitäydyn kyllä tyytyväisesti näissä helpoissa lajikkeissa, sillä kasvimaahommat ovat minulle sellainen harrastus, että haluan päästä helpolla ja pitää suupielet hymyssä. Ehkä joskus eläkkeellä haastavien juttujen pariin, mutta epäilen kyllä, että tuskinpa silloinkaan.

Epäonnistumisia tulee joka vuosi, mutta ovatko ne oikeastaan epäonnistumisia?

Eivät kai, oppia yhtä kaikki.

Tsemppiä perunatalkoisiin! Nautitaan keväästä ja kesästä, ja erityisesti sadonkorjuusta sitten, kun sen aika koittaa.

-Henriikka

Kevään keveys tuntuu kengissä saakka

kommentoi
–
kengät, yhteistyöTags: , , , , , , , , , , , , , , , ,

Kaupallinen yhteistyö Pomar

Kevätkengät. Kesäkengät.

Voiko mikään muu vaate tai asuste huutaa niin paljon alkanutta kevättä? No, nahkatakki ehkä, mutta ei juuri mikään muu. Kesäkengät ovat lupaus siitä, että lumi ja loska ovat sulaneet ja vieneet talven mennessään. Enää ei tarvitse pelätä, että lenkkari tipahtaa kuralätäkköön, ja lakaisukoneetkin ovat vieneet hiekkamurskan mennessään.

Kuljin vielä viikko sitten paksuissa talvinilkkureissa. Olin vaihtanut niihin joskus pakkasilla paksut lampaankarvapohjalliset. Jalkani hikoilivat ja tuskailivat loputtomasti. Ymmärsin, että on aika vaihtaa kevyempään. Ehkä kevyempiin ajatuksiinkin, mutta ainakin kevyempiin kenkiin.

Talvikengät odottavat vielä huoltoa ja pakkaamista varastoon, mutta ennätin kaivaa jo kevätkengät esille ja käyttöön. Näissä kuvissa on monenlaisia, moneen käyttöön sopivia kenkiä suomalaiselta Pomarilta.

Kuljin lapsuuteni purkkareissa, purjehduskengissä. Sitten pidin niistä 15 vuoden tauon, kunnes alkuaikuisuutenani eli aivan blogin alkuaikoina en muita kenkiä käyttänytkään. Löysin kirpputorilta täydellisen parin, jotka harmikseni myin kyllästyttyäni. Siihen aikaan kierrätin hirveällä syklillä ja hetken mielijohteesta. Olen harmitellut paria moneen otteeseen, vaikka kyllähän tässä maailmassa kenkiä riittää.

Mutta siksikin ilahduin, kun sain kuulla, että Pomar valmistaa purkkareita. Hauskaa oli sekin, että myös puoliso kertoi käytteensä aikanaan paljon purjehduskenkiä. Myös hän sai nostalgisen paluun vanhaan, kun Pomar valmistaa kenkiä myös miehille.


Pomar – suomalainen perheyritys

Pomar on suomalainen perheyritys, joka on toiminut jo kolmessa polvessa, 1960-luvulta lähtien.

Nykyään kengät tehdään Pärnussa, Virossa, Pomarin omalla tehtaalla: näin voidaan olla varmoja kenkien laadusta, hyvistä työolosuhteista, tuotteiden turvallisuudesta ja tekemisen ympäristövaikutuksista.

Uskoakseni monet tunnistavat ulkonäöltä Pomarin sympaattiset huopakengät, mutta mallistossa on vaikka mitä. Kevät- ja kesäkengät ovat kävelykenkiä, nauhakenkiä ja loafer-tyyppisiä sneakereitä.

Pohjoisen luonto ja kaikki neljä vuodenaikaa ovat Pomarin suurin innoittaja, ja tärkeässä roolissa onkin juuri kenkien laatu ja funktionaalisuus, muotoilua unohtamatta.

Pomarit ovat vähän leveämpilestisiä kuin esimerkiksi Italiassa, koska ne on suunniteltu pohjoismaalaiseen jalkaan, joka on keskivertoa leveämpi.

Näissä kuvissa näkyy useita eri Pomarin kenkiä, joista kustakin vähän alla lisää.

KIVI naisten huopatossut
KÖLI miesten huopatossut

Luulen, että näistä tulee meidän kevään ja kesän käytetyimmät jalkineet. Terassille voi tepsutella pehmeästi, merelle voi hipsutella keveästi, nämä ovat maailman mukavimmat kengät. Villahuopapistokkaissa on joustava pohja ja sisäpohjallinen on lammasturkista. Huopapäällinen hylkii likaa ja vettä.

Jos olisin jossain toimistotöissä tai vastaavissa, hankkisin tällaiset työkengiksi. Nyt ne pääsevät meillä kummallakin todennäköisesti ihan pihakäyttöön.

Näitä löytyy todella monesta sävystä, esimerkiksi pehmeänä vaaleanpunaisena.

NOKI loaferit

NOKI on klassinen, nahkainen loafer-kenkä, joka sopii vähän mihin tilanteeseen vaan. Pidin itse tästä lookista, jossa yhdistin kengät reisitaskuhousuihin sekä villaliiviin ja -lippikseen.

Noki-loafereita löytyy myös muissa sävyissä, sekä kiilto- ja mokkanahkaisena.

HERTTA naisten zero waste pistokkaat

HERTTA pistokkaat ovat modernit versiot perinteisistä puukengistä. Nämä ovat omiaan pihapuuhasteluun: piipahdan nämä jalassa postilaatikolle ja touhuilen puutarhassa välittämättä mudasta ja mullasta.

Kuvissa oleva sävy on kevään uutuus, mutta myös klassinen musta löytyy.

PURJE naisten Zero Waste purjehduskengät
ANKKURI miesten Zero Waste purjehduskengät

PURJE Zero Waste -kengät ovat klassiset purkkarit kevään ja kesän seikkailuihin. Näissä on mukava pohja, hengittävä nahkavuori ja pehmeä päällinen, eikä kenkiä edes tarvinnut ajaa sisään, että olivat erinomaiset jalkaan.

Naisille purkkareita on kahdessa muussakin eri sävyssä kuin vaaleansinisenä, nimittäin nahka-tummansinisinä, sekä hauskoina eriparikenkinä, merimerkkien mukaan.

Samoin miehille sävyjä on yhteensä kolme erilaista: klassinen ruskea nahka, vihreä-ruskeat sekä tummansiniset.

Zero Waste -kenkämallisto

Lähituotannon lisäksi Pomarilla kiinnitetään paljon huomiota laadukkaisiin ja kestävämpiin materiaaleihin. Tästä hyvä esimerkki on Zero Waste -mallisto, johon näistä kuvan kengistä kuuluu kaikki purkkarit sekä HERTTA-pistokkaat.

Zero Waste -kengät on luotu käyttämällä vuosien ja vuosikymmenten aikana kertyneitä tehtaan varastonahkoja ja kaikkea ylijäämämateriaalia. Zero waste -mallit tehdään luonnollisesti piensarjana rajoitetun materiaalimäärän takia.

Zero Wasten kautta pyritään vähentämään syntyvää jätettä ja hyötykäyttämään kaikki tehtaan materiaalit. Toisaalta Pomar haluaa myös erimerkillään olla kannustamassa ylijäämämateriaalien käyttöön.

Pomar lahjoittaa jokaisesta myydystä Zero Waste -kenkäparista 4 euroa John Nurmisen Säätiölle, Itämeren suojeluun.

Aikamoinen tarinahan täältä taas syntyi, vaikka sormet lähtivät näppäimistöllä kirjoittamaan jotain keväistä ja kevyttä. Huomaan kyllä kirjoittamisen äärellä innostuvani, eikä haasteenani ole milloinkaan ollut se, etten saisi tekstiä ulos, vaan se, miten saisin sanatulvan pysäytettyä.

Toisaalta myös miljöö on luovalle kirjoittamiselle optimaalinen. Makaamme ystäväni kanssa glamping-teltassa Nuuksiossa. Kankaisten seinien läpi kuuluu lintujen laulu, ja ikkunan läpi paistaa aurinko. Kuuma kahvi odottaa jo termarissa, ja kohta ehkä käymme pienen kevätlenkin vielä lehdettömien puiden sekaan ja juomme kahvit ja syömme lakupaloja jossain näköalapaikalla.

Lämpötilaksi on luvattu 18, aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Ei paljon voi valittaa.

Ehkä ihan hyvä, että vaihdoin ne paksut talvikenkäni keväisiin. Ehkä olisi pitänyt vaihtaa jo aikoja sitten.

Näihin kuviin ei muuten päätynyt vielä Pomarin kesäsandaalit, mutta haluan kirjoittaa, että sellaisiakin on saatavilla. Esimerkiksi AURINKO on sellainen klassinen malli, josta uskoisin teistäkin monen pitävän. Niitäkin on saatavilla useassa värissä: mustana, tummanvihreänä ja vaaleanharmaana.

Alennus Pomarin verkkokauppaan

Alekoodilla HENRIIKKA20 saa nyt -20%-alennuksen kaikista kenkäpareista 30.4. saakka. Jos kevät- tai kesäkenkien (tai miksei vaikka ensi talven huopakenkien) osto on nyt ajankohtaista, kannattaa tuo alennus hyödyntää Pomarin verkkokaupassa.

Instagramissa (@aamukahvilla) on käynnissä tiistai-illasta lähtien myös arvonta, jossa voi voittaa itselleen vapaavalintaisen Pomarin kenkäparin.

Sitten vain toivotan ihanan keväisiä, takatalvettomia päiviä missä Suomen tai maailmankolkassa ikinä oletkin.

Lapissa riittää vielä lunta, mutta kyllä se kevät on kiirinyt jo pitkälle sielläkin, saati sitten tänne etelämpään, jossa kohta kipitellään jo pikkupikkubikineissä. Kesäkengissä nyt ainakin.

-Henriikka

Isona minusta tulee erinomainen

4
–
elämäTags: ,

Kolme kuukautta sitten totesin, että nyt loppuu tämä laiskottelu. Haluan takaisin kiinni hyvinvointiin ja urheiluun. Haluan adrenaliinin vereeni, verenmaun suuhuni. Haluan treenata itseni onnelliseksi, saada itsestäni ulos tämän velton olon ja saada raskauden jälkeen kiinni siitä, kun keho on minun itseni käytössä.

Palkkasin PT:n puoleksi vuodeksi ja aloitin vihersmoothie kädessäni, uusi sykekello ranteessani.

PT ehdotti, että aloittaisimme kahdella treenillä viikossa. Kysyin, että saanko tehdä enemmän.

Nyt, kolme kuukautta myöhemmin, näimme maanantaina. Treenikertoja oli kertynyt viime viikolle 5, sitä edelliselle 6. Hän sanoi, että tähdätään ihan maksimissaan viiteen viikossa, että lepoa on saatava. Kysyin, että enkö oikeasti saa tehdä enemmän?

Kaksi kuukautta sitten päätin, että minusta tulee taidemaalari. Etten halua harrastella enää Kansalaisopiston iltakurssilla, vaan haluan paahtaa kunnolla. Opetella tekniikat, opiskella taidehistoriaa ja päntätä nykytaidetta, luoda uutta. Haluan kehittyä ja tulla hyväksi. Ei, vaan loistavaksi.

Googlettelin missä voi opiskella maalaamaan, jos haluaa tehdä sitä tosissaan. Jos haluaa kehittyä maksimaalisesti minimiajassa.

Puolitoista kuukautta sitten päätin, että minusta tulee mestari uimaan. Nyt lähtee lapsuuden traumat hiiteen.

Ilmoittauduin aikuisten tekniikkakursille sunnuntaisin. Ostin uimapuvun, johon mahdun ja joka on riittävän siveellinen uimahalliin. Vedin päähäni vaaleansinisen uimalakin ja opettelin vapaauintia, selkää ja rinulia, perhostakin. Opettelin kylki- ja volttikäännäksiä, harjoittelin hapenottoa ja katsoin veden alta otetuista go pro -videoista, missä voisin parantaa.

Kuukausi sitten päätin, että nyt lähtee. Minusta tulee uskomattoman hyvä pelaamaan padelia.

Aloitin uuden harrastuksen, löysin pelikavereita ja varasin valmentajan muutamaksi tunniksi kaveriporukallemme. Katsoin Youtube-videoita säännöistä ja pisteenlaskusta. Ostin sortsit, joissa on palloille taskut.

Tänään harjoittelin edullisella päivävuorolla aloitussyöttöä. Kiskoin palloa systemaattisesti ruutuun. Ensi viikolla vuokraan ehkä pallotykin.

Eilen tuli mieleen, että pitäisikö kirjoittaa romaani. Mielessäni pyörinyt aihio vaati ulospääsyä. Aihio rakentui kyllä vasta toissapäivänä, mutta silti. Kirjalla on nimikin jo valmiina.

Nyt loppuu tämä sosiaalisen median paukuttaminen, minusta tulee kirjailija.

”Pitäisikö mun kirjoittaa kirja?” kysyin puolisolta.
”Pitäsikö sun ensin kirjoittaa vaikka pari blogijuttua?” vastasi hän.
”Mutta entä jos mun kirja lytätään Hesarissa?”
”No eikös se ole jo aika saavutus, jos kirja arvostellaan Hesarissa?”
”Ei. En halua kirjoittaa mitään huonoa kirjaa.”
”Pitäiskö sun ensin kirjoittaa vaikka pari blogijuttua?”

Tänään olen miettinyt, minne kustantamoon kirjaani tarjoisin, kenelle voisin ensimmäisiä sivuja näyttää ja millä aikataululla saisin kirjan maailmaan. Olen kuvitellut itseni kirjamessuille puhumaan ja millaisen promokuvan haluisin kirjan sisäkanteen.

Lisäksi mietin, millä aikataululla saisin toisen kirjan maailmaan. Ja että miten onnistuisin kirjoittamaan kaksi erinomaista kirjaa.

Juttelimme ystäväni kanssa muutama viikko sitten kuulumisia.

Ystäväni kuunteli ja kysyi, pystynkö tekemään elämässä mitään rennosti ja keskinkertaisesti.

Vastasin, että olenhan käynyt siellä akryylimaalauksessa ihan vain harrastuksena. Ja aloitinhan sen uinninkin ihan leppoisasti.

En tiedä, miksi ystäväni hymyili.

-Henriikka

Unelmien pihavarasto ja verstas: Elementti Ellin elementtivarasto

3
–
remontti, yhteistyöTags: , , , ,

Kaupallinen yhteistyö Elementti Elli

Eläköön, eläköön! Piharakennuksemme on viimein valmis.

Tai no, pientä viilausta on vielä, niin kuin sähköjen vetäminen sisälle, valaisimien asennus ja ikkunanpielien maalaus. Silti voin jo hurrata, koska rakennus seisoo pihalla ylväänä, ja kamppeet on kannettu sisään.

Mikä riemu! Vielä viisi vuotta sitten iloitsin näin suuresti ehkä kaukomaanmatkasta tai uudesta takista. Nyt päiväunieni aiheena on ollut käytännöllinen, pihaan sopiva ulkorakennus ja varasto.

Varastohankkeen lähtökohdat

Kun kävimme katsomassa tätä Porvoon kotiamme ensi kerran lokakuussa 2020, ihastuimme kotiimme täysin. Tiesimme kuitenkin heti, että varastotilaa täältä puuttuu. Kiintokalusteet loistivat poissaolollaan sisätiloista, mutta kaipasimme lämmintä varastotilaa myös kodin ulkopuolelle. Kaikki muu oli kodissa kuitenkin kohdillaan, joten teimme tarjouksen tietäen, että rakentaisimme pian jäljellä olevilla rakennusoikeusneliöillä lämpimän ulkorakennuksen.

