Mulla on kyllä huikean kivoja ystäviä. Tälläisessä suomalaisessa anti-itsekehuyhteiskunnassa sitä pohtii, onko ystäviensäkin kehuminen epäkohteliasta. Oli tai ei, jatkan rohkeasti lähimmäisteni fiilistelyä. He ovat sellaista ihmisten kermaa.
Iltapäivän tunnit kuluivat Kierrätystehtaalla. Kuudetta kertaa järjestetty tapahtuma keräsi viikonlopun aikana yli 10 000 kävijää lapsista mummoihin. En ollut ennen tapahtumassa käynyt ja olin yllättynyt sen messumaisuudesta. ”Kauppatorilla” esittäytyi yli 40 ekodesign- ja kierrätysalojen yritystä. Lavalla nähtiin tapahtuman aikana kymmenen muotinäytöstä, mutta valitettavasti kohdallemme ei sattunut ainuttakaan. Nautin kuitenkin kiertelystä ja katselusta ja etenkin kaikkien nerokkaiden kierrätystuotteiden tuottamasta inspiraatiopuuskasta. Kierrätystehtaan yhteydessä järjestetty Energiatehdas tarjosi tietoa mm. kodin erilaisista lämmitysratkaisuista, sekä valaisimien energiankulutuksesta ja yksi tapahtuman vetonaula oli ilmaistori, joka toimi ”tuo ja vie” -menetelmällä.
Työpajoissa laitettiin muun muassa yli 150 polkupyörää kesäkuntoon ja ompelupajoissa koneet surrasivat vanhoista vaatteista uusia luomuksia. Turbiinisalissa näytettiin lauantaina elokuvia, joista suosituin oli Petri Luukkaisen “Tavarataivas”.
Ensi vuonna yritän tutustua tapahtumaan vieläkin syvemmin ja ottaa etukäteen selvää yhä enemmän. Tarjolla oli tietoa ja uusia taitoja ähkyyn asti.
ihania ystäviä ja ihania kuvia!
TODELLA. Allekirjoitan ekan ja kiitän toisesta.
siulla on hirmu kauniita ystäviä. tuo takkupää on erityisen kivan näköinen tyyppi! :)
Niin onkin. Miten saankin olla niin mukavannäkösten tyyppien ympäröimä.
Ihanan pitkä postaus! Oon ite vannoutunut Pacificon brunssin ystävä (suosittelen!), mutta nähtävästi täytyy joskus suunnistaa tuonne Dylaniinkin jos sieltä kerran saa passionhedelmiä. Mä oon nimittäin aivan koukussa niihin, hehe. Näissä kuvissa on ihana tunnelma, kuten sun kuvissas yleensäkin, tuli hyvä mieli :) Plus et toi snäbäri vaan on päheimmistä pähein, siitä ei pääse mihinkään!
Kiitos. Ja pacificoa on kehuttu niin monelta suunnalta, että pakkohan se on mennä tässä joku viikonloppu kokeilemaan. Huh huh.
Kiitos kivoista sanoistasi.
Dylan on kyllä tosi hyvä. Kierrätystehtaalle olisin kovasti halunnut suunnata minäkin, mutta flunssa vei voiton ja jäin kotiin. Toisaalta, en ehkä olisi siis selvinnyt tuosta ähkystä siinä olotilassa. Jospa sitten ensi vuonna :)
Toivottavasti ensi vuonna et ole flunssan kourissa. Ehkä tapahtuma on silloin vieläkin parempi. Win-win-tilanne!
Voi möhkö, harmittaa asua Lahdessa kun kaikki tällaiset Kierrätystehtaan tapaiset siistit jutut tapahtuvat aina pk-seudulla :( Mutta ihana postaus yhtä kaikki, kivoja kuvia!
Mitööö, eikö Lahti olekaan Suomen kovin menomesta? Mutta eihän sulta kovin kauan veisi piipahtaa Helsingissäkään? Kiitos Aino.