
Pääsiäinen on itselleni todella tärkeä juhla. Siinä missä joulua stressataan (kröhöm, olen kuullut monien stressaavan), niin pääsiäinen tuntuu vain saapuvan joka vuosi yllätyksenä kevään keskelle. Sitä ei ehdi liioin stressata, liioin valmistella, mutta siinä piileekin sen hienous: osaa keskittyä olennaiseen. Itselleni se tarkoittaa läheisten kanssa oloa, rauhoittumista ja hiljentymistä, kevään kauneuden ihailua ja lupausta tulevasta kesästä. Pääsiäinen on niin seesteinen ja riemukas samaan aikaan.
Pääsiäiseen kuuluu pajunkissat, itsekasvatettu ruoho, munat ja kukat. Juhlaan kuuluu myös pääsiäisyön messu ja sunnuntain juhlaruoka. Kahvia juodaan etenkin omien vanhempieni luona vähän väliä ja mämmilaatikko nostetaan kerman kanssa pöytään. Itse en ole suuri perinteisten pääsiäisruokien ystävä, mutta vähän vapaarajaisempaan pöytään huolitaankin kokeilevampia herkkuja: sitruunapiirasta, kinder-juustokakkua ja pinaatti-raejuusto-kokkelia.





Illalla lapsuudenkotiin, isän syliin istumaan ja kahvia juomaan. Ehkä innostumme maalailemaan keitettyjä muniakin. Kuvien kaltaiseen panostukseen en ole tänä vuonna ennattänyt, mutta enpä ole yrittänytkään.
Nauttikaa, niin kuin aina sanon. Rauhaa ja rakkautta, niin kuin aina sanon.
– Henriikka
Moi hyvää pääsiäistä!
Voitko kattoo mun blogin?
Kiitos paljon! Ja toki katson blogisi :-)
Oletko uskonnollinen ihminen?
”Uskonnollinen” on jotenkin lähtökohtaisesti kummallinen sana. En ole koe olevani kovinkaan uskonnollinen, mutta kristitty olen kyllä. Tykkään käydä kirkossa, eivätkä uskonnolliset asiat sinänsä hämmennä lainkaan. Kovinkaan teologinen pohdinta ei kiinnosta.