Suursiivous

Siivosin lauantaina kotini. Todellisuudessa tuntui, että siivosin enemmän sisimpääni. Siivoussipsipussi avattuna pöydällä minä puunasin ja puunasin.

Showta voi hyvin kutsua suursiivoukseksi: vein matot ja vuodevaatteet ulos ja puistelin, pyyhin pölyt ihan kaikkialta (pölyhuiskalla ylettyy 3,5-metriseen katonrajaan ja lamppujen päälle, kun käyttää tikkaita), imuroin ja luuttusin.

Yhtäkkiä tajusin, kuinka paljon patterini keräävät pölyä erilaisiin salanurkkiin, ja että vanhanaikaiset koristelistat ovat kauniit, mutta kiukkuiset imuroida.

Yhtäkkiä tajusin, etten ollut siivonnut kunnolla vuosiin – siis oikeasti tarkoitan tätä. Vuosiin. Tuntui kuin olisin saanut silmälasit ja nähnyt yllättäen kaiken paremmin. Vaikka todellisuudessa silmät olivat ihan samat, aika ja tilanne olivat vain uudet, antautuneelle siivoamiselle otollisemmat.

Lopuksi vaihdoin käytettyjen lakanoideni tilalle valkoiset, puhtaat ja pellavaiset, joihin nukahdin juuri ja juuri ennen keskiyötä. Nukahdin tyytyväisenä, raikas ja sopivan viileä koti ympärillä.

En ole laittanut vielä lainkaan kotini pattereita päälle. Olen huomannut, että lämpöön tottuu yhtä lailla kuin 18–19-asteiseen kotiin. Nukun paremmin ja levollisemmin, kun pujahdan peiton alle pienesti palellen, ja lämpö löytyy kunnolla vasta hetken päästä.

Siivoamatta jäi vielä mikro, jääkaappi ja vessa kokonaisuudessaan. Kun silmäni nyt kerran ovat avautuneet, niin olen löytänyt kymmeniä ja taas kymmeniä kohtia kodista, joita voisi vähän jynssätä ja kiillottaa. Lisäksi taisin lauantaina haaveilla ensi kerran elämässäni myös tietynlaisen puhdistusaineen ostamisesta. On tultu pitkälle.

Ystäväni ovat tottuneet siihen, että kodissani on tavarat aina vähän mullin mallin, vaatteita siellä ja täällä, villakoiria samoin. Silti kaikki nämä vähän sekaisetkin vuodet olen ajatellut, että minä olen siisti ihminen. Identiteettiini on kuulunut ajatus siitä, että olen siisti ja nautin puhtaudesta ja järjestyksestä ympärilläni. Ympärillä oleva puhtaus ja järjestys on auttanut minua pitämään myös sisimpäni selkeänä. Ehkä tämä kynsin ja hampain ajatuksessa roikkuminen on auttanut siinä, että voin ehkä taas olla kuin olen ajatellutkin olevani.

Koti on puhdas, sisimmässä menee mukavasti.

Vuosi 2020 on startannut hyvin.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij

8 kommenttia

  1. Avatar Jessica 6.1.2020

    Mie kans rakastan siivoamista! Se on ilmasta terapiaa . Ihana tuo siun paita!

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 6.1.2020

      Mä en oo varma rakastanko niinkään siivousta, mutta siisteyttä kyllä. :* hih. Kiitos! Kirppislöytö Forssasta viime vuonna.

      Vastaa
  2. Avatar Kirsi 6.1.2020

    SIIVOUSSIPSIPUSSI! Nerokas konsepti!

    Vastaa
  3. Avatar Emilia 7.1.2020

    Mä oon just toi, luulen olevani siisti, koska rakastan siisteyttä ja sellaista avaruutta. Haaveilen minimalismisesta, mutta oman näköisestä kodista, koska mun on helpompi olla henkisesti, kun järjestys. Silti oon se, jonka lähipiiri tietää kylään tullessaan, että meillä ei välttämättä oo kaikki ihan nii justiinsa. Makkarissa on vaatekasoja ja keittiön pöydältä saattaa löytyä kaikki meikeistä, tulostimen ja banaanien kautta villasukkiin.

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 7.1.2020

      “Omassa mielessäni olen järjestäytynyt” – kumma kun ihmiset ei sitä hahmota! Hah. :D Pitänyt kyllä itsekin vähän ymmärtää, ettei ole mikään kummoinen juttu, jos ystävät ympärillä on pitänyt omaa kodinholhousta vähän puolivillaisena.

      Vastaa
  4. Avatar Emma 13.1.2020

    Terapiaa se on <3 Kun saa siistin kodin niin pystyy keskittymään muihin asioihin paremmin !

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 13.1.2020

      Totta. Aivoista tuntuu vapautuvan enemmän tilaa muulle, olennaisemmalle. <3

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.