Sain pari viikkoa sitten aivan yllätyksenä viestin, johon oli liitetty biisi: ”Vitsit, että sä tuut mulle mieleen tästä biisistä. Sä ja tekstisi siis.”

Harmitti, että olin liikenteessä ilman kuulokkeita, sillä en päässyt heti kuulemaan kappaletta. Nykyisin tässä materian täyteisessä maailmassa tuntuu usein kivemmalta saada tällainen ajatuslahja kuin mitään konkreettista ja paketoitua.

Kun illalla pääsin ajatuksen kanssa sohvalle istumaan ja kuuntelemaan, jännitti. Toivottavasti minä teksteineni tulen mieleen jostain miellyttävästä.

Olen käynyt joessa kylpemässä
oranssissa teltassa lempimässä
tiedän miten vislataan
näin elävän Kekkosen

Tarkoitus on elää ja kerran kuolla
henkeen kaikki vetää ja sormet nuolla
tehdä jotain hyvää kun voi oi,
sehän menee kiertoon

Kuka riemun löytää, sen pitäköön
lipun salkoon nyt heti vetäköön
kumpi voittaa historia vai tulevaisuus

Uusi ja uljas on aamu
kun parvekkeelta katselen
uudestisyntynyt maisema
sinne pian mä astelen

Minä toivon rumpujen pärinää
ikinälkäistä elämää
ja toivon koskien kohinaa
koko pitkää sinfoniaa

Kaupungissa käynyt oon eksymässä
muodon vuoksi anteeksi pyytämässä
ihastunut ihmiseen
ja nukahtanut viereen

Kuka riemun löytää, sen pitäköön
lipun salkoon nyt heti vetäköön
eläköön ei historia vaan tulevaisuus

Minä toivon selkäni värinää
toivon rakkautta repivää
minä toivon kaaosta, kapinaa
ensiaskelten vapinaa

Minä toivon huomisen tulevan
toivon soihtujen korkeina palavan
toivon taivaan täydeltä satavan
koko pitkää sinfoniaa

Vastasin viestillä yllätysbiisin lähettäjälle pari kertaa kappaleen kuunneltuani:

”Hei nyt vasta sain aikaa kuunnella kunnolla. Kunnolla kyyneleet silmiin. Huh, miten iloinen oon, että noin ihanasta ja lyriikoiltaan uskomattomasta biisistä tulee mä mieleen.”

Ikinälkäistä elämää ja viikonloppua.

-Henriikka

Ps. Kappale on tietysti Jonna Tervomaan Minä toivon.