Tiedättekö ne ihmismuodostumien ilmapiirin myrkyttäjät, joiden kaikkien aikojen lempiajanviete on valittaa?

Heitä pesii työyhteisöissä, opiskelijaporukoissa, harrastusympyröissä ja jopa kaveripiireissä ja jostain käsittämättömästä syystä he vain aina valittavat. He valittavat, kun on valittamisen aihetta ja tuplaavat sillä tilanteen tukaluuden. Pahinta on kuitenkin se, että he valittavat myös, kun valittamista ei ole.

Nämä samat henkilöt (tai henkilöryhmittyvät, jos liittolaisia on löytynyt) nauttivat yleensä myös negatiivisten juorujen levittämisestä. Heidän liittolaisekseen pääsee, jos valittaa heidän kanssaan tai jos tietää jotain heitä enemmän ja on valmis jakamaan tiedon negatiivisten ajatusten saattelemana heidän kanssaan. He spekuloivat liikaa ja liian pitkään asioita, jotka kuuluvat heille – ja myös niitä, jotka eivät kuulu.

On uskomatonta, millaista voimaa nämä henkilöt saavat negatiivisesta energiasta. Tai siis millaista voimaa he vähintään luulevat saavansa. Joukkoon kuulumattomana on vaikea uskoa, että tämä valittaminen voisi oikeasti voimistaa, mutten keksi muutakaan syytä heidän toiminnalleen, kun tiedän monilla valittajilla olevan elämässä kaikki oikein hyvin. Tai siis kaikkien muiden mielestä hyvin, paitsi heidän itsensä.

Oli pelottavaa huomata, että odotin uudesta opiskeluporukastani löytyvän valittaja, tai useampia. Oletin, että heitä automaattisesti aina vain löytyy, ikään kuin se olisi aivan ok. Ja kun sellaisia ei ainakaan ole vielä kuoriutunut esiin, tuntuu kuin happea olisi jotenkin paljon enemmän. Kuin olisin varannut valmiiksi happikapasiteetistani tilaa jollekin, kenelle en sitä edes haluaisi antaa. Kenelle se ei edes kuulu.

Ja on varmasti sanomattakin selvää, että välillä on aihetta sanoa. Rakentava kritiikki on paikallaan monessakin kohtaa ja välillä on ihana puuskahtaa kollegalle tai ystävälle pahaa oloa pois. Se on täysin ok. Valittaminen on enemmänkin päämäärätöntä, aikamääreetöntä asioissa vellomista ja lillumista, ei ratkaisun etsintää tai hetkellisen huonon mielen tai tilanteen purkamista. Valittajat harvoin tekevät töitä sen eteen, että asiat oikeasti muuttuisivat.

Sinulle sanon vain: Älä ole se valittaja. Jos olet persoonasi tai vaikka elämäntilanteesi vuoksi valittamiseen taipuvainen, niin pura valittamisen tarpeesi johonkin muuhun toimintaan: leivo vaikka kakku, valloita vuori, veistä puu-ukko, murise yksin siivouskomerossa. Mutta älä vie muiden happea. Ja sinulle, joka kuuntelet valittamista: Älä lietso sitä. Älä myötäile. Älä anna happeasi ja energiaasi jollekin, joka leipoo siitä seuraavassa hetkessä jotain kitisemisen aihetta.

-Henriikka