No, mites viikonloppu? Varsin hyvin, kiitos kysymästä. Näimme pitkästä aikaa hyviä ystäviä Turusta. Mikä energiapommin räjähdys se onkaan, kun pääsee tärkeiden tyyppien käsikynkkään koko viikonlopuksi. Voin kertoa, että punottiin sellaisia matkasuunnitelmia, että risut pois. Mutta en uskalla vielä hiiskua, koska sitä pelkää aina innostuessaan luulevansa liikaa kaikista mahdollisista resursseista.

Pukeutumisen suhteen mentiin sopivan rosoisissa ja pelkissä kirppareissa. Karhun neulepaita on lunta vasten niin kirkkaanpunainen, että luulisi tämän asun jälkeen minulla olevan ystävinä vain värisokeita. Farkkuihin tuuli vähän vilakasti polvista sisään, mutta täytyyhän sitä vähän kokeilla rajojaan, jos suunnitellaan extreme-reissuja.

Eräs viikonloppuna mietittänyt aihe on Kasmirin biisi ”Iholla”. Biisin sanathan menee kertosäkeessä näin:

”Sä oot mulle, se jonka haluun tuntea, sun sateenvarjon alla…”

Olen kuunnellut tätä aika monet kerrat läpi, enkä silti saa rauhaa. Jotenkin vain ottaa aivan käsittämättömän paljon päähän, miksi se äijä puskee sen mimmin sateenvarjon alle. Miksei se halua tuntea sitä ihoa oman varjonsa alla, miksi sen pitää tupata sen toisen tontille? Onko oma varjo unohtunut? Sitä paitsi, suurella todennäköisyydellä tämä naishenkilö on vielä lyhyempi, joten Kasmirin tulee vielä kunnolla kumartua kömpiessään varjon alle. Ei kovin romanttista.

Ehkä Kasmir pelkää, että vaikuttaa sovinistilta, jos haalii naisen oman sontsansa suojiin?
Ei muuta tähän hätään. Peace & Love.

– Henriikka

 paita, farkut, kengät / second hand