Pihalla oli valmiina kylmä, rakennusluvaton ulkovarasto/puuliiteri, joten ulkovaraston rakennuslupaa hankkiessamme teimme siitä samalla luvallisen. Rakennusoikeutta oli jäljellä tontillamme vajaan 40 neliön verran, joten päätimme käyttää kaikki neliöt piharakennus-projektiin. Säilytys- ja verstastila oli juuri se mitä tarvitsimme, emmekä halunneet suunnitella pihaa pikkumökkejä täyteen, vaan satsata mieluummin kaikki yhteen suurempaan.

Halusimme myös rakennuksen, jonka pystyy tarvittaessa muuttamaan vaikka vierashuoneeksi tai työhuoneeksi, jos tulevaisuudessa kotimme neliöt kävisivät ahtaaksi.

Millaisen varaston tahdoimme?

Ensisijainen käyttötarkoitus rakennukselle oli lämmin varastotila. Tälle suunnittelimme suuremman huoneen. Olemme puhuneet tästä ”unelmien outdoor-varastona”, sillä nimenomaan retkeily- ja luontoliikuntakampe on se, joka syö neliöitä. Polkupyörät, lumilaudat, makuupussit ja -alustat, untuvatakit, lapsen pyöräkärry, teltat, kuivapuvut… you name it.

Haluamme säilyttää harrastus- ja työtarvikkeitamme mahdollisimman järkevästi, ja esimerkiksi eri lämpötilojen makuupussit vievät oikeaoppisesti, eli auki säilytettynä yllättävän paljon tilaa. Tietysti tilaa syö myös sesonkivaatteet, seuraavaa mahdollista lasta varten säilytetyt vauvankamppeet, tyhjinä odottavat hillopurkit ja mehupullot, kirpputoria odottelevat tavarat ja vaikka mikä muu.

Emme todella ole mitään minimalisteja, eikä se ole meillä tavoitteenakaan. Maaseudulla on mukava asua, kun on tilaa vähän levällään olevalle elämälle. Emme halua kiintyä tavaraan, mutta nautimme kumpikin siitä, että jos ystävät tulevat meille kylään, meillä on lainata koko porukalle varusteet pilkkireissulle.

Toinen huone suunniteltiin ensisijaisesti puolison verstaaksi, vaikka muistankin aina korjata muodon ”meidän verstaaksi”, ties vaikka innostuisin puutöistä. Joka tapauksessa tästä tulee hänen onnenkehtonsa, jossa pystyy rauhassa käyttämään sirkkeliä, kun ulkona sataa lunta tai maalata ikkunalistoja tai ruokapöytää uuteen sävyyn. Mitä nyt vain ikinä keksiikään. Dartsi-taulu ja hirvenpää seinälle, biljardipöytä keskelle, tietenkin. Tai ehkä jotain muuta.

Miksi Elementti Elli?

Niin kuin monissa projekteissamme, minä olin pääsuunnittelija ja puoliso itse toteuttaja. Puoliso siis teki kaiken itse, lukuun ottamatta ruuvipaalujen poraamista ja kiven räjäytystä. Elementtien paikalleen nostamisessa oli apuna isäni.

Etsimme vimmatusti tietoa netistä erilaisista rakennusratkaisuista ulkovarastoksi. Vaakakupissa painoi vahvasti taloudelliset resurssit, sillä emme halunneet laittaa hirveitä summia uuteen rakennukseen talokauppojen päälle.

Emme siltikään halunneet tinkiä laadusta, sillä olisi yksinkertaisen typerää kyhätä vaivalla joku kehno lautahökkeli omaisuuttaan suojelemaan. Halusimme käytännöllisen ja luotettavan rakennuksen, joka kestäisi vuodesta toiseen.

Lisäksi oli tärkeää, että rakennus näyttää hyvältä ja että se maisemoituu pihaamme ja sointuu jo olemassa oleviin rakennuksiin, eli kotitaloon ja kylmään puuliiteriin.

Päädyimme pohdinnoissamme Elementti Elliin, sillä se täytti yllä olevat kriteerit ja oli lisäksi todella väljästi muokattavissa. Pihamme on niin täynnä hedelmäpuita, marjapensaita ja kaikkea muuta ihanaa, ettemme olleet valmiit luopumaan oikein mistään. Emme myöskään halunneet blokata maisemaa merelle tai metsään päin.

Tontin laidalta löysimme sellaisen kohdan varastolle, että vain yhden kiven räjäytys ja yhden mustaherukkapensaan siirto riittäisi toimiksi. Kaikki vanhemmat puut, alta kaadettiin vain pikkupaju ja nuori pihlaja. Elementti Ellin elementtivaraston pystyi metrin elementtien rajoissa muokkaamaan juuri sen kokoiseksi kuin tahdoimme. Näin saimme mahdollisimman paljon neliöitä, mutta emme joutuneet tinkaamaan sijainnista tai ominaisuuksista.

Lisäksi Elementti Elliltä, toisin kuin monilta muilta toimijoilta, sai kätevästi rakennuspiirustukset pyydettäessä. Asiakaspalvelu oli muutenkin jouhevaa ja nopeaa koko prosessin ajan, sellaista ihmiseltä ihmiselle -kommunikaatiota yritysjargonin sijaan. Aina tarvittaessa pystyi mutkattomasti kysyä neuvoa ja apua myös sai. Elementti Elliltä korostettiin, että kannattaa aina mieluummin hyvissä ajoin kysyä ja varmistaa kuin harmitella jälkikäteen.

Myös materiaalin ja työn luvataan olevan vähintään 99 prosenttia kotimaista, mikä on tietysti suuri plussa.

Tämän valinnan jälkeen päädyin myös ehdottamaan Elementti Ellille yhteistyötä projektin tiimoilta, sillä ainakin itse löysin asiaa googletellessani yllättävän vähän vertaistarinoita ulkorakennusten hankinnasta. Päädyimme yhdessä, että kirjoitan auki tämän koko rakennusprojektin, jotta muut vastaavaa miettivät voivat sitten löytää mahdollisesti vastauksia kysymyksiinsä.

Suunnittelu ja tilaus

Kaiken yllä olevan mietinnän ja suunnittelun päätteeksi päädyimme kooltaan 4×9-metrin kokoiseen eli yhteensä 36 neliön ulkorakennukseen. Rakennuksen malli on Elementti Elli E20.

Varastohuoneen kooksi tuli 6×4 metriä, verstashuoneen 3×4 metriä.

Vakioelementtien koot ovat 500 mm ja 1000 mm leveitä sekä 1990 mm korkeita, joiden puitteissa rakennuksen kokoa voi muokata vapaasti aina 4240 leveyteen. Pituutta rakennuksella voi olla lähes rajattomasti. Kaikkia vakiomallin rakennuksien pituutta ja leveyttä voi muokata 500mm jaotuksella. Meidän elementtimme ovat korotettuja, eli 2000mm.

Rakennuksia saa Elementti Elliltä myös asiakkaan omilla mitoilla, joiden tarjoukset annetaan aina erikseen.

Varaston ulkokuoren rakennus

Ruuvipaalujen asennus

Rakennus päädyttiin nostamaan ruuvipaalujen päälle, sillä ne ovat helpot, edulliset ja sopivat erinomaisesti savimaahan.

Kun ulkovarastoprojekti saatiin käyntiin, oli talvi parhaimmillaan, ja maa roudassa. Olin luullut, ettei rakennuksen aloittaminen onnistu tuohon aikaan, mutta väärin luulin. Ruuvipaalujen asennus ulkoistettiin suosiolla ammattilaisilla. Saimme asentajalta tarkat ohjeet siitä, missä kohtaa poltimme pari vuorokautta ulkoroihuja, jolloin lumi suli ja maa pehmeni oikeista kohdista. Sen jälkeen itse asennus olikin todella nopea juttu.

Tämän jälkeen varaston alueelle levitettiin suodatinkangas, jonka päälle levitettiin reilusti erikseen tilattua soraa. Tämä toimenpide edesauttaa alueen pysymistä kuivempana ja estää aluskasvillisuutta.

Kiven räjäytys

Löysimme varastolle niin loistavan paikan, että halusimme poistaa siitä pienen kiven tieltä. Ensin puoliso yritti saada sitä omin voimin halkaistua. Homman tiimellyksessä ilmeni kuitenkin, että kiven maanalainen osa oli vielä paljon odotettua suurempi, jolloin asialle tilattiin ammattilainen. Räjäytys olikin ohi turvallisesti parissa tunnissa valmisteluineen kaikkineen.

Räjäytyksestä jääneet kivet lapattiin pulkkaan ja kärrättiin pois tieltä. Kiitos lumelle asioiden helpottamisesta.

Lattiakoolaukset

Ruuvipaalujen asennuksen jälkeen oli vuorossa lattia- eli pohjakoolausten teko.

Oli hurjaa nähdä, miten valtava varaston pohja oli. Tänne todentotta mahtuisi asumaan! Pohjoisen mökkimme on suunnilleen samankokoinen kuin tämä pihavarastomme, mille jaksamme nauraa aina uudestaan ja uudestaan.

Pohjakoolaukset tehtiin omasta puutavarasta, eli rautakaupasta erikseen hankituista kakkoskutosista. Näin muodostui varaston pohjaritilä.

Seinäelementtien asennus

Koko varaston ulkokuori nousi päivässä paikoilleen. En itse osallistunut tähän vaiheeseen ollenkaan, joten siksikin oli erityisen kiinnostavaa katsoa ikkunasta, millä vauhdilla varastoon nousi seinät.

Sain kuitenkin itse olla ennen tätä päättämässä ikkunoiden ja ovien paikat. Tunsin auktoriteetin hiljalleen nousevan kohti hattua, kun merkkailin punaisella timpurin kynällä lattiakoolauspalkkeihin ”ikkuna”, ”ovi”, ”ikkuna”…

Isäni tuli auttamaan puolisoa elementtien nostelussa ja näin pihaan kuljetetut seinäpalat nousivat paikalleen yhdessä päivässä.

Katon asennus

Kun seinäelementit olivat nostettu paikalleen, oli kattotuolien vuoro. Kattotuolien päälle laitettiin aluskate ja aluskatteen päälle peltikatto.

Katoksi valitsimme mustan peltikaton, sillä sellainen löytyi myös pihan puuliiteristä. Lisäksi kotimme tiilikatto on ulkoisesti tosi samankaltainen, jolloin kaikki rakennukset sointuvat yhteen. Ulkoisesti olisin mieluummin valinnut harjakaton, mutta pulpettikattoinen rakennus oli käytännöllisempi, sillä vesi valuu siitä suoraan varaston takana kulkevaan ojaan. Nämä on tällaisia järkeviä kompromisseja, jotka teen tosi mieluusti, kun ajattelen miltä se tulevaisuudessa säästää.

Myös räystään alapuoli laudoitettiin umpeen.

Ikkunoiden ja ovien asennus

Kaikkiin Elementti Elli -rakennuksiin voi myös lisätä tai vähentää ovia ja ikkunoita sekä vaihtaa niiden malleja. Koska halusimme rakennuksemme ensisijassa varastokäyttöön, emme halunneet antaa liian paljon seinätilaa ikkunoille tai oville. Halusimme kuitenkin tilaan myös luonnonvaloa keinovalon rinnalle, joten valitsimme verstaan puolelle kaksi ja varaston puolelle kolme pientä ikkunaa. Ikkunat ovat 6×6 avattavia, eristettyjä mökki-ikkunoita, jotka sopivat ympärivuotiseen, lämpimänä pidettävään rakennukseen hyvin.

Molempiin huoneisiin tuli 9×19-karmilliset ulko-ovet, jotka on lämpöeristetty ja lukkorungolla. Karmilliset ovet on lisätilauksesta saatava tuote. Totesimme, että tuplaovia emme tarvitse mihinkään. Luovuimme myös huoneita yhdistävästä ovesta, sillä kulku näiden kahden huoneen välillä hoituu todella kätevästi ulkokautta, eikä kulku huoneiden välillä ole kovin toistuvaa. Toinen ovi tilattiin vasenkätiseksi, toinen oikeakätiseksi, jotta kulku niihin olisi ovien sijaintien suhteen kaikista helpointa.

Maalaus

Sitten maalattiin! Tämä oli mukavaa ja palkitsevaa hommaa. Hienoa on myös huomata, että mitä pidemmälle aika kuluu, sitä jouhevammin varasto maisemoituu pihaamme. Sävyt valittiin suoraan puuliiteristä, ja ulkomuodosta tuli sävyvalintojen vuoksi jopa vähän sellainen nostalginen junavaunu-fiilis. Todella hieno.

Maalauksesta kirjoitinkin viime kesänä oman juttunsa, joten en sitä ala tässä sen enempää avaamaan, vaan siihen pääsee syventymään toisessa kirjoituksessa.

Maalauksen jälkeen sokkelilautaan asennettiin vielä metallilista, minkä jälkeen ulkokuori olikin pieniä lopun viimeistelyjä vaille valmis!

Varastojen sisätilojen rakennus

Lattian eristäminen ja asentaminen

Kun ulkokuori oli valmis, eristettiin lattia. Eristys tehtiin Finnfoam-levyillä eli polystyreenillä.

Sisämateriaaleiden ulkonäöstä olimme valmiita joustamaan taloudellisista syistä, kuitenkaan toiminnallisuudesta tinkimättä: Näin sisälle molempiin huoneisiin valikoitui b-laatuisena ostettu kuusilankkulattia. Lopulta pihistellen valitut sisämateriaalit kuitenkin näyttävät myös oikein tyylikkäältä.

Lattia lakattiin vielä, jotta siitä tulisi kestävämpi ja käytännöllisempi.

Seinien ja katon eristys ja asennus

Kun lattia oli asennettu, oli seinien ja katon vuoro. Eristys tehtiin kuten lattiaankin, Finnfoam-levyillä.

Myös sisäseinät ja katto oli b-laatuisena ostettua: seinät ruskeaksi maalattua seinäpaneelia, katto valkovahalla päällystetty kattopaneeli.

Kustannukset: mitä kaikki maksoi?

Avaan nyt kaikkinensa koko projektin kustannukset, että näette ihan konkreettisesti, mitä kaikki maksoi:

Elementti Elli -rakennus (ks. tarkemmin tilaus alta) 9694€
Katto 1282,81€
Lattiakoolaus 416,10€
Räjäytystyö 620€
Ruuvipaalut ja asennus 2512,15€
Eristeet 1996,49€
Sora 244€
Räystäslaudat 164,88€
Lattialaudat 907,44€
Lukot ja sarjoitus 523,84€
Muu (kangas soran alle, lattialakka yms.)  200,35€
Seinä- ja kattopaneelit 1000€

Yhteensä 19 562,06€

 

Olimme kokonaissummaan todella tyytyväisiä. Money very well spent. Todellakin rahan arvoinen sijoitus, ja uskon, että jos joskus luovumme kodistamme, nostaa tämä myös kotimme arvoa ja haluttavuutta.

Elementti Elli -tilaus tiivistetysti

Tässä on vielä Elementti Elli -tilaukseni pähkinänkuoressa:

Elementti Elli E20
– Vain yksi väliseinä
– Ulkovuorauslaudat vaakasuunnassa
– Ei lattiaa
– Pulpettikatto
– Vesikatto 28×95 ruodelaudat
– Korotetut elementit
– 5x ikkuna 6×6 avattavia mökki-ikkunoita
– 2x 9×19 karmilliset, umpipaneloidut ovet lukkorungolla. Toinen oikeakätinen, toinen vasen.

Viimeistelyä vaille valmis

Koska emme halunneet tinkiä varastotilan toiminnallisuudesta, varastohyllyt rakennettiin itse liimapuulevyistä ja kakkoskakkosista. Hyllyt rakennettiin suoraan paikoilleen aloittaen alahyllystä ja siitä ylöspäin edeten.

Varaston takaosaan asennettiin ympäri käveltävä rekki makuupusseille ja -alustoille sekä takeille ynnä muulle.

Mikä ilo olikaan, kun saimme alkaa kantaa tavaraa sisään yhdestä kotimme makuuhuoneesta, joka oli tähän saakka toimittanut varaston virkaa yli kaksi vuotta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että pääsemme muuttamaan pian itse uuteen makuuhuoneeseemme, ja myös lapsi saa vihdoin oman huoneen.

Hyllyjen lisäksi pari pyöräkoukkua on jo paikallaan. Kattoon tulee säilytys lumilaudoille ja suksille, seinälle varmasti lisää koukkuja ja naulakkoja. Myöhemmin tilaamme hyllyille sopivat säilytyslaatikot. Tietenkin ennen varsinaista järjestelyä myös myymme kaiken turhan, mutta vielä emme ole ehtineet tälle asteelle.

Ensin ajattelimme laittaa huoneen keskelle saarekkeen kaikenlaista välppäilyä varten, mutta totesimme, että tila toimii parhaiten kotikuntosalina sellaisenaan. Sukset saamme voideltua verstaan puolella, ja muutenkin tykkäämme molemmat tehdä asioita lattiatasossa. Juuri eilen haaveilin, että pitäisin joku ilta varastossa kenkien huolto -sessiot. Mikä autuus, että voin vapaasti leväyttää kaikki lankit ja vahat levälleen varastoon iltamien ajaksi!

Metalliset kynnyspellitkin sai puoliso viime viikolla paikoilleen. Muutamia viimeistelyjä on vielä tehtävä, mutta ne tuntuvat pieneltä kaiken keskellä, niin kuin ikkunoiden ja ovien maalauksen viimeistely.

Lisäksi edessä on vielä sähköasentajan kutsuminen paikalle, jolloin saamme pistorasiat ja valaisimet paikoilleen. Sen jälkeen päästään kiinnittämään myös viimeiset listat.

Tällä hetkellä ilmanvaihto hoituu sillä, että ovia ja ikkunoita ei ole vielä tiivistetty. Mutta toki tiivistämme ne sitten kunnolla, kunhan ilmanvaihtoräppänät on saatu paikoilleen varastoon.

Sen lisäksi rakennamme verstaan ovensuulle portaat ja varaston ovelle rampin, jota pitkin voi esimerkiksi kuljettaa pyörän helposti sisään.

Rakennuksen valmiiksi saaminen kesti meillä vuoden verran, mutta todellinen työaika ei ollut lähelläkään tuota. Varaston olisi siis pystynyt rakentamaan paljon vikkelämminkin. Halusimme kuitenkin sovittaa projektin elämäntilanteeseemme ja arkeemme niin, ettei se tuo liikaa painetta. Välissä asuimme usean kuukauden pohjoisessa, kesän reissasimme ym.  Ulkokuori valmistui todella nopeasti ja sen jälkeen ei ollutkaan mitään hätää saattaa projektia loppuun hiki hatussa.

Mitäs vielä? Ei kai sitten mitään! Ilahtumista ja helpompaa elämää. Voin kertoa, että toimiva piharakennus taitaa olla parasta, mitä ihminen voi kotiinsa ostaa. Kakun jälkeen. Ehkä parasta on syödä kakkua piharakennuksessa.

Ja piharakennukseenhan voi sitten vaikka karata valkokankaan ja videotykin kanssa katsomaan elokuvia, jos alkaa oma elämä pänniä. Kakku kainalossa.

-Henriikka

Ps. Kysyttävää? Anna tulla!

Inspiroitunut luonnonvoimista: Kalevalan yhdisteltävä Amuletti-sarja

kommentoi
–
korutTags: , , , , , , ,

kaupallinen yhteistyö Kalevala

Kevät tulee kiireellä kohti. Olin viime viikolla meren rannassa. Tuijotin horisontissa kaukana siintäviä pikkusaaria. Höttöiseksi ennättänyt jäälautta aaltoili kohti, ja kevät ryskyi ja paukkui kaikkialla. Tuuli puhalsi niin navakasti, että silmistä valui vesi, mutta kaikkialla näytti äärimmäisen kauniilta. Paljaat kalliot olivat sulaneet jään alta esiin, ja rannan lumipeite alkanut rakoilla.

Laitoimme tuulensuojaan tulet kahvinkeittoa varten ja nautimme auringosta, joka tuntui yltävän kaiken viiman keskelläkin aivan kaikkialle. Se lämmitti iholla lempeästi, niin kuin kevätaurinko aina.

Kahvit juotumme otimme kuvia Kalevalan uutuuksista, Amuletti-sarjasta.

Jo aiemmin Kalevala on julkaissut Amuletti-sarjaansa uuden Pohjankarhu-riipuksen.

Mutta nyt maaliskuussa sarja täydentyi aivan uudenlaisilla koruilla: hopeisilla ja pronssisilla Amuletti-korvarenkailla ja -ranneketjuilla sekä -kaulaketjuilla sekä niihin sopivilla, pienillä, irtonaisilla Amuletti-pikkuheloilla.

Kuten riipuksiakin, myös heloja on saatavilla viidellä eri symbolilla: Aurinkoleijona, Osmansolmu, Hannunvaakuna, Teljänneito ja Pohjankarhu. Kaikki helat löytyvät sekä hopeisina että pronssisina.

En voi olla ainoa, jonka mielestä amuletit sopivat tuonne luonnon keskellä aivan saumattomasti. Miten inspiroivaa näitä kuvauksia olikaan tehdä, kun kuviin sai luonnon voimaa, juuri niin kuin koruihinkin on tallennettu.

Amulettikorujen yhdistelyvaihtoehdot ovat lukemattomat: pronssia ja hopeaa voi sekoitella iloisesti keskenään tai pitäytyä vain toisessa. Joku voi valita tarkkaan ranne- tai korvakoruunsa vain yhden helan, toinen taas pitää runsaammasta ja valitsee useamman. Korvarenkaisiin ja ranne- sekä kaulaketjuihin voi lisätä niin monta pientä Amuletti-helaa kuin haluaa. Näitä pikkuheloja voi yhdistää myös kaikkiin Amuletti-riipuksiin.

Ja tietysti heloja voi hankkia myös lisättäväksi omiin, olemassa oleviin koruihinsa.

Nämä amuletit ovat voimakoruja, kunkin symbolin on tarkoitus tuoda kantajalleen tiettyä voimaa; Teljänneito rakkautta, Osmansolmu onnea, Pohjankarhu viisautta ja Aurinkoleijona rohkeutta. Hannunvaakuna suojelee pahalta.

Koruja voi totta kai pitää vain sen vuoksia, että ne ovat yksinkertaisesti kauniita. Mutta voimista voi myös kerätä itselleen ne, joita kokee tarvitsevansa.

Ja jos amuletin ei varsinaisesti uskokaan antavan voimaa, voi se ainakin muistuttaa kantajalleen voimasta, joita meissä jo on.

Vähintään yhtä ihana ajatus on antaa tiettyä voimaa läheiselleen lahjaksi: valmistuvalle viisautta, rohkeutta äidille tai isoäidille äitienpäivänä tai vaikka parhaalle ystävälle tai lapselleen Hannunvaakuna suojelemaan.

Kalevalan amuletteja voi ajatella myös perhekoruna, jolloin voi ostaa itselleen mukana kannettavaksi esimerkiksi pikkukarhun symboloimaan kutakin lasta, Aurinkoleijonan symboloimaan puolisoa tai vanhempia, ystäviä tai miten kukakin näitä symboleita haluaa ajatella ja tulkita. Mahdollisuuksia on yhtä paljon kuin kantajiakin.

Kirjoitin vuosi sitten laajan kirjoituksen Kalevalan vaikuttavasta historiasta ja vastuullisuustyöstä. Kalevala kulkee voimanaisten jalanjäljissä, ja vastuullisuus on kiedottu yrityksen arvoihin:

Kaikki korut valmistetaan ympäristöystävällisesti Helsingissä.

Kalevala on linjannut käyttävänsä kolmasosan tuloksestaan hyväntekeväisyyskohteisiinsa sekä henkilöstölle. Siis kolmasosan! Sehän on aivan älytön siivu.

Tällä hetkellä hyväntekeväisyyskohteita on kaksi, Kenian Kalevala Training Center ja vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys Rusetti ry.

Kalevala Korun rahoituksella perustettiin keväällä 2020 Kalevala Training Center, joka avaa nuorille naisille tien ammattiin ja itsenäiseen toimeentuloon pienessä Makongenin kylässä Keniassa. Tällä hetkellä alkamassa on neljäs toimintavuosi alkamassa, ja jo 231 nuorta on valmistunut ammattiin.

Kalevala Korun rahoittamana 2022 perustettiin myös vammaisettytöt.fi -sivusto, Suomen ensimmäinen media vammaisilta tytöiltä vammaisille tytöille. Verkkosivusto ja vammaisille nuorille tytöille järjestettävät leirit vahvistavat itsetuntoa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Vammaisettytöt.fi -hanke on Rusetti ry:n toteuttama.

Rakastan tätä yllä olevaa kuvaa. Näyttää aivan siltä kuin paitani olisi silkkaa liekkiä. Voimaa, rohkeutta, ehkä onneakin. Vähän sellaista samaa tunnelmaa kuin tuo keväisenä ryskyvä meri antaa. Yritän kyllä kerätä itseeni elinaikanani niin paljon luonnonvoimaa kuin vain on mahdollista.

Rakastan kevättäkin. Siitä on tullut suosikkivuodenaikana sen jälkeen, kun lapsemme syntyi keväällä. Kaikki mitä keväällä tapahtuu, tapahtuu kohti valoisaa aikaa.

On lohduttavaa, kun aamulla avaa silmänsä, ja ulkona on jo valoisaa. Lapsi osoittaa ikkunaan ja sanoo ”kirkasta!” Menee yllättävän myöhälle iltaan, kun pystymme leikkimään ulkona valossa. Sitten mennään sisälle, ja hän sanoo: ”Ulkona pimeää. Kuu loistaa! Oravat nukkuu!”

Teljänneito-amuletissa päättymätön nyöri muodostaa sydämen ympäröivän merimiessolmun, joka symboloi rakkautta. Ehkäpä tällaiselle nykyiselle merenystävälle, lakkaamattomalle rakkaudenkaipuiselle tuo olisi sopiva symboli kulkemaan mukana.

Minkä Amuletti-korun näkisit itselläsi?

-Henriikka

Hyvinvointini juuret ja monipaikkaisuuden tulevaisuus

2
–
porvoo, tunturitupa, yhteistyöTags: , , , ,

Kaupallinen yhteistyö: Maaseutupolitiikan neuvosto

Omat hyvinvointini juuret kulkevat syvällä maanpinnan alla. Ne kulkevat luonnon ytimessä, kotimaisemissa saaristossa ja merellä, toisen kodin ympärillä nousevilla tuntureilla ja mökkimaisemien järvissä ja hiljaisuudessa.

Kun tarkemmin mietin, olen yrittänyt tehdä elämässä paljon valintoja, jotka ohjaavat minua rauhallisemmille vesille, juurien ääreen, maaseudulle. Asun maaseudulla, jotta yleinen elämäntahtimme rauhoittuisi, jotta syke tasaantuisi ja erityisesti siksi, että voisimme koko perhe olla mahdollisimman paljon yhdessä ja näiden juurien lähellä.

Kai tämän voisi kiteyttää niin, että asun maaseudulla, jotta voisin paremmin.

Olen huomannut, että maaseudulla asumisen päällä leimaa sellainen historiallinen painolasti. Yhä edelleen ajatellaan yllättävän paljon, että maaseudulla asutaan vain, jotta voi huolehtia lehmistä tai puida viljaa. Maalla kahvipavut jauhetaan käsikäyttöisellä myllyllä, kalaverkot heitetään vesille anivarhain, ja porkkanat kasvatetaan itse. Ja kyllähän se on osatotuus, on meilläkin porkkanoita maassa, mutta ei silti kaikki.

Mielikuvat maaseutuelämästä ovat iskostuneet niin vahvasti maatalouden ympärille, että välillä se lukitsee myös ajatuksiamme ja ohjaa toimintaamme kapeammalle. Ja tämä on kyllä monella tapaa hassua, sillä 95% Suomen pinta-alasta on maaseutua. Mahtuuhan siihen lääniin nyt vaikka mitä!

Maaseudulle muutto nähdään myös usein pysyvänä, pitkäaikaisena ratkaisuna. Olen muuttanut elämässäni monia kertoja, mutta vasta tänne saaristoon muuttaessani olen saanut kuulla, että ”sinne te varmaan nyt sitten jäätte loppuelämäksi.” Kukaan ei koskaan sanonut niin, kun muutin kaupungin sisällä asunnosta toiseen, riippumatta siitä, oliko koti vuokralla vai oma, missä asunto sijaitsi tai millainen se oli.

Se voi hyvin olla, ettemme koskaan lähde täältä minnekään. Mutta veikkaan kuitenkin vahvemmin sen puolesta, että lähdemme. Taidamme olla sellaisia lähtijöitä. Monessa paikassa viihtyjiä.

Pidän siitä, että ajatuksia maaseudulla asumisesta voi ravistella. Maaseudullekin voi muuttaa vuokralle, tai väliaikaisesti. Maaseudulla voi asua ilman lehmiä tai ilman, että osaa nuohota oman savupiippunsa ja rakentaa kaarnasta itselleen korsun. Maaseudultakin voi kulkea vaikka päivittäin urbaaniin työympäristöön tai tehdä töitä etänä nykyajan standardein, digitalisaatiosta suuresti hyötyen. Maaseudulla asuvakin voi nauttia siitä, että lähikaupungin palvelut ovat lähellä, jos haluaa vaikka käydä pelaamassa välillä padelia tai käydä juomassa suuren kupillisen jonkun toisen tekemää cappucinoa.

Ja mistä tykkään eniten jakaa: sitä voi elää vaikka useammassa paikassa samanaikaisesti. Maaseudulla asuva voi asua vaikka samaan aikaan kaupungissa. Tai vaikka useammassa eri paikassa maaseudulla. Kodin ja elämän ei tarvitse olla vain siellä, missä on kirjoilla. Elämänsä saa järjestää juuri niin kuin itse tahtoo, siitä välittämättä miten on ennen tehty tai mihin on totuttu.

Tammikuussa 2021, vähän yli kaksi vuotta sitten, kirjoitin blogijutun ”Unelmia ääneen”.

”Lauteilla istuessamme sanoin ääneen unelmani. Sellaisen unelman, joka ei tunnu vielä tällä hetkellä realistiselta, mutta jonka toteutumiseen uskon lujasti.

Haaveeni on asua kesät saaristossa ja talvet tunturissa.

On vaikea ennen vauvan tuloa miettiä, millaiseksi arki sen jälkeen muodostuu, minkä takia emme pidä vielä minkäänlaista hoppua haaveen kanssa. Vähän niin kuin lumenluonnissakin: ei kannata höntyillä. Mutta näemme suunnitelman silti varsin mahdolliseksi, ainakin niinä vuosina, kun koulunkäynti ei ole vielä alkanut. Tietysti tämä kaikki vaatisi vaikka minkälaista järjestelyä, mutta niinhän unelmat yleensäkin.

Voi olla, että haave haihtuu ilmaan yhtä kevyesti kuin lumi laskeutui Porvoon saaristoon. Sellaistakin sattuu. Voi olla, että tajuammekin, ettemme halua lähteä kotoa minnekään, milloinkaan, ja sekin on tosi ok.

Mutta niin kauan, kuin haave pysyy mielessäni, aion ottaa sen tosissani ja kuunnella sitä. Ties vaikka se lennättäisi meidän pienen perheen tunturiin.”

Monipaikkaisuus löi korona-pandemian aikana läpi kertarysäyksessä, ja emme todellakaan olleet ainoat, jotka haaveilivat muutama vuosi sitten (tai edelleen) elämästä maalla tai kahdessa sijainnissa.

Toisaalta pandemia-aika näytti myös monelle työssäkäyvälle ja samaan aikaan yritysjohdoille sen, että etätyöt mahdollistavat monille monipaikkaisuuden. Ja Suomi on ollut jo vuosia ennen pandemiaakin etätyön johtomaita Euroopassa.

Itse hahmotin pari vuotta ennen koronaa, että haluan muuttaa pysyvästi maalle. Kun sopiva koti löytyi loppuvuodesta 2021, muutimme puolison kanssa yhdessä Porvooseen. Silloin kirjoitin nämä yllä olevat lauseetkin.

Ja toisinaan haaveet rysähtävät kerralla läpi: seuraavana syksynä ostimme pienen mökin Äkäslompolosta.

Meidän monipaikkainen elämämme kulkee siis välillä Porvoo – Äkäslompolo. Siinä missä täällä saaristossa olemme rauhan tyyssijassa, Äkäslompolossa asumme kyläkeskittymässä. Ehkä joskus tulevaisuudessa vaihdamme johonkin pohjoiseen erämökkiin, kuka tietää.

Monipaikkaisuus on meille haaveena pääsääntöisesti sen vuoksi, että haluamme kokea paljon luonnon ja luontoliikunnan saralla. Haluamme talvella lumisen talven ja toisaalta nauttia kesällä Etelä-Suomesta. Niin kuin tosi moni muukin, haluamme karkuun pitkää loska-aikaa. Mutta siinä missä toiset kaipaavat nimenomaan enemmän valoa ja aurinkoa, me haluamme lunta ja pakkasta.

Viime vuonna olimme koko talven Ylläksellä. Tänä vuonna halusimme, että lapsi sai olla rauhassa ensimmäisen vuoden uudessa päiväkodissaan, joten aika pohjoisessa on ollut vain muutamia viikkoja. Suunnitelmat kuitenkin ovat, että ensi talven hän olisi jo koko talvikauden päiväkodissa pohjoisessa ja loppuvuoden täällä.

En tiedä vielä käytännössä, kuinka asia hoituu käytännössä, mutta koska pohjoisen kotimmekin on vakituisen asumisen kaavassa, päiväkotipaikka toivottavasti onnistuu. Joudumme mahdollisesti maksamaan kahdesta päiväkotipaikasta samanaikaisesti talvikauden ajan, mutta se tuntuu kuitenkin ainakin tällä hetkellä ratkaisulta, jonka haluamme tehdä. Lupaan sitten kertoa teillekin, kuinka asia lutviutuu.

Voi olla, että maailma ei ole monipaikkaisuuden suhteen kehittynyt vielä niin pitkälle, että lapsen koulutaipaleen alkaessa voisimme pomppia kahden koulun välillä. Enkä ole lainkaan vakuuttunut, haluaisimmeko niin edes tehdä. Aika myös näyttää, millainen lapsestamme kasvaa ja millaisia toiveita hänellä on kaiken suhteen. Mutta juuri tällä hetkellä useamman kodin taktiikka on unelma, johon tarraamme lujasti. Eikä meillä ole ollut tapana ajatella elämää kovin pitkälle eteenpäin.

Maailman muuttamiseen tarvitaan aimoannos idealismia. Sitä on itselläni kyllä kauhottu kauhakuormaajalla. Monien uudistusten ja haaveiden tiellä kun on vain ja ainoastaan ihminen itse.

Mutta kyllä uudistusmielisyyttä, raikasta näkemystä ja monipaikkaisuuden tukemista kaivataan myös yrityksiltä ja päättäjiltä. Esimerkiksi yrittäjän olot maaseudulla, julkisen liikenteen verkoston laajentaminen, palveluiden kehittäminen, digiin panostaminen ja lukuisat muut seikat ovat keskiössä, kun mietitään tulevaisuuden maaseutua ja sitä kautta myös monipaikkaisuutta.

Maaseutubarometri 2020 -tutkimuksen mukaan yli 30 % kansalaisista on kiinnostuneita esimerkiksi maaseudulla osittain tapahtuvasta monipaikkaisesta yrittäjyydestä, ja yli puolet nuorista näkevät maaseudun innovatiivisen yrittäjyyden paikkana. 25 % kaupungin keskustassa asuvista haluaisi asua ydinmaaseudulla tai harvaan asutulla maaseudulla.

Uskon, että maaseudun eteen on tehtävä paljon töitä, jotta myös tulevaisuuden maaseudussa olisi ne hyvinvointia rakentavat juuret. Kun mietin ehdokasta tuleviin eduskuntavaaleihin, haluan löytää ihmisen, joka suojelee intohimoisesti luontoa, mutta vaalii myös hyvinvoivaa maaseutua. Ja tulevaisuuden maaseutu voi puolestani olla jotain ihan muuta kuin mihin olemme tottuneet.

 

Ja ehkä sitten joskus, kun lapsi on lentänyt pesästään, olemme puolison kanssa niin monipaikkaisia, ettei laskuissa pysy perässä. Olemme nomadeja reissupakun tai veneen kanssa, toinen jalka jäämerella, toinen ulkosaariston kallioilla, pää tunturipilvissä.

Ehkä maailma on muuttunut uuteen suuntaan, eikä monipaikkaisuus ole silloin enää juttu eikä mikään. Ehkä kaikki toimii kuin olisi aina toiminut, veroja voi maksaa useampaan kuntaan, ilmastonmuutos ja luontokato on pysäytetty, ja lennot ovat päästöttömiä. Sotaa ei ole näkynyt aikoihin missään.

Ehkä.

Ainakin siihen suuntaan yritän itse olla tätä maailmaa liikuttamassa.

-Henriikka

—-

Maaseutupolitiikan neuvosto

Kansallista maaseutupolitiikkaa johtaa ja linjaa valtioneuvosto asettama maaseutupolitiikan neuvosto MANE. MANE tukee päättäjiä poikkihallinnollisissa ja strategisesti tärkeissä maaseutupoliittisissa kysymyksissä ja ottaa kantaa maaseutuun liittyviin valmisteilla oleviin kansallisiin kokonaisuuksiin.

Kuva 18: Krista Ylinen, muut omia

Maailman helpoin kuvakirja: Instagram-kuvat paperille

3
–
nostalgia, valokuvat, vauva, yhteistyöTags: , , , , , ,

Kaupallinen yhteistyö: ifolor

Rakastan valokuvia. Pieniä paloja eletystä elämästä. Muistoja. Muistinjatkeita.

Minulla on koko alkuelämäni paperikuvina erilaisissa valokuva-albumeissa. Äitini on paketoinut lapsuuteni viininpunaisiin, nahkakantisiin albumeihin, joita olen selannut läpi satoja ja taas satoja kertoja. Sivut ovat täynnä minua ja sisaruksiani kasvamassa, tuttuja läheisiä, elettyjä hetkiä ja kauniita runonpätkiä. Kuvat ovat kalliita aarteitani.

              

Nuorena aloin tilata kuvia itse. Liimasin kuvat pieteetillä sivuille ja kirjoitin kuvatekstit oheen. Tätä jatkui aina siihen saakka, kun aloitin blogin vuonna 2011, pian 12 vuotta sitten.

Nyt alan olla kyllästynyt ykkösiin ja nolliin. Ne eivät vain tunnu samalta. Sitä paitsi etenkin Instagram ja muut somekanavat alkavat olla sellaisia, ettei niiden tulevaisuudesta tiedä. En ole ollenkaan varma, pysyvätkö muistoni siellä tallessa mummoksi saakka.

Tietysti lapsen syntymäkin on saanut ymmärtämään, että haluaisin hänellekin selattavia muistoja nähtäville. Ruuduilla roikumme aivan riittävästi muutenkin. Olisi mukava ajatus, että hän pystyisi tutustumaan omaan lapsuutensa ja kasvuunsa paperikuvin.

Kuvakirjat ovat raivanneet tietä alalla jo pitkään ja syrjäyttäneet yksinkertaisuudellaan perinteiset albumit monissa kodeissa. Täytyy myöntää, että omat ajatukseni kuvakirjoista olivat aika pölyttyneitä. ja että minulla on ollut suuria ennakkoluuloja kuvakirjoista. Tiedättehän sellaisia pikselisiä kuvia ja päällä Comic Sans -fontilla kuvatekstejä Kreikan aurinkolomalta ja Clip Art -kuvia päälle? Sellainen oli ajatukseni kuvakirjoista.

Kun ifolor kysyi minua loppuvuodesta yhteistyöhön, päätin ottaa tämän mahdollisuutena tutustua, mihin kirjoista nykyään on ja pitävätkö ennakkoluuloni paikkansa. Ja niin kuin arvata saattaa, kun yhteistyöhön päädyttiin, niin yllätyin erittäin myönteisesti.

En yllättynyt ainoastaan siitä, että kuvakirjoista saa nykyään kauniita ja laadukkaita, vaan siitäkin, että kirjan sai aikaan suht vähällä vaivalla.

Varmasti monelle kynnys aloittamiseen on vaikein osa koko hommaa. Niin itsellenikin ja siksi halusin aloittaa tilaamalla muistoja mahdollisimman yksinkertaisessa paketissa. Tämän idean saa vapaasti kopioida itsekin:

Tilasin kuvakirjaksi kaikki vuoden 2022 Instagram-kuvani.
 
Tässä oli kaikki aidat laitettu matalaksi: Instagram-kuvat on valmiiksi valittu ja mahdollisesti jo vähän editoitukin. Ainakin omaan puhelimeeni kuvat tallentuvat valmiiksi samaan kansioon, josta ne pystyy vain poimimaan helposti kuvakirjaan.

Jos en olisi niin älyttömän pitkäsanainen, vaan harrastaisin sellaisia kohtuullisen pitkiä kuvatekstejä, olisin myös kopioinut selaimella Instagram-kuvatekstini kuvien viereen.

Jos tämä ei ole helpoin, niin ainakin todella lähellä helpointa mahdollista tapaa saada menneen vuoden muistoja selattavaan muotoon.

Muistan, kuinka lapsena oli kutkuttavan jännittävää, kun äiti toi filmirullalta tilatut valokuvat paperikuoressa kotiin. Pienemmässä taskussa oli negatiivit ja isommassa valmiit kuvat. Kuvat katsottiin läpi jännityksellä ja hartaudella. Olimme keittiön pöydän ääressä, ja äiti joi usein kahvia samalla. Hauskoja, mukavia ja yllättävän selkeitä muistoja.

Sama jännitys valtasi minut nyt, kun hain postista valmiin kuvakirjan kotiin. Kahvia keitettiin kylkeen, totta kai.

Kirja toi yllättävän monta puolta esiin. Tietysti ensisijassa kaikki muistot tulvivat päälle kuvien kautta. Vaikka teenkin sosiaalista mediaa työkseni, kuviin kiteytyy aidosti kaikki olennainen vuodestamme. Talvi Äkäslompolossa tunturien turvassa, kesä Porvoossa kasvimaalla kykkiessä, Pikku-Tikun kasvu ja ihana takatukka, keskenmenot suruineen, aika sairaalassa ja rauhallinen syksy hirsien suojassa, leivinuunin leimutessa. Ilot ja surut, tunteet ja tuiverrukset. Kaikki. Koko vuosi 2022.

Mutta sen lisäksi paperikuvissa huomasi, miten lahjakas valokuvaaja puolisosta on tullut. Uskomatonta, ettei hän ollut kuvannut vielä kolme vuotta sitten koskaan mitään. Kun kuvat olivat selvästi puhelimenruutua isompina silmien edessä, huomasi niiden nyanssit vielä entistä tarkemmin.

Kolmas tärkeä puoli oli se, miten lapsemme innostui kirjasta. Olin päättänyt, ettei kirjaa varjella pieniltä sormilta, vaan sitä saa rauhassa katsoa. Mutta en arvannut, miten hartaasti hän sen äärellä pysyisi: ”Äiti rannalla! Äiti ja isä! Tikku! Mummu! Täti!”

Näihin kollaaseihin kiteytin viime vuoden kuvina.

Ensimmäisessä kuvakollaasissa on satunnaisessa järjestyksessä 9 kuvaa, jotka olivat mielestäni visuaalisesti vuoden hienoimmat. Toisessa kuvassa on satunnaisessa järjestyksessä 9 kuvaa, jotka herättivät ja herättävät edelleen eniten tunteita.

Haluan säilyttää paperisina näistä kummankin kategorian.

Ifolorilla on paljon erilaisia kuvakirjamalleja, joista useampi näytti oikein hyvältä.

Päädyin lopulta pystymuotoiseen, a4-kokoisen Premium-malliin. Päätin aloittaa erityisen laadukkaasti. Sivut ovat kokonaan aitoa valokuvapaperia. Valitsin sekä kannen että sivut mattana.

Yhtä lailla olisin voinut valita vaikkapa Deluxe-mallin. Ja tulevaisuutta ajatellen pistin mieleen myös ihan superkivan Kuvakirjasen. Nyt halusin pysty- ja vaakakuvia mukaan, mutta neliömuotoisiin kuviin tuo Kuvakirjanen on ihan huippu. Tämä lienee se kaikista yksinkertaisin kuvakirja kaikista.

Tein kirjan lataamalla ifolorin suunnitteluohjelman läppärille. Myönnän, että aluksi harasin vastaan koko ideaa. Tuli samantien olo, että ”en nyt jaksa mitään uusia ohjelmia koneelle, saati opetella yhtään mitään”. Todellisuudessa ohjelman latasi silmänräpäyksessä ja sen käyttäminen parin minuutin opettelun jälkeen oli maailman yksinkertaisinta.

Ifolorin tehdas on Keravalla, jossa työskentelee noin 75 työntekijää. Ensimmäisten digikuvien tulostuksesta Keravalla on nyt jo yli 20 vuotta aikaa, ja nykyään yksi suosituimmista tuotteista onkin juuri kuvakirja.

Ifolor on osa kansainvälistä Ifolor-konsernia, joka toimii 15 maassa. Suomalaisen Työn Liitto myönsi ifolorille Avainlippu-tunnuksen vuonna 2012. Toinen tuotantolaitos on Kreuzlingenissa Sveitsissä.

Olen joskus tilannut digikuvia myös muualta. Välillä on tullut vastaan niin huonolaatuisia kuvia, jotka toistavat kuvien värejä surkeasti, että on tullut melkoinen harmi puseroon. Ifolorin kohdalla on se hyvä puoli, että tuotteiden laadusta on aina takuu, ja tuotteet ovat tasalaatuisia. Kuvia ja kuvatuotteita on tehty niin kauan, että homma oikeasti osataan.

Uskotteko, jos nyt sanon, että tekisi mieli alkaa heti suunnittelemaan toista kirjaa?

Seuraavaksi on vuorossa saada lapsen ensimmäiset puolitoista vuotta kirjaksi. Kirjan tekeminen on tosi mukavaa hommaa, kun varaa sille pyhitetyn hetken, keittää hyvää kahvia tai teetä kaveriksi ja nappaa viereen vaikka merisuolatryffeleitä kauniille lautaselle. Volá!

Uskallan suositella lämpimästi kokeilemaan, vaikka juuri tällä matalan kynnyksen Instagram-idealla. Sittenhän sitä voi kenestä vain kuoriutua vaikka minkälainen tarina- ja kuvamaisteri. Näen itseni joskus mummona tekemässä taas kaikkea pieteetillä, tässä elämänvaihteessa mennään vähän kevyemmin ja se on täysin ok niin.

Alekoodi:

Koodilla ”AAMUKAH33” saat 33 %:n alennuksen kuvakirjoista (pois lukien kuvakirjanen). Koodi on kertakäyttöinen ja voimassa 8.1.2023 asti. Alennus lasketaan tuotteiden normaalihinnoista.

Nyt jatkan ensimmäistä työviikkoa joululoman jälkeen. Jouluaivot raksuttavat vielä melkoisen hitaasti, mutta nyt kun viime vuosi on kauniisti paketissa, voi uudelle vuodelle alkaa luoda uusia muistoja. Rakastan uusia alkuja, niin kuin rakastan vanhoja muistoja ja valokuviakin.

Onnellista uutta vuotta!

-Henriikka