Viime vuonna vappu näytti tältä. Päällä oli glitteriä, Suomenlinnan kaunokilla sattumalta samanlainen kimallus. Päässä tötteröt, huulilla hymy ja satunnainen porukka hyviä tyyppejä ympärillä. Ulkona oli aika viileää, mutta kuitenkin aika ihanaa.

Viime vuonna sain mahdutettua pitkään vappuviikonloppuun PING Helsinki -festivaalin, kaksi brunssia, kolmet juhlat, parit kahvit ystävän kanssa, siskon vierailun Helsingissä ja vähän vappuhulinaista kaupunkihengailua. Kaiken huipuksi vietin vappuyön teltassa.

Tänä vuonna olen kaukana glitteristä, kaukana kaikesta. Tolstoi kainalossa (siis kirja, ei henkilö) ja toisessa kainalossa ehkä joku suolattu valkoinen kala vappulounaaksi.

Olen kirjoittanut nämä toivotukset jo etukäteen, mutta jos suunnittelemamme aikataulu pitää paikkansa ja kaikki on mennyt jotakuinkin hyvin, olemme saapuneet tänään Mongoliasta takaisin Venäjälle. Juna on kulkenyt yön yli Ulan Batorista Ulan Udeen ja olemme viettäneet aamua ja päivää siellä. Nähneet ehkä Leninin valtavan pääpatsaan (se on oikeesti aivan valtava!), syöneet venäläistä aamiaista ja ihmetelleet vapun vuoksi tyhjentynyttä kaupunkia. Vappu on venäläisille kevään ja työn juhla, suuri osa viettää sitä mökeillään, poissa kaupungista. Jopa Moskovassa on kuulemma rauhallista.

(Näinköhän mikään paikka on edes auki, että saisimme vappuaamiaista! Saapa nähdä.)

Viime vuoden vappu oli ihana, ja luulen tämän vuoden vappua ihanaksi myös – vaikkakin melkoiseksi vastakohdaksi edelliselle.

Toivon mukaan aurinko lämmittää niin meitä kuin teitäkin, toivon mukaan saatte taas mitä parhaimmissa puitteissa esittää nauttivanne tippaleivistä.

Oikein onnellista vappua kaikille!

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij