Viikonloppuina kemuiltiin. Meidän perhe handlaa kekkerit, ja siksi tuntui kivalta pyyhältää junalla Kouvolaan ja aloittaa juhlavalmistelut jo keskiviikkona. Lauantain päivänsankari oli äitini, jolle napsahti loppuviikosta mittariin 50 vuotta. Ihana, ihana äiti.
Juhlat oli vanhalla VPK-talolla, joka oli tunnelmallinen ja kaunis ja sopi etenkin tällaiseen syyshämyyn. Kesäjuhlien tylsä puoli on aina se, ettei kynttilät pääse oikeuksiinsa. Nyt otettiin syksystä oikein kunnolla irti, kun laitettiin kynttilöitä palamaan ja lyhtyihin aitoa valoa.
(Mä tiedän, että äiti näkee tässä ylläolevassa kuvassa vain hänen hauiksensa ja noloilee, vaikka pitäisi keskittyä tilanteeseen, jossa tyttäret painavat syysseppelettä päähän)
Nauratti, kun äiti aamulla mallaili suuria roikkuvia korviksia korviinsa, ja me yritimme Roosaliinan kanssa estellä ja ehdotimme sen sijasta pieniä ja siroja. Olimme edellispäivänä tilanneet yllärinä kukkakaupasta synttäriseppeleen kaikissa syksyn väreissä ja tiesimme siinä olevan korua ja asustetta kerrakseen. Vinkiksi kaikille, jotka tapaavat viedä kukkia tuliaisiksi: seppele on suht edullinen ja superihana vaihtoehto kimpulle.
Juhlien pukukoodi oli ”rento, mutta juhlava” ja oli hauska nähdä miten jokainen tulkitsee sen omalla laillaan (ja se oli siis tarkoituskin). Korttiin oli kuitenkin liitetty toivomus, että rennon meiningin takaamiseksi kaikki voisivat juhlia kenkien sijasta villasukissa.
Ja vitsit se oli ihana idea! Se adjektiivi puuttuu suomen kielestä, jolla kuvataan lämpöisyyttä, tunnelmallisuutta ja sympaattisuutta samanaikaisesti, mutta ruotsissa se taitaa olla ”mysig” ja englanniksi ”cosy”. Joka tapauksessa sellainen tunne valtasi ainakin minut johtuen kaikista lämpöisistä sukista, jotka lattiaa tallasivat. Eikä kipeitä päkijöitä, halleluja!
Villasukkien lisäksi pujahdin laatikkomalliseen, hivenen alaspäin kapenevaan mekkoon, jonka ostin viime juhannuksen kunniaksi. Mätsmäts huulipuna, yön yli nukkuneet lettikiharat ja niskaan kieputettu ranskanletti olivat juhlan asusteet.
Paljon onnea äiti!
Kiitos rakkaudesta, kiitos maailman parhaasta perheestä.
Kolmasosa elämästä olisi nyt sitten takana.
Voi olla, että jotain tämä tytärkin on äidiltään perinyt. Nimittäin jotain hämmentävän samaa näen viimeisen kuvan hallitsemattomassa ilossa ja hammashymyssä.
– Henriikka
ihana
Voi kiitos Selja!
Eikö se sana ole kotoisa, mitä haet? (:
Eiiii! Ei ihan. Kotoisa on liian keski-ikäinen. Ja siitä puuttuu sellainen tietynlainen fiilis.
Ihana postaus ihanista juhlista! Mysig on kyllä sana jolle en ihan vastaavaa sanaa suomen kielestä löydä.
Ei olekaan ja se harmittaa. Mutta juhlat olivat mysig ja se on pääasia! Kiitos.
Onpa ihastuttavan näköiset juhlat! Vautsi.
”Se adjektiivi puuttuu suomen kielestä, jolla kuvataan lämpöisyyttä, tunnelmallisuutta ja sympaattisuutta samanaikaisesti, mutta ruotsissa se taitaa olla ”mysigt” ja englanniksi ”cosy”.” Niiiiiin totta! Villasukkameininkiadjektiivi siis. Ääh, mikähän se vois olla…
Eikä ainoastaan näköiset vaan myös oikeasti olivat. Ihanaa.
Villasukka-adjektiivi? Siinähän se on valmiina keksittynä, kiitos sun.
Idän ihmeet! :))
JEEEP! Anopin kekkereillä on paras soittaa.
Näiden täytyi olla ihanat juhlat! :)
Niin olivat. Aivan kertakaikkisen ihanat.
Juhlat on ihania! Nämä juhlat näyttävät olleen täynnä iloa ja rakkautta! Onnea paljon äidillesi! :)
Elli
Ilo ja rakkaus taisivat olla tosiaan keskiössä. Onnea äiti!
Villasukkajuhlat <3
Arvasin että arvostat :—)
Paljon ihania tuttuja naamoja, blogisi on aivan paras <3
Tällaiset kommentit jää ain mietityttämään, että kukas se siellä nyt taas kirjoittaa. Ihanaa kiitos.
Saan suuren hyvänolon ja onnellisuuden tunteen aina, kun siirryn blogiisi. Osaat tehdä elämän pienistä asioista niin kauniita ja merkittäviä. Nämäkin kuvat ovat aivan mahtavia! Pidän niin blogistasi, kiitos <3 -Vilma
Kiitos Vilma. Ihan mieletön kommentti, joka upposi kyllä suoraan sydämeen.
Voi että, niin ihanan tunnelmallisia kuvia! ♥ Oioioi..
Oijoi. Mielelläni eläisin nämä juhlat uudestaan.
Mahtavia ideoita: seppele, villasukat ja tuo diaesitys sankarin elämänvaiheista. Ehkä pöllin omien vanhempien juhliin :) Mutta kuka silittäisi siippasi paidan? :)
Pölli ihmeessä, kaikki toimivat oikein hyvin.
Ja hahahah! Ihan mahtava tuo viimeinen lause. Isoveljeni silitti jannen paidan aamulla ihan supersiistiksi ja jotain se riehui siinä välillä niiin, että juhlissa se oli taas aivan rypyssä. Kuinka se on mahdollista?
äitisi on aikamoinen lihaskimppu! vau!
Sitä samaa minäkin aattelin :D Ihana idea tuo villasukka juttu.
Niin on! Maailman suurin hauis ja maailman vähiten punttisalitreeniä. Hyvä kombo?
ihana tunnelma! näytät tosi paljon äidiltäs :-)
Ai näytän? Hauskaa! Ehkä vieläkin enemmän, jos mullakin olis rillit. Kiitos.
Oi kuinka ihanalta näyttää! :) Villasukat<3
Villasukat forever iankaikkisesti aamen.
Ihanalta näyttää! :)
Kiitos kaunis! <3
Onpa äitisi viehättävän ja aurinkoisen näköinen!
Ja vieläpä samanlainen persoonakin.
teidän perhe totta vie tuntuu taitavan juhlimisen, villasukkapakko kuulostaa maailman mahtavimmalta pukukoodilta :) ja mikä leipäjuustohimo iskikään tuosta tarjoilukuvasta…
Se on juustoleipää, ei leipäjuustoa! