arkisto:

elokuu 2012

Kannan elokuuta helmoissani

12
–
oma tyyli

Kesän loppumisen siedin hyvin. En ole kuumuuden ylin ystävä, ja inhottaa hikoilu ilman pätevää syytä. Mutta miten nyt, kun elokuu on pian ohi? Vuoden taianomaisin kuukausi. Viime viikonloppuna gallerialle, jossa työskentelen, järjestimme performanssitapahtuman kesäkauden huipennukseksi. Oli kaunis aurinko, mutta kuitenkin terävä tuuli, joka meni luihin ja ytimiin saakka. Hermanni Turkki soitti illan päätteksi keikkansa ja kuuntelin sanoja linnun ontoista luista. “Älä mene elokuu”, kävi mielessäni, kun tanssin valssia puutarhan nurmella.
Kannan elokuuta hameenhelmoissani kuitenkin. Ruskeassa, ohuessa hameessa on kiteytynyt loppukesä: ruskea pohja, mutta kuitenkin selkeitä värejä. Ei räikeitä, mutta erottuvia. Mustan silkkipaidan kanssa tässä hameessa pärjää vielä muutamia viikkoja keskipäivän säässä. Aamuviileällä ja illan tullen on turvauduttava lisäksi takkiin tai suureen kaulaliinaan. 
Miten voikaan kaikkiin neljään vuodenaikaan olla niin kovin kiintynyt? 
Ja yhtäkkiä huomaa, että vuodenaikoja onkin kai 12.
Henriikka
hame/Indiska, paita/second hand

Astiahipelöintiä

11
–
astiat, sisustus, tapahtumat
Aijon taas kertoa hieman eräästä lempipuuhastani, astiahiplailusta. Kuulostaa kyseenalaiselta, mutta tuntuu terapeuttiselta. Kyseessä oli tällä kertaa kuitenkin ihan tälle puuhalle omistettu tapahtuma, Crystal & Deco. Samaisessa tapahtumassa piipahdin myös viime tammikuussa (hui, kun oon näyttänyt erilaiselta) ja kutsu tupsahti myös tähän syksyn tapahtumaan. Ilmeisesti olin ollut riittävän hyvä hipelöimään.

Tapahtumassa oli siis esillä Sagaformin ja Orrefors Kosta Bodan syksyn ja joulun 2012 uutuudet. Oma elämäntyylini on tällä hetkellä huomattavasti enemmän synkassa Sagaformin kanssa, joten sen tiskien luona vietinkin suurimman osan aikaani. Avecina minulla oli ystäväni Mira, kenen kanssa tietysti analysoitiin ja puitiin, kuin ammattilaiset konsanaan.

Ensimmäinen jutututtamaan jäänyt tuote oli “teekepit”: Vihreät, siniset ja pinkit teesuodattimet. Ilahduttavia ilmestyksiä. Teenjuonnissahan olen tunnetusti harvinaisen huono, mutta kauniiden teejuttujen kanssa erittäin hyvä. Tee kuuluu kuitenkin itselleni enemmän sinne talvijuomien puoleen, kun taas näiden tikkujen värit tuovat ehdottomasti mieleen kesän (Ja pinkki Lauran). Saiskohan näitä viininpunaisina? Tai tummansinisinä? Enemmän syysväreissä. Joka tapauksessa nämä vaikuttivat käteviltä ja sopivan leikkisiltä.

Hypistelin ja tsekkailin, käänsin päätäni kallelle ja arvostelin. Hienoja luomuksia oli useita, mutta ensimmäinen joka oikeasti jäi pohdituttamaan olivat lasiset kannut, joiden kaulojen päässä ovat puiset pallot. Nämähän ovat olleet markkinoilla jo jonkun aikaa, mutta vasta nyt puu nousi materiaalina kaiken muun tuotesadon keskeltä huomattavan positiivisesti. Suuremmista kannuista en tällä hetkellä unelmoi, mutta keittiönkaapin kulmalle voisin ostaa nuo kaksi pienempää lasivaasia. Toiseen öljyä, toiseen balsamiviinietikkaa. Sitten voisin nostaa nämä aina sirosti pöydälle, kun salaatti tarjoillaan.
Joulujuttuihin olin taas huomattavan pettynyt. Olen joulu-intoilija itsekin, mutta se tonttujen määrä ja levottomuus, mikä astioista huokui, ei sopinut lainkaan omaan seesteiseen ajatukseen joulusta. Ehkä nämä ovatkin suunniteltu enemmän pikkujoulu-meininkeihin, mutta niistäkään en niin perusta. Mielekäs yllättäjä kaiken keskellä oli puinen taso, jossa oli kolme lasikuppoa. Tälläisen rusina-pähkinä-tarjoiluastian voisin tuoda rauhaisin joulun keskelle.

Päivän kohokohta oli tietenkin macaronsit, jotka eivät vain millään tipahda jälkiruokatrendien aallonharjalta takaisin mereen. Olen odottanut mikä on seuraava menestys cupcakejen ja näiden jälkeen, mutta vielä en ole aavistanut. Ruoan kanssa saimme nauttia myös kristallibaarin karpalojuomia, näin niinku perinteisen opiskelijalounaan kylkiäisenä.

Mitä Orrefors-Kostaboda-akselille tulee, ihailin jälleen kerran veikeitä värikkäitä eläinhahmoja. Lasiset taideteokset ovat sopivan humoristisia, mutta kuitenkin täyttä taidetta. Lasi tuo värit esiin niin herkullisesti, että tekee melkein mieli popsia eläimet parempiin suihin. Näistä tulee mieleen lapsuuden kioskin viinikumikarkit, joita söi aina liikaa.

Orreforsin puolelta kiinnostavimmat tuotteet olivat astiavitriinin iättömimmät ja selkeimmät. Sellaiset, jotka pystyisi kuvittelemaan itsellään myös 50 vuoden päästä. Mitä arvokkaammaksi tuote tulee, sitä tinkimättömämmäksi tulen itse iättömyyden kanssa. Toisaalta olen myös lähes tinkimätön periaatteestani, että oman elämäni luksushetket syntyvät hippasen halvemmalla. Ehkä “luksusarkea halvalla” onkin tämän blogin pointti.

Ja niin kummittelivat Spectra-lasit taas kerran edessäni. Viinilasithan kotiutin keittiönkaappeihimme jo alkuvuodesta ja silloin olin saanut sysättyä ajatuksen jälkiruokakulhoista sivuun. Viinilasit riittäisivät. Mutta tapahtumassa nähdessäni kaikki ne kauniit ja komeat taas rivissä, kummallinen tarve samppanja-laseille iskeytyi takaraivooni. Ja kuinka harvoin juon samppanjaa? Kerran kahdessa vuodessa? Enkä silloinkaan koskaan kotona. Pois se minusta. Tai no ehkä sittenkin…

Hillitkää, kun meinaan vauhkoontua. Toppuutelkaa ja taputtakaa päähän. Virtuaalisesti.
Kyllähän tekin tiedätte, etten minä mitään oikeasti tarvitse.
Henriikka

Izzyiana Suhaimi

22
–
taide
Olen huomannut ongelman itsessäni liittyen taiteen katseluun, analysoimiseen ja tarkasteluun. Ja uskoisin sen löytyvän myös muutamasta muusta väsäilyhenkisestä, ketään sen kummemmin syyttämättä. En muista missä kuulin seuraavan lauseen joitain viikkoja sitten, mutta se vaikutti minuun syvästi. Lause meni kutakuinkin näin: “Emme enää pysty nauttimaan taiteesta, kun rupeamme heti alitajuisesti puimaan, kuinka voisimme luoda itse samanlaisen”. Tämä on itselleni suuri muuri taiteen kanssa. Kun menen gallerioihin, alan tarkastella tekniikoita ja pohtia, kuinka voisin soveltaa niitä omiin juttuihini. Kun näen designerin tekemän korun, alan käymään päässäni keskustelua, että voisinko ostamisen sijaan väsäillä jotain samankaltaista. 
Tietysti terveissä rajoissa on hyvä pohtia, että olisiko minusta itse tekemään ja näin säästämään useamman pennin. Ja totta kai muista saa kerätä inspiraatiota ja vaikutteita. Mutta jos taiteesta ja käsityöstä nauttiminen menee siihen, että teoksiin ja luomuksiin uppoutumisen sijaan ajatukset kulkee vain oman navan ympärillä, niin ollaan ongelman äärellä. Työstän aktiivisesti prosessia oppia nauttimaan muiden tuotoksista ilman takaraivossa hyrräävää oravanpyörää. Nämä singaporelaisen taiteilijan Izzyiana Suhaimin luomukset olkoon ensimmäinen kunnon harppaus parannukseen. 

Kiitos tästä elämyksestä. On vain yksinkertaisesti helpompaa, kun vain rehellisesti toteaa,
että aina löytyy joku, joka osaa sinua paremmin.
-Henriikka

Nuhjuinen ja skarppi

27
–
oma tyyli
Tähänkö tämä nyt menee? Että yhdentoista aikaan yöllä muokkailen kuvia, kirjoittelen hassunhauskoja tekstejä? Yömyöhällä, kaiken päivän tapahtuman jälkeen, istahdan koneelle ja avaan sanasen arkkuni. Toivon todella, että arki ei menisi sellaiseksi ravaamiseksi, etteikö päivittää voisi ihmisten aikoihin. Enkä halua skipatakaan, kun minä niin pidän tästä touhusta. Olkaa armolliset, kun vastaan kommentteihin viiveellä ja aikataulut on vastoin kunnollista mediaa.
Tässäpä tulisi kuitenkin viimeviikkoinen asu ensimmäiseltä koulupäivältä. Olin etsiskellyt syksyksi pitkää trenssiä ja kerran olin jo hairahtunut, luullut löytäneeni sen täydellisen (blogikirppikselläkin nähty). Mutta kun Fidan rekissä roikkui Luhdan beige ja hupullinen takki, niin tiesin, että tämä se on.
Uskoisin ainakin jonkun muunkin siellä mutisevan, että siinäpä vasta on mainio takki. Joku ehkäpä ajattelee, että taas se on tehnyt kirppislöydön. Sen kuitenkin kerron, että jos viettää kirppiksillä yhtä paljon aikaa kuin minä, niin tekee varmasti löytöjä. Harva sellainen, joka kuluttaa vuodessa muutaman tunnin kirpputoreilla, löytää elämänsä löytöjä. Ainakaan lukuisia. Minun sieluni lepää kirpputoreilla (hyvin hämmentävä lause) ja suorastaan hykertelen ajatellessani, että täältä kaiken roinan keskeltä voi löytyä jotain, joka tyynnyttää metsästäjän pulssini. Kirpputorimetsästys on yksi rakkaimmista harrastuksistani. Se saattaa parhaimpina päivinä olla jännittävämpää kuin geokätköily.
Ensimmäisen koulupäivän kampaus oli yön-yli-nukuttu, itseäni hömpsähtänyt kuontalo ei häirinnyt. Olin käväissyt edellispäivänä vanhempia moikkaamassa ja äiti letitti ahkerasti minulle letin niskasta ylös päälaelle. Jäljelle jäävät hiukset pyöräytin löysälle nutturalle ja kiinnitin pinneillä. Hauskasti tulee näkyviin letissä tuo tumma juuri, jota aurinko ei ole päässyt vaalentamaan. 
Takin alle laitoin yksinkertaisesti harmaan, hihattoman paidan, jonka etumusta koristaa peace-merkki. Jalkaan sujahtivat Weekdayn vintagepuolen farkut. Mustat nilkkurit jalkoihin, samppanjapullon korkeista askarrellut korvikset korviin ja siinä se.
Oliko kuvasatoa jo liiaksi asti? Samasta asusta 8 kuvaa, se on mahdollisesti liikaa. Yritin löytää monipuolisesti erilaisia kuvia, totuus on kuitenkin, että kaikissa kuvissa toljottaa se sama vanha naama. Näissä kledjuissa kuitenkin kipitin kouluun: nuhjuisena ja skarppina samaan aikaan.
Kauniita unia, 
Henriikka
trenssi/Luhta (kirppis), paita & farkut/Weekday (kirppis), kengät/kirppis, korvikset/DIY

Unelmieni kirppislöytö

22
–
kirpputori
Toinen väri-ilotulitus heti perään, sillä pakkohan tämä on esitellä vihdoin viimein. Kesän viimeisiä pihakirppispäiviä tallustellessani Hietsussa, vastaan tuli pöytä, joka oli pullollaan vaatetta. Myyjistä huomasi heti, etteivät he ainakaan omia vaatteitaan ole myymässä ja muutaman sanan vaihtaessani kuulinkin, että “enon vaatteitahan tässä”. Tämä kirppisfriikki nosti päätään, sillä kokemuksen syvällä rintaäänellä voisi todeta, että toisen vaatteet lähtevät aina omia halvemmalla ja aarteita ei välttämättä pidetä suuressa arvossa. Ja koska pöytä näytti aikamoisen retrolta, jumituin penkomaan pöydän edessä olevia pahvilaatikoita. Jos vaatteita ei ole nostettu edes pöydälle asti, niin hintakaan tuskin on taivaita hipova.
OLYMPIAD`80, MOSCOW -LAKE PLACID! Ei voi olla totta. “Pliis, älä oo kallis. Pliis älä oo kallis” (tätä en tosin hokenut ääneen, kun kysäisin laatikosta löytyneen villapaidan hintaa). “Nooo, jos vaikka kymmenen senttiä?” Tämän jälkeen seurasi hämmentynyt katse ja muutaman sentin ojentaminen kirppispöydän haltijalle. Kiitos.
Tästä se viikko taas lähtee. Yritän sammuttaa auringon, että villapaita ei olisi liian kuuma.
Henriikka

Elokuun räpit

20
–
oma tyyli

Elokuun alku -paras rennon pukeutumisen ajanjakso. Sortsit + college/huppari/neule toimii lämpiminä päivinä, viilenevinä öinä paremmin kuin hyvin. Yhdistelmän voi tehdä tyttömäisen nätisti farkkusortseilla ja valkoisella neuleella, boheemisti yhdistämällä kulahtaneemman palmikkoneuleen villasortseihin, elegantisti yhdistäen nahkasortsit graafiseen collegeen tai sitten vaikka hipistä ja hopisti, niin kuin itse tällä kertaa tein.

Juhannus-aleista löytynyt Weekdayn oranssi neulepaita on syksyn paras kaveri. Itse tunaamani leopardisortsit luovat oranssin paidan kanssa melkein viidakko-tunnelmaa (tai ehkä ei, voi olla että tämä on vain ajatus omassa päässäni). Lämpimiä sävyjä ja väreillä leikittelyä, me likey. Ja ainakin omaan silmääni oranssin paidan ja vaaleiden hiusten kombo on mainio.

Ja mitä olisi hip hop -tyyli ilman pipoa? Löysä, ruskea vakkarini sointuu sävyiltään leopardikuosiin ja on sopivan neutraali kaiken muun väritykityksen rinnalla. Lisää blingiä tuovat korvissa roikkuvat helyt, sekä jaloissa hohtavat kultaiset Conssit. Korvikset ostin Jyväskylä-aikoina erityisesti tanssitunteja ajatellet. Pomppiessa ja veivatessa korvisten on oltava riittävän simppelit ja eritoten kevyet. Nämä ovat juuri sellaiset.

Olen lähiaikoina puinut taas paljon tyylini hip hop -haaraa (älytöntä analyysia). Jos olisin pitkänhuiskea, sirosäärinen kaunotar, niin hop-tyyli ei lyhentäisi entisestään, tai tekisi tyylistä poikamaista. Näin lyhyelle efekti on toisinaan väistämätön. Toisaalta, lyhyet hoppimuijat on usein suhteellisen uskottavia. Joten ehkä mennään näillä geeneillä, mitkä Luoja on suonut, vaikka kauneusihanteet jäisivätkin toisinaan jalkoihin.
Henriikka

Ps. Blogikirppis sulkeutuu lauantaina. Käyppä vielä kurkkaamassa, alennan hieman hintoja. Pistän paketit postiin heti ensi viikon alussa.

oranssi neule/Weekday (men), sortsit/kirppis, kengät/Converse, korvikset/JC, pipo/Carhartt

Klassinen moka

36
–
random
Useat kesäinnostukset hiipuvat syksyn tullen, yksi on kuitenkin säilynyt vankkumattomasti: hopean ja kullan yhdistelmä. Näiden kahden yhdistelyhän on ikuinen tyylivirhe, mutta itseäni se on kovasti kiehtonut. Hopea ja kulta melkein sulautuvat toisiinsa yhdessä, mutta näyttävät kuitenkin omat puolensakin rinnakain. Löysin Maikkarin sivuilta jopa artikkelin, jossa kerrottin Maria Guzeninan käyttäneen Linnan juhlissa tätä kiellettyä yhdistelmää ja näin mokanneen täysin. Liityn ilolla luusereiden kerhoon. 

Tästä klassisen tyylimokan vatvomisesta huvittuneena googlailin vähän lisää kyseisestä aiheesta. Iltalehden muotisivuilla on aiheesta keskusteltu seuraavaa:

“Pidän koruissa sekä hopeasta että kullasta, ja käytän niitä yhtä aikaa. Kumpikin sopii minulle. Olen jostakin lukenut, että kultaa ja hopeaa ei pitäisi käyttää yhdessä. Miksi ei? Olen tummatukkainen ja silmäni ovat kirkkaansiniset. Ihonvärini on suomalaiseksi tumma. Päivetyn kesällä helposti pronssinruskeaksi. Sopiiko kulta vai hopea minulle paremmin?

Kullan ja hopean yhdistämistä pidetään klassisena tyylimokana. Kokonaisuudesta tulee helposti sekava ja halvan näköinen. Koskaan ei pidä näyttää siltä kuin olisi pakannut päälleen kaikki omistamansa korut yhtä aikaa.

Lisäksi kulta- ja hopeakorut ovat yleensä hyvin erityylisiä. Samassa asukokonaisuudessa ne syövät tehoa toisiltaan eivätkä pääse oikeuksiinsa.

Vaikka tänä keväänä sekä hopea että kulta ovat kovin muodikkaita, ne kannattaa silti pitää erillään toisistaan. Käytä yhtenä päivänä hopeakoruja ja seuraavana kultaa. Näin saat vaihtelua pukeutumiseesi, ja samalla kaikki kauniit korut saavat ansaitsemansa huomion.”

 Olen yhdistellyt kesällä kultaisia ja hopeisia korviksia, lakannut kynteni tämän vaarallisen kombon värein ja kantanut kaulassanikin kahta samanlaista, mutta erisävyistä korua. Ehkä suurin virheeni on, että jopa vihkisormuksessani on kelta-, valko- ja punakultaa. Valkokultahan välkehtii hopean sävyssä. 
Arvoisa raati, mikä on teidän mielipiteenne? 
Olenko tyylitajuton moukka vai löytyykö klassiseen sääntöön poikkeuksia?
Henriikka

kaulakorut/H&M, kynsilakat/Isa Dora

Hippie

23
–
oma tyyli
If you’re going to San Francisco
Be sure to wear some flowers in your hair
If you’re going to San Francisco
You’re gonna meet some gentle people there

For those who come to San Francisco
Summertime will be a love-in there
In the streets of San Francisco
Gentle people with flowers in their hair
San Fransiscoon en lähtenytkään minä vaan Janne. Siellä se nyt reissaa (Ja suht pian lennän perässä New Yorkiin. Sen ajatteleminen järjestää vatsanpohjalle synttärijuhlat). Minä olen joka tapauksessa ollut enemmän se, joka näyttää siltä kuin olisi lähdössä. Kukkia ei löydy hiuksista, mutta mekosta kylläkin. Haaleita, suuria kuvioita: pidän maalauksellisista printeistä. Mekko löytyi viikko sitten Hietsun kirppikseltä, jonne eksyimme ystäväni kanssa kesken Punavuori-akselin galleriakierroksen. Vintagemekolle löytyi hintaa 3 euroa.
Käytän suht harvoin vyötärövöitä, mutta tämän mekon kanssa se tuntui automaattiselta. Itse vierastan käyttää vyötä, jos vaatekappale on tiukka tai vartalonmyötäinen. Efekti on mielestäni parhaimmillaan, kun se luo sopivasti tiimalasitunnelmaa ja kangasta on paljon. Tämän mekon kohdalla tämä toteutui, kun kangasta oli riittämiin ja se laskeutui rennosti vyön päälle ja helmaksi alas.

Mutta niin kuin kunnon cityhipeissä, niin täytyyhän kokonaisuus olla vähän hömpsähtänyt. Tämän puolen hoidin sitomalla hiukset huolimattomasti poninhännälle välittämättä “hiirenkorvista” (onko tämä yleinen sana?) ja pikkutakuista. Korvissakin roikkuivat eriparikorvikset, joskin molemmat edustivat samaa teemaa. Toisen materiaalina puu, toisen metalli. Jottei metallinhohto rajoittuisi vasempaan korvaan, niin pujotin vielä kultaisena hohtavat nilkkarenkaani jalkoihin.

Mitä vielä? Tietysti soma matkalaukkuni, joka on kulkenut kanssani milloin missäkin. 
Kelpaisi lähteä Amerikkaan, mutta odotan kiltisti vuoroani.

All across the nation such a strange vibration
People in motion
There’s a whole generation with a new explanation
People in motion people in motion

For those who come to San Francisco
Be sure to wear some flowers in your hair
If you come to San Francisco
Summertime will be a love-in there
(by Scott McKenzie)
Peace and love, 
toivottaa Henriikka
kukkamekko, kengät, matkalaukku/kirppis, nilkkarenkaat/H&M, vyö/Pieces,
 puukorvikset/Bijou Brigitte, metalliset teiltä tuntemattomilta

Shaped by tradition, tailored for today.

24
–
astiat, sisustus
Ihan ensiksi katsokaa tämä video, niin pääsette samoihin sfääreihin kuin minä. Mahdollisesti.
Yhtä asiaa olen jo odottanut useamman kuukauden. Tai useampaakin, mutta tämä on niistä yksi: Sitä, että saan mennä pian kauppoihin ihailemaan ja hipelöimään Iittalan Sarjaton-sarjan astioita. Kaikkia niitä hartaasti ja harkiten, tunteella ja tunnelmoiden. Syyskussa tulee myyntiin uudenlainen astiasarja: joukko yksinäisiä, mutta kuitenkin yhteensopivia astioita. Olen vaikuttunut.
Iittala kuvailee seuraavasti: “Sarjaton on Iittalan moderni tulkinta suomalaisuudesta ja suomalaisista traditioista. Se on irtiotto vallitsevasta kattausperinteestä: tasapainoinen, symmetrinen ja vähäeleinen valikoima erillisiä astioita, jotka tarjoavat monia mahdollisuuksia luoda yksilöllisiä kokonaisuuksia erilaisiin ruokailuhetkiin.”

Mutta tämän sarjan takana ei olekaan vain yksi henkilö, vain suunnittelijajoukko on yhtä lailla “sarjaton”. Heitä on mukana peräti kuusi: Aleksi Kuokka, Harri Koskinen, Samu-Jussi Koski, Hennamari Asunta, Jopsu Ramu ja Timo Ramu. 26-osaiseen astiastoon kuuluu lautasia, tarjoilukulho, jalallinen juomalasi, keittiötekstiilejä ja puinen tarjotin. Sarjaton on kokonaisuus, joka toimii ripoteltunakin.
Jos saan leikkiä mielikuvitusleikkiä ja valita, mitkä sarjan osaset kotiini hankkisin, niin ensimmäiseksi valitsisin tämän kirjoituksen viimeisenä nähtävän valkoisen mukin mustalla kuviolla. Seuraavaksi nappaisin tyylikkäitä valkoisia peruskulhoja, jonka jälkeen lisäisin mustia kulhoja ensimmäisenä mainitun mukin kuvioinnilla. Haalean vaaleanpunainen kutkuttaa myös. Kai tässä on tultava tulokseen, että tämä sarjatonkin toimii parhaiten sarjallisena. Täytenä kokonaisuutena.

 Kai joku muukin tulee kaupoille vähän hypistelemään, hyrisemään? 
Hyrrrrrrrr, kasva astiakaappi!
Henriikka
Kuvat: 
Iittala.com
Sarjaton.com

Valkoisissa sortseissa

4
–
random

Hola hola, koulu alkoi ja elämä maittaa. Vielä ehdin kuitenkin julkaista viimeviikkoisten hellekelien asuja ja tunnelmia. Eräs viimekesäinen tavoite oli oppia käyttämään valkoisia sortseja, sillä ne olivat itselleni tuikituntemattomat ja myös aikamoista pelkoa herättävä vaatekappale. Toisaalta tiedostin, että valkoinen kauluspaitakin oli vielä jokunen kuukausi takaperin itselleni vastenmielinen ajatus, kun taas nykyisin se on vaatekaapin turvavaate. Eikö siis valkoiset sortsitkin voisi saada tilaa kaapistani?

Helppo kokeilun mahdollisuus tarjoutuikin loppukesästä, kun sain Jackpotilta postissa valkoiset sortsit. Sailor-henkiset, suorilla lahkeilla ja vahvalla kankaalla. Muutama päivä siinä meni, että sain kalenterista katsottua päivän, jolloin en olisi menossa pelaamaan katukorista tai nurtsille pyörimään piknikille. Ei tämä se helpoin vaatekappale ole todellakaan. Töihin ne kuitenkin kelpasivat hyvin ja viininpunaiseen neuleeseen ja hopeaan kaulauskoruun yhdistettynä kokonaisuus oli melkein huoliteltu.

Neuleessa oli sekin etu, että kun istuin vahingossa likaiselle tuolille, niin sain vedettyä paidan helman syntyneen tahran päälle. Ehkä vielä opin olemaan siisti ja huolellinen rouvashenkilö.
-Henriikka
sortsit/Jackpot, neule/H&M, koru/Gina Tricot, kengät/kirppis

700 lukijaa -> Blogikirppis!

15
–
kirpputori, tempaukset
Tiedättehän minut, aina pitää juhlia. Surkeistakin syistä. Muutama päivä sitten pamahti 700 julkista aamukahvilla-lukijaa täyteen, ja tätä täytyy juhlistaa. 200 lukijaa juhlistettiin arvonnalla, 300 postikorteilla, 400 pikkupaketeilla, 500 arvonnalla ja 600 laittamalla kamerat kiertämään ympäri Suomea (eivät ole vielä palanneet, odotan malttamattomana!). Mutta nyt 700 kunniaksi päätinkin laittaa viikon mittaisen blogikirppiksen pystyyn. Tervetuloa ostoksille.
Alla löydätte myynnissä olevat tuotteet. Kaikki ovat itse hankkimiani, mutta ovat syystä tai toisesta tulleet omalla kohdallani tiensä päähän: toiset tuotteet ovat liian suuria, toiset liian pieniä ja toisille ei vain enää löydy käyttöä. Toivottavasti vaatekappaleet löytäisivät uuden kodin teiltäpäin. Koska suurin osa vaatteista on ostettu second handina, on kokoja vaikea arvioida, sillä koothan ovat muuttuneet ajan saattossa jonkun verran. Myöskin tuotteiden alkuperä ja materiaali voivat olla mysteereitä. Yritän kuitenkin parhaani ja lisäkysymyksiä saa esittää!
Säännöt kirppistelyyn ovat seuraavat:
– Valitse mieleinen tuote ja muista, että postimaksut lisätään hintaan. (Postimaksu: t-paidat kauluspaidat pipot huivit yms/muutama euro, hupparit takit kengät yms/5-10 euroa. Jos ostoksia kertyy enemmän kuin 3 kpl, tai toimitus kovin kallista, on nouto Helsingin keskustasta mahdollinen.)
– Lähetä sähköposti blogin oikeasta reunasta löytyvään osoitteeseeni, jossa kerrot minkä tuotteen haluat ostaa (tuotteen numero ja nimi!), oma nimesi ja osoitteesi.
– Saat minulta sähköpostivahvistuksen, joka sisältää maksuohjeet tilisiirrolla (jos joku tosiaan tahtoo lähettää perinteisellä postilla rahat, niin eiköhän saada sekin järjestymään).
– Kun suoritettu maksu näkyy tililläni, niin lähetän tuotteen kotiisi. Yritän säästää postikuluissa ja esimerkiksi askarrella itse lähetyskuoret.
– Tällä blogikirppiksellä nopeat syövät hitaat. Se joka ennättää lähettää ensin mailia ostopäätöksestä, saa tuotteen. Yritän päivittää sivuston myyntitilannetta mahdollisimman usein, mutta pahoittelen etten sitä varmastikaan ehdi jokaisen mailin jälkeen tehdä.
– Aikaa ostoksille on viikko: blogikirppis sulkeutuu lauantaina 25.8.2012 klo 23.59.
1. Sinapinkeltainen kauluspaita 4 €. Koko S/M. Second hand (trikookangasta). (MYYTY)
2. Valkoinen kuosi-kauluspaita 3 €. Koko M. Second hand.
3. Kirkkaanvihreä Niken huppari 5 €. Koko L/XL
(sekä minä, että Janne ollaan käytetty tätä) (MYYTY)
4. Kukkakuvioinen kauluspaita 3 €. Koko M/L. Second hand. (MYYTY)
5. Vaaleanpunainen college 7 €.  Koko L. Carlings. (päälläni täällä) (MYYTY)
6. Harmaa villatakki 5 €. Koko M. UFF. (2 nappia puuttuu)
7. Sailor T-paita 2 €. Koko S/M. Second hand.
8. Sailor T-paita part two 3 €. Koko S/M. Second hand. (MYYTY)
9. Laatikkomallinen nahkatakki 6 €. Kokolapussa sanotaan S,
mutta väittäisin pikemminkin L-kokoa. UFF.
10. Tiikerikuvioinen tuulitakki 4 €. Koko M. Second hand. (MYYTY)
11. Kasari/ysäri tuulitakki 3 €. Koko M. Second hand.
(vetskarinvedin vähän rikki, ei vaikuta vetoketjuun)
12. Puvuntakki 4 €. Koko L. Second hand.
(sopii naiselle, tai pienelle miehelle)
13. Vaaleankeltainen jakkutakki 4 €. Koko L. Second hand.
14. Vaaleapersikka jakkutakki 4 €. Koko L. Second hand. (MYYTY)
(HUOM! Tämä ja ylempi jakkutakkia ovat aivan ihania.
Jos ei olisi itselleni suuria, käyttäisin nämä pilalle!)
15. Retro kangastakki 5 €. Koko S/M. Second hand. (MYYTY)
16. Pitkä trenssitakki 8 €. Koko L? (Olen käyttänyt tätä itse väljänä takkina,
vaikka olen S-kokoinen). Second hand.
17. Laatikkomallinen villakangastakki 6 €. Koko L. Second hand. (MYYTY)
18. Old school farkkuhame 5 €. Koko S. Second hand. (MYYTY)
19. Kukkakuvioinen hame 5 €. Koko S/M. Second hand (päälläni täällä). (MYYTY)
20. Polvihousut/Sortsit vyöllä 2 €. Koko S/M. Second hand.
21. Armeijakuosiset sortsit 4 €. Koko XS. Second hand. (MYYTY)
22. Vaaleansiniset farkkusortsit 2 €. Koko S. Second hand.
23. Huikeat Levi’s 501-farkut 8 €. Koko 27/32. Second hand (sortseiksi?). (MYYTY)
24. Harmaa, suorat puvunhousut 3 €. Koko L. Second hand.
(Janne nauroi nämä lyttyyn, itse käyttäisin näitä hulluna, jos eivät olisi vähän isot. Lahkeet pussille!)
25. Vaaleansiniset kangashousut 4 €. Koko 42. Gina Tricot. (MYYTY)
26. Pilkulliset, vaaleansiniset housut 4 €.
Koko 40, mutta itse 36-kokoisena käytin näitä pikkuisen löysinä. H&M. (MYYTY)
27. Armeijanvihreät farkut 4 €. Koko S/M. Taiwanin tuliainen. (MYYTY)
28. Old school farkkupökät 3 €. Koko M/L. Second hand (sortseiksi?)
29. Boyfriend farkut 5 €. Koko M. Gina Tricot. (MYYTY)
30. Kiiltävät, “ohutnahkaiset” legginssit 3 €. Koko M/L. Second hand. (MYYTY)
31. Kuviohuivi 3 €. Second hand. (MYYTY)
32. Vaaleanruskea tuubihuivi 3 €. Second hand (päälläni täällä) (MYYTY)
33. Tupsupipo 2 €. Second hand. (MYYTY)
34. Punainen USA-pipo 2 €. Second hand. (MYYTY)
35. Tummansininen baskeri 1 €. Second hand.
36. Raidallainen korvaläppä-pipo 2 €. Second hand. (MYYTY)
37. Harmaa, löysä pipo 2 €. Second hand. (MYYTY)
38. Punainen pipo 2€. Second hand. (MYYTY)
39. Nahkasaappaat 6 €. Koko 37. Second hand. (MYYTY)
40. Mokkanahkaiset solkikengät 3 €. Koko 37. Second hand.
41. Kiiltävänahkaiset rusettikengät 3 €. Koko 38. Second hand.
42. Harmaat, lyhytvartiset Converset 25 €. Koko 36-37. Käytetty noin 5 kertaa. (MYYTY)
Siinä oli kaikki. Toivottavasti löytyi mieleisiä, enkä jää nolosti kaikkien vaatekappaleideni kanssa nuolemaan näppejäni. Lisäkysymyksiä saa esittää ja yritän niihin vastata. Eikun etsiskelemään uusia syyskuteita ja muuta mukavaa! Kiitos lukijoille, niin julkisille kuin salaisillekin.
HenriikkaEDIT: Tätä blogikirppistä ei enää ole olemassa, uusi kirppis täällä.

Kukkakuosia ja loppukesää

33
–
oma tyyli
Olisko käsillä viimeiset sortsipäivät? Ilmeisesti olen ollut kiltisti, kun koko lomaviikkoni on aurinkoa tulvinut ovista ja ikkunoista. Kun alkuviikosta kirppiskiekallani muistelin tulevan viikon lämpötila-ennusteita, en epäröinyt napata Fidalta matkaani kukkakuvioisia lappuhaalarisortseja. Kerrassaan hellyyttävät! Miksi ne saapuivat elämääni vasta näin syksyn kynnyksellä? Eihän nuo malliltaan minua erityisemmin imartele, kangas on löysää ja sortsiosa jää suurelle pussille. Mutta onko se olennaistakaan, kun kyse on muutenkin jollain tasolla koomisesta vaatteesta. Tai ainakin vaatteesta, jonka kanssa olisi vaikea kävellä leuka pystyssä, nenänvartta pitkin katsoen. 
Haalareiden kanssa valitsin paidakseni hihattoman, persikanvärisen topin. Halusin henkseleiden korostuvan, joten hihaton paitavalinta sopi tähän saumaan. Paljon muuta ei sitten tarvittukaan, haalarit ovat siitä hyviä, että ylä- ja alaosa tulee milteinpä samalla iskulla. Jalkoihini halusin kuitenkin kengät, jotka eivät ainakaan liiaksi korostaisi haalarin lapsekkuutta, vaan toisivat päinvastoin kontrastia ja särmää leikittelevälle vaatekappaleelle. Jannen pikkusiskolta saamani valkoiset remmikengät sopivat korkolappujen vaihdon jälkeen erinomaisesti. Väripilkuksi ripustin toiseen korvaani haaleanturkoosin, graafisen korviksen. Simppeli ja lemppari.
Mitäs mieltä siellä ollaan, meneekö tämä liian leikkisäksi ja lapsekkaaksi, vai voinko rauhassa jatkaa iloitsemista tästä kukkahaalarista? Josko vielä kerran kerkiäisin kiskaista nämä jalkaan ennen vaanivaa syksyä.
Henriikka
kukkahaalari/Fida, tuubitoppi/Vero Moda, korvis & kengät/second hand

Musta lintu

15
–
korut
Kun kuluttaa ajastaan useita tunteja oman bloginsa äärellä, tulee usein myös kurkattua mitä muut ovat kirjoittaneet, mietiskelleet ja väsäilleet. Välillä kyseessä on turhanpäiväistä aivojen-tyhjennys-toimintaa, mutta toisinaan sitä törmää oikeisiin helmiin. Näin kävi, kun löysin satunnaisella dataushetkelläni käsityöblogin nimeltä Nouseva Myrsky. Hetken päästä olinkin tilannut pienen, ilahduttavan paketin kotiini kyseisen saitin ylläpitäjältä ja käsityöläiseltä.

Niin kuin tiedätte, kokonaisvaltaisuus on mielestäni yksi hienoimmista jutuista muotoilussa, ja ylipäänsä tuotteissa, yrityksissa ja esimerkiksi brändeissä. Olin tilannut Nousevasta Myrskystä uusiokumista tehdyt, sulan muotoiset korvakorut, mutta en tiennyt saavani ne aivan ihanassa punavalkoisessa paketissa. Ottakaahan yrittäjät mallia, ei vain tuote, vaan myös kaikki sen ympärillä. Paketin rusetissa oli leikattu samaisesta uusiokumista, joka yhdisti paketin tuotteeseen. Eikä jäänyt itse korvikset kakkoseksi, vaan pääsivät suosikkien joukkoon. 12,50 euroa on mielestäni erittäin hyvä hinta tälläisistä uusiosulista.

Vieläköhän hankkisin samanlaiset punaisesta kumista? Tai ehkä vesisade-korvikset? Hianoja kaikki.

Pusuja sinnepäin, olette olleet niin miellyttäviä lähiaikoina kommentteinenne ja ajatuksinenne. Pus!
Henriikka

BACK TO SCHOOL!

35
–
elämä, opiskelu, sisko
Ollaan jännän äärellä. Ja pian myös kirjoituspöydän äärellä, kun pian alkaa taasen koulu: Kulttuurituotannon koulutusohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2.vuosi. Toisillahan koulut ovat jo tällä viikolla alkaneet, lähinnä peruskoululaisilla, amiksilla ja lukiolaisilla, mutta oma koulubussini starttaa ensi viikon maanantaina. Odotan sitä kovasti ja kaikkia tulevia kursseja: kulttuurin ajankohtainen keskustelu, johtamistaidon perusteet, suomalainen kulttuuripolitiikka ja organisaatiot, yleinen kulttuuri- ja aatehistoria, eurooppalainen kulttuuripolitiikka ja enköhän kestä myös tilastot ja kulttuurin talouden.
Kaikille koulujen alku ei ole yhtä herkkua, ja varmasti ehdin itsekin turhautua ja stressaantua monet kerrat ensi vuonnakin. Niille minulla on kuitenkin vinkki, joita koulujen alku ahdistaa: back to school -ostoskierros! Koulujen alkuhan on mitä parahin tekosyy päivittää oma kynä- ja paperitarvikevarasto. Eikä sitä tarvitse tylsästi, vaan nauttien joka hitsin lyijykynästä. Kaikki tai ei mitään; jos tehdään, niin tehdään sitten alusta loppuun huolella. Minun ja siskoni BTS-ostospäivä alkoi listojen askartelulla, Jannen nauraessa taustalla.
Tälläisen sisarukset lähtivät kaupunkiin etsimään Fjällräveneihinsä täytettä. Minä punaruskeaani ja Roosaliina vihreään ja viininpunaiseensa. Sunnuntaina kirpputorilta kahdella eurolla löytynyt mekko sopi tälläiseen hellepäivään, kun taas R valitsi klassista vaaleansinistä. 
Kierroksemme sisälsi Design Forumia, Stadiumin pyöräilykypärä-ostoksia, Greippimehua, Fidaa, Akateemista kirjakauppaa, Suomalaista kirjakauppaa ja katusoittajia. Erään puljun haluan kuitenkin nostaa yli muiden, sillä viime viikolla sattumankauppaisella vierailullani menetin sydämeni: olen viimein löytänyt paperikaupan, jossa myydään täydellisiä vihkoja. 

Kyseinen unelmakauppani on Private Case. Löysin sen osoitteesta Pieni Roobertinkatu 12-14 jakaessani eräitä mainoksia tulevasta tapahtumasta. Private Casen tuotteet ovat muotoiltuja, kotimaisia pahvi- ja muovituotteita ympäristöystävällisesti kierätysmateriaaleista. Hyllyistä löytyy vihkoja, kansioita, penaaleita, kortteja, lompakkoja, laukkuja, laatikoita ja vaikka mitä. Suurin osa vihkoista on valmistettu kenkä- ja laukkutehtaista jääneistä nahan suikaleista. Yritys perustettiin Suomessa vuonna 1985.

Tarvitsen opiskelussani ja siihen liittyvissä projekteissa aina vain uusia vihkoja edellisten täytyttyä. Haluan sivujen olevan vaaleat, rivittömät ja ruuduttomat ja mielellään suhteellisen paksusta paperista. Kierteet tekevät sen, että vihkoon on helppo kirjoittaa lennosta tai asettaa se pöydälle ajatusriihen muistiinpanoja varten. Haluan kauniita vihkoja, joita tekee mieli katsella päivästä toiseen ja joiden kanssa on hyvä työskennellä. Näiden vihkokriteerien täyttymisen lisäksi Private Casen asiakaspalvelu oli mitä parhainta ja kaupassa oli mukavan seesteinen tunnelma. Tässä se on, uusi vakiokauppani.

Päivä oli pitkä ja leppoisa. Sain rastia listani tyhjiä ruutuja, 
ja seuraavat tuotteet piristävät jatkuvaa opintaivaltani:

– Mustat muistilaput, joiden kulmassa on puukynän menevä kolo: Private Case, 9€
– Valkoinen permanenttitussi: Akateeminen kirjakauppa, 4,90€
– Punainen, käärmekuosinen vihko: Private Case, 14€
– 3x lyijykynä, 4B, 6B ja 7B: Akateeminen kirjakauppa, 1€/kpl
– Musta tussi, 0,35mm: Akateeminen kirjakauppa, 2,50€
– Valkoinen geelikynä: Akateeminen kirjakauppa, 2€
– Uusionahkainen penaali, Private Case, 6€
– Pyyhekumi, Akateeminen kirjakauppa, 0,7€
– Pretty Polaroid Notes -kortit, Akateeminen kirjakauppa, 10,90€
– Säilytyskansio, Akateeminen kirjakauppa, 5,90€

Kera näiden herkkujen pyrin olemaan ahkera ja tunnollinen opiskelija. 
Hyviä BTS-ostoksia itse kullekin!
Henriikka

Romantiikan römpömpömpöö

23
–
elämä, Helsinki, kaverit, kirpputori, oma tyyli
Se olis sitten taas maanantai. Maanantai, se viikon kamalin päivä. Minusta tiistai on kuitenkin ehdottomasti pahin. Maanantainahan on viikonlopulta vielä virtaa, kun taas tiistaina alkaa hiipumaan ja viikonloppuunkin on vielä rutkasti matkaa. Nyt kesällä en ole muistanut viikonpäiviä, olen ollut töissä kaikki viikonloput ja vapaalla maanantait ja tiistait. Ensi viikolla lähtee kuitenkin koulu käyntiin ja viikonloput ovat taas viikonloppuja. Suoraan sanottuna, ikävöin jo kouluun.
Mutta eilispäivä oli paras pitkään aikaan. Kirpparia, hyvää seuraa, hyvää ruokaa, huvipuistoa, Gilmoren tyttöjä, kilo irttareita ja Olympialaisten päätösjuhla (joka mua suoraan sanottuna pikkuisen oksetti, raha haisi meidän kotisohvalle asti). Tätä päivää tähdittivät Porin koleimmat kuomat, Alina ja Juuso. Ylläolevissa kuvissa nähdään sunnuntain asu: Pelastusarmeijan kirppikseltä löytynyt supersankarin turkoosi viitta, jonka alla entuudestaan tuttu kultainen paljettipaita. Vaaleat farkut olivat päällä jo toista kertaa muutaman päivän sisään ja huuliin sitä tuttua helmiäis-oranssia. Kuka tietää löydänkö jouluun mennessä uutta huulipunasuosikkia?

Eilen tuoksui ensi kertaa aito syksy. Yritin vetää sitä tuoksua rööreihini litrakaupalla, jotta jaksaisin pitkän kirpputoripäivän, joka alkoi jo kello 7.00. En ole herännyt niin aikaisin sitten toukokuun. Valtterin kirppis täyttyi myyjistä ja asiakkaista tavalliseen tapaansa, ja sain kolttuja myydyksi hyvällä tahdilla -Kiitos kaikille niille, jotka vaivautuivat paikalle. Pöytiemme luona oli mainio meno, ja New York -rahastokin sai täytettä tahdikkaasti. Tuotto kilahti suoraan matkakassaan. Ja sain jälleen todistusta siitä, että ensimmäisinä menevät fleecet, kypärät ja vanhat laskettelumonot, jonka jälkeen vasta kaikki katu-uskottava.

Iltapäivällä suuntana oli Linnanmäki, joka oli ohitettu tänä kesänä totaalisesti. Paikan päällä järjestettiin sopivasti Back to School -tapahtuma ja Jukka Pojan keikka. Hyvinhän se lauleskeli, mutta hämärän lantionliikkeen hän olisi voinut jättää väliin. Mitä ihmettä? Romantiikka ei kuitenkaan loppunut siihen, sillä maailmanpyörästä näki jälleen koko maailman. Se loppui vasta sitten, kun miehet ei voittaneet mulle ja Alinalle pehmoleluja.

 Nämä ovat näitä maailman parhaita ihmisiä, jos näin vaatimattomasti ilmaistaisiin. Näin on hyvä. 
Henriikka

Hattutäti

35
–
oma tyyli
Eilistä asua, olen ollut hassu hattutäti. Kuulin ristiriitaisia kommentteja huopahatustani, ja myös useita kysymyksiä epäilyistä, että pyrkisin kapinoimaan kesäisellä tyylilläni viileneviä säitä vastaan (musta on tullut niin tylsä, puhun täällä ain vaan säästä). Lierin alle oli kuitenkin hyvä piiloutua, jos ei tehnyt mieli sosialisoitua. Toisaalta kun olo oli päinvastainen, niin lierin alle mahtui suojaan vaikka ystäväkin. Eräät ystäväni kuvailivat ulkonäköäni “pos. cowboy”, joka lienee tarkoittavan cowboyta positiivisessa mielessä. “Eikä tarkoiteta mitään länkkärin vaimoa, joka istuu odottelemassa, vaan sellaista joka oikeesti nousee ratsaille!”
Parin kuukauden tauon jälkeen valikoin kaapistani vaaleat Levikset. Ihanat, ihanat Levikset. Sinapinkeltainen paita sopi vaalean denimin kanssa, eikä niiden rinnalle kaivattu paljoakaan. Jos pidän farkuista, niin pidän kyllä paidastakin. Yleinen muotikanta on kai se, että polyesterille pitäisi syljeskellä, mutta en voi olla nauttimatta siitä, ettei tämä 100%-polyesteri paita mene lainkaan kurttuun. Laiskan silittäjän unelma.
Armoton hiusharjoitteluni jatkuu ja kiharsin suoristusraudalla hiuksiani kiehkuroille. Hyvinhän se meni, vaikka kärsivällisyyteni riitti vain päällimmäisiin hiuksiin. Ja tietenkin urakkaani helpotti myös päätökseni hatusta: miksipä panostaa latvoja pidemmälle? Harkitsen myös kihartimen ostoa, ja jos jollain olisi vinkkejä laadukkaista, toimivista kihartimista, jotka sopivat liukkaalle ja paksulle tukalle, niin let me know. Korvissa roikkuivat sulkakorvikset, joiden tilaamista Hannalta en ole katunut. 
Mutta mutta, huomenna koittaa se kirppispäivä. Oletan näkeväni monenmonta iloista naamaa siemailemassa aamukahvia kotinsa sijaan Valtterin kirpputorin kahvilassa. Olen kovin innoissani, termarikahvia jihuu! Pöytä nro 730 (ja tyylikkäät ystävät viereisessä pöydässä) ja seitsemän Ikea-kassillista myytävää tavaraa.
Henriikka
kengät, kauluspaita/kirppis, farkut/Levi’s, korvikset/Hanna, huopahattu/H&M

Kukko

10
–
oma tyyli
Ehkä tällaistä ei ollakaan minulta ennen nähty. Tukka takana kuin milläkin rokkikukolla ja mekkokin maalitahroilla. Ei sitä tavallisinta, ei ehkä sitä klassisen naisellista, mutta asennetta pitäisi ainakin löytyä. Kuvat ovat viimeviikkoisia, stadikan uima- ja aurinkohetkien jälkeisiä. Sen ehkä huomaa ihon väristä, miten se onkaan päässyt noin taas tummumaan? Tähän päivään mennessä rusketus on tosin laantunut ja näillä sateilla ja tuulilla pian minussa ei ole kesän jälkeäkään. 

Mekko on näkynytkin muutamissa kuvissa aiemmin. Se on löytöni viime elokuiselta Taiwanin matkalta. Valkoiset maalitahrat koristavat ohutta farkkukangasta ja edessä kulkevat napit. Sain jopa junassa tästä kehuja herttaiselta nuorelta naiselta. Olin tosin täysin jäissä, sillä suomalaiset harvoin pukahtavat lähijunissa sanan sanaa, saati julkisia kehuja.

Hiukseni vedin lakalla ja monilla muillakin hiusaineilla taakse. Olin järkyttynyt huomatessani, etten omista hiusgeeliä. Ennen lainasin sitä aina isoveljieni purkeista, mutta nyt omineen asuessani en ole geeliä tarvinnut ennen tätä päivää. Ehkä aika budjetoida omaan purkkiin.

Ensimmäinen lomapäivä. Ehkä voisin hakea vielä litran pensasmustikoita.
Henriikka

Konttikylässä Senaatintorilla

9
–
Helsinki, muoti, oma tyyli, tapahtumat
Niin kuin eilen lupasin, tänään kuvia ja lauseita maanantain reissusta Senaatintorille, kotimaisen muodin ja suunnittelun äärelle:
Mitä: Fashion Village -suomalaista muotia uudessa, modernissa, raikkaassa ja kutsuvassa ympäristössä.
Milloin: 4.-18.8.2012, ma-pe klo 11-18, la 11-17, su 12-16
Missä: Senaatintori, Helsinki (juuri se, missä on valkoinen Tuomiokirkko!)
Fashion Village on ulkoilmatapahtuma, joka kerää yhteen kotimaisia osaajia. Senaatintorille on ripoteltu rautakontteja (saanpa verbivalinnallani kuulostamaan tämän kevyeltä), joissa suunnittelijat esittelevät yritystää, toimintaansa ja tuotteitaan. Vaikka itse olin kiertelemässä ainoastaan kontteja, niin niiden lisäksi ohessa järjestään muotiin, lifestyleen ja kauneuteen liittyviä erikoistapahtumia. Tapahtuman järkkää Lumi Accessories Oy ja voitte kuvitella kuinka lisäsin tämän tapahtuman listalleni: “kiinnostavat tulevaisuuden työtehtävät tuottajana.” Lista tosin on fiktiivinen. Lisätietoja tapahtumasta löytyy täältä.

Odotan yllätyneitä katseita toimistotyylini puoleen. I liked it. Nahkahamonen asteli estradille kuin vanha tekijä. Eilen kirjoittaessani kirppislöydöstäni, minulla ei ollut hajuakaan millaisen aarteen olin ostanut hassulla viidellä eurolla. Kiitos vain sivistyneille lukijoille, nyt tiedän että hameeni lähtöhinta on jotain aivan muuta, mihin olen tottunut. Kummallinen ilmiö oli kuitenkin se, että hame tuppasi kääntymään ympäri kävellessäni. Tasaisin väliajoin käänsin hameen ruotuunsa.

Mustan hameen kanssa mustat läpikuultavat sukkahousut ja mustat nahkanilkkurit. Yläosana toimi kuitenkin samettipaita, pitkästä pitkästä aikaa. Punaisessa paidassa oli alunperin olkatoppaukset, mutta leikkasin ne suosiolla pois. Boheemin samettikankaan ja skarppien olkapäiden kontrasti oli itselleni hitusen liikaa. Hiukseni kiepautin rennolla nutturalla niskaan. Tästä olen erittäin ylpeä, sillä niin kuin varmasti monet ovat huomanneet, niin olen jumiutunut pahimman kerran Myy-nutturaan. Lemppari ei tunnu lempparilta, jos sille ei löydy enää vaihtoehtoja.

 Mukana tapahtumassa ovat seuraavat suunnittelijat: Aiku Design / Camilla Mikama / Costo / Hankala / Ivana Helsinki / Johanna Gullichsen / Jolier / Katri Niskanen / Lumi / Makia / Minna Hepburn / Mirkka Metsola / Moimoi / Nanso / Noolan / Olav Design by Jussi Salminen / R/H / Samuji / Tiia Vanhatapio / Villawool.

Costo, Ivana Helsinki, Samuji ja Katri Niskanen olivat niitä itselleni tutuimpia tästä joukosta, enkä pettynyt heihin tälläkään kertaa. Kuinka Samujistakaan voisi sanoa pahaa sanaa julkaistun pyörävideon jälkeen? Videoonhan on kiteytynyt rakkaus ja maailmanrauha. Ivana Helsingille olen liputtanut sen vuoksi, että olen kannattanut ideaa tuoda laadukas suunnittelu arkituotteisiin: Vitalista ei ole koskaan saanut kauniimmissa purkeissa! Puolikkaan sanani otan takaisin, sillä oma rajani on tullut vastaan Ivana Helsingin ja Pirkan yhteistyönä syntyneessä kestokauppakassissa. Jotain pitäisi tapahtua, että se sytyttäisi.

Tapahtuman myötä kiinnostukseni heräsi kuitenkin etenkin Mirkka Metsolan, Camilla Mikaman ja Moimoin suuntaan. Useasti luetut ja kuulleet nimet saivat vähän raameja ja nyt on helpompi hahmottaa suunnittelun sisältöä. Huomasin viihtyväni heidän pöytiensä äärellä pisimpään. Liekkö kyseessä tyylikkäimmin sisustetut kontit vai parahimmat tuotteet, mutta näitä kolmea jään mielenkiinnolla seuraamaan aivan erityisesti. Moimoin mustat nauhakengät ja Mirkka Metsolan täydellinen kynähame jäävät varmasti kummittelemaan mieleeni.

 Mutta tänään, arvatkaa.. minulla alkoi loma. Ja se tarkoitti duunipäivän jälkeen seuraavaa:

Hyvää lomaa minulle ja olalle taputteluja siitä hyvästä, että olen tosiaan ansainnut tämän. 
Sekä loman, että vehreät herkut. Sekä sen nahkalakin, jonka nappasin Coston kontista. 
Henriikka
paita, hame, kengät, laukku/kirppis, kaulakoru&sukkahousut/H&M

Päivän hyvä työ: Mustaa nahkaa

29
–
kirpputori, ostokset
Mitä lähemmäs syksyä tullaan, sitä enemmän ihastun mustaan nahkaan. Se on materiaalina kertakaikkiaan täydellinen. Sopii asuun kuin asuun, ei ole liian pröystäilevä, muttei nöyräkään. Musta nahka sopii miltei mihin vaatteeseen tahansa, eikä se koskaan poistu muodista. Just pööfekt! Vielä vuosi, tai pari sitten pitäydyin turvallisesti nahkatakissa, mutta nyt olen siirtynyt asteen eteenpäin: hameet, paidat, housut.. ja jos olisin joskus löytänyt tuollaiset nahkahaalarit, jotka ylläolevassa kuvasarjassa näkyy, niin ne olisivat tuskin jääneet rekkiin roikkumaan. Tekonahkan tilalle on myös tullut aito versio, joskin tekonahkasta en ole täysin luopunut.
Maanantai-iltapäivänä tein retken Sörnäisten Fidaan ja kappas, siellä sitä ihastuttavaa materiaalia oli kahdessakin miellyttävässä vaatekappaleessa. Mukaan lähtivät nahkatakki perinteiselle mallilla, sekä kynähame. Molemmat ovat aitoa nahkaa, takki valmistettu Suomessa ja hame Belgiassa. Jes jes, huusi sisäinen laatupoliisini, jesjes huusi kukkaronikin. 

 Ann Demeulemester ja Mokka-Nappa, olette valmistaneet hyviä tuotteita. Vielä en sentään ole niin nahka-fani, että yhdistäisin nämä kaksi vaatekappaletta samaan asukokonaisuuteen, mutta kuka tietää kuinka pian? Eilen kiertelin Fashion Villagea Senaatintorilla, ja hame sai ensikävelynsä. Mutta siitä seuraavassa jutussa, jätetään tämä tällä kertaa näihin tylsiin lattiakuviin.

Henriikka
Ps. Oletteko lukeneet Feissarimokista nahkakeskustelun? Antakaa mun kaikki kestää. 
Niille jotka ei vielä tiedä, niin nahka on tosiaan eläimen ihoa.
Ylemmät kuvat: Where Did U Get That
1 2