Kaisu Jouppi se on killeri. Kiva ja douppi ja kätevä kameransa kanssa. Kaisu otti minusta tällaisia kuvia pari viikkoa sitten studiossaan. Sainpa samalla käytyä elämäni ensi kerran Järvenpäässä (tai no, vähintään siinä asemalla…). Halusin uuden kuvan tuohon blogin sivupalkkiin (Karoliinakin ehti kommentoida, ettei se vanha ole hääppoinen) ja tiesin Kaisulla olevan homma hanskassa.
Näytän näissä kuvissa kai aika lailla itseltäni, ja siihen näissä kuvissa pyrittiinkin. Olin vähän väsynyt päivän jäljiltä, mutta oikeastaan se kertoo minusta ja arjestani yhtä lailla kuin virkeät aamut. Olen tavallisen näköinen, onnellinen nuori nainen, jolla on toivottavasti enemmän elämää edessä kuin takana. Eräs ystäväni lähetti minulle pari päivää sitten viestin, jossa kuvaili minua seuraavasti: ”Sä oot kulmista vähän hioutumaton, sillä lailla hyvällä tapaa. On ihanaa, että lähellä on ihminen, jota elämä ei oo vielä laisin kyynistänyt tai kylmettänyt.”
Selasin eilen pari vuotta vanhoja blogimerkintöjä. Kirjoitustyyli on pysynyt ennallaan, hiusten väri on välillä vaihdellut ja vaatetyylit ovat heitelleet laidasta laitaan. Toisaalta olen kasvanut paljon, toisaalta taantunut vuosia. Mitään kirjoituksia en ole poistanut, mutta tuntuu, että tällaisena nykyisenä olen enemmän oma itseni kuin koskaan. Hiukset värjäämättöminä ja vähän sekaisin, mieli kiinni haaveissa ja kuulakärkikynät työpöydällä kauniissa rivissä.
Ja näköjään nauran. Paljon ja alaviistoon.
Aina toisinaan tohdin aprikoida, pitäisikö elää vakavammin ja murehtia säännöllisemmin. Kyllä tässä maailmassa harmiakin riittäisi kaikkien harteille. Sitten palaan toteamaan, ettei minun lisätaakkani kevennä kenenkään kuormaa.
Taas kerran aloitan kirjoittamaan kevyesti ja päädyn kahlaamaan syvällä. Huomaan sen aina siitä, että ensimmäiseksi kirjoitettu otsikko tuntuu lopetuslainien rinnalla kontrastisen keveältä. Enpä ainakaan säikytä ketään ensimetreillä.
Täs mä vaan.
– Henriikka
Kuvat: Kaisu Jouppi / www.kaisujouppi.com / www.muutamahetki.bellablogit.fi
Moikka Henska!
Löysin blogisi vasta viime viikolla ja tää on ihan mahtava!! Sun tapa kirjoittaa ja toisaalta se miten olet vaan niin aito kolahti heti kovasti. Tuli heti mieleen, kun tultiin meidän Jennin kanssa joskus pieninä teidän takapihalle leikkimään sun kanssa, sen jälkeen ollaankin nähty kun olit siskon riparilla isosena. Täytyy sanoa, että susta on kasvanut tosi kaunis nuori nainen ja ihanaa nähdä miten olet pysynyt itsellesi uskollisena koko tämän ajan. Sait musta ehdottomasti blogillesi uuden lukijan!
Itsekin aloittelin tuossa omaa blogia lokakuun lopussa ja tuntuu, että olen vielä aika hakoteillä sen oman punaisen langan kanssa, mutta sun blogista sain kyllä inspiraatiota ja sellaista varmuutta etsiä sitä ihan omaa tyyliä.
Eipä mulla sitten muuta, kun kivaa joulun odotusta, terkkuja isoveljelles (sille nuoremmalle, joka oli mun kanssa samalla luokalla 1.-2. luokalla) ja jatka samaan malliin!
Kiitos ja terkut myös takas! :D
Tack! :D
No vau! Olipas siinä kommentti. Muistan kyllä teidät hyvin ja Jennin riparilta myös. Muistan kuinka muksuna kelasin, miten cool sä olit kun olit vanhempi. Hahah, mahtavia muistoja.
Kiva, kun löysit blogiin ja pidät. Aina välillä sitä jää itsekseen pohdiskelemaan koko tätä touhua. Onhan tämä nyt omalla tavallaan todella omituista ja sekopäistä koko bloggaaminen. Ja hei, turhaan vähättelet, hyvältähän sun blogi näyttää.
Kerropa siskolle terveisiä ja törmäillään vähintään täällä virtuaalimaailmassa.
Hah, mietinkin että muistatko mua ollenkaan :D. Kiva että jäin mieleen! Oon super cool ;)
Kiitoksia kannustuksesta, opettelen koko ajan bloggaamista ja kuvaamista. Kaipa se menee taas kliseisesti niin, että itse katsoo omaa tuotostaan muita kriittisemmin.
Kerron Jennille terveiset, heti kun nähdään ja kiva olis sinuakin ihan livenäkin nähdä taas joskus. Hauska kuitenkin olla edes näin virtuaalisesti yhteydessä!
Ihan sairaan kauniita kuvia! Tekis mieli tehdä näistä kaikista taulu.
Mun tekis mieli ottaa sut purkkiin ja tehdä siitä ikuinen installaatio.