Ai ai ai, mökkielämää! Kainuun korpien kuiskintaa, hiekkateitä ja karhujen hellää varjelusta. Tropiikki se on ollut täällä itärajallakin. Ei auttanut kuin maata kumipatjalla ja ajelehtia pitkin järvenselkää. Kolmekymmentä astetta ja vesikin reilusti yli kahdenkymmenen. Mitä tämä on?
Voisiko tällaisena päivänä olla parempaa tapaa illastaa kuin tehdä muurinpohjalettuja? Lähisuolta itsekerättyjä lakkoja ja kunnolla kermavaahtoa päälle. Jaksoin kolme. Olisin ehkä voinut vielä yhden, mutta ehkä parempi lopettaa hyvän sään aikaan.
(Ylläolevassa kuvassa näyttää, että raottaisin epämääräisesti hamettani. Ei pidä paikkaansa.)
Laitoin eräälle kaverilleni edellisen kuvan viestillä, kun vaihdoimme kuulumisia puhelimien välityksellä. Hän kommentoi anorakkini ja kahvikuppini supermatchia. Vastasin kaiken olevan suunniteltua, ja että sielunikin on keltainen. Se oli siihen tilanteeseen heitetty harkitsematon lausahdus. Mutta jälkeen päin miettiessä minusta ehkä vähän tuntuukin siltä. Täällä suojassa pahalta maailmalta ajatuksetkin risteilevät helposti iloisina.
Ehkä jään tänne Paratiisiin. Vaikka uskon sen olevan paratiisi juuri siksi, että käyn toisinaan vain hetken vierailulla.
– Henriikka
Ääää nyt tekee mieli lakkahilloa ja lettuja. ja kermavaahtoa :D ja keltainen on sellane ihana pirtee ja hyvän mielen väri.
Keltainen on parahin väri. Kai sai letut ja hillot?
nyt iski kyllä mökki- ja muurinpohjalettukateus! näyttää ihanalta!
Oli ihanaa, voin kertoa. Paitsi itikat ja paarmat, joita voi lähteä karkuun kumipatjalla keskelle järveä.
Täydellinen mökkifiilis! Näin muuten susta ja Jannesta unta! Olin tullut teille kylään ja Janne veti meidät pulkalla asemalta teille. Oli syksy ja satoi eli olin ihan märkä kun tultiin teille. Toruit mua siitä, ettei Kånkenini ollut kirpputorilta. Kun tulin pois kylppäristä kuivat vaatteet päällä, niin kaikki kaverinne, minulle tietysti tuntemattomat, olivat teillä joissain juhlissa. Tarjolla oli valtavasti pullaa. Jostain syystä pahoitin mieleni ja lohdutit minua että voimme mennä kaikki kolme, minä, sinä ja Janne ostamaan rinkeleitä.
EIKÄ.
Mua naurattaa tää aivan kippurassa. Kiitos Anna kun jaoit.
Terveisin: Rinkeleillä maailma paremmaksi
koulu alkaa alle kuukauden päästä ja olen tietenkin tapani mukaan stressannut esimerkiksi esittelykierrosta.
nyt lähti se murhe. voin aloittaa kertomalla että minä olen jemina ja minulla on leijonankeltainen sielu.
Hyvä niin. Turhat murheet voi heittää unholaan. Miksi murehtia? En tiedä. Pärjäät varmasti.
tuli sellainen yhtäkkinen olo, etten ole aikoihin kommentoinut, vaikka joka päivä näitö juttujasi luen. ja halusin vaan kertoa, että näistä tulee aina niin hyvä mieli. tosin nyt tuli myös vähän lettukateus, tilanteelle on tehtävä jotain aivan viipymättä!
Kyllä mulla oli kuitenkin sellainen tunne, että oot vielä jaksanut pysyä linjoilla. Mutta tietysti on kiva kun kommentoit, ihan sika kiva.
Lettukateus on ymmärrettävää. Oli nimittäin täydellistä.
Hauskan hämmentävä toi kun äitisi ja isäsi on t-paidoissa ja sulla on anorakki :) Erilämpöisiä ihmisiä kun ollaan!
Vai olisko kyse kuitenkin enemmän hyttysistä ja paarmoista kuin lämmöstä? Voi olla, etten ole yhtä karaistunut kuin vanhempani.