Syksyn tullen sitä väkisinkin vaihtaa vähän skarpimpaan. My Little Pony -college (kuvitteellinen, kunpa minulla oliskin sellainen) vaihtuu kauluspaitaan, ja kuohtunut pellavatakki trenssiin. Siinä missä kesällä viilettää kevyessä hameessa pyöränselässä miltei vilautellen, on syksyllä napakasti päällä nahkahame. Aurinkoa riittää vielä iholla, mutta kasvovoiteiden ja käsirasvojen olemassaolon muistaa taas ensi kerran huhtikuun jälkeen. Niin se vain on, että meihin on asennettu sesonkikello.
Ensimmäistä kouluviikkoa viedään, ja kuljeskelen kukkapaidassa ja tummansinisessä trenssissä. Molemmat ovat Jackpotilta lahjaksi saatuja. Syyskuu on mukavaa aikaa, kun kauluspaidan käyttö on vielä monipuolista. Nappeja ei tarvitse nyhtää kiinni nenään asti, vaan auringossa paidan liepeet voi solmia rennosti yhteen ja illan tullen sitten vuorautua paremmin, jos tarve vaatii. Trenssiäkään ei tarvitse vielä päivälukemiin, mutta viima saapuu aina pimeyden kanssa käsi kädessä, ja silloin trenssi on paras ystävä.
Pidät hauskasti takinreunasta aina samalla tavalla kiinni!
VOI EI MIKÄ HUOMIO! En ole koskaan tajunnut haha. Kai se on joku poseeraamisen typerä toistuma. Ensi kerralla skippaan.
Kiva asu!
Itse olen odottanut syksyä sen verran, että tänäänkin pukeuduin ihan väkisin syksyisesti, vaikka auringossa oli vielä kesäistä ja tuli vähän hiki. Rakastan syksyn värejä, neuleita ja rentoa, mukavaa tyylikkyyttä. En rakasta sukkahousuja. Eilen pakotin itseni ostamaan sellaiset, kun olin hameessa liikkeellä ja paleli. Argh.
Haha, kuulostaa ihan minulta. Sitä vetää väkisin villapaidat ja villahousut jalkaan, kun ajatus syksyisestä pukeutumisesta tuntuu niin sympaattiselta.
Tsemppiä sukkahousujen kanssa. Ehkä teistä joskus tulee vielä ystävät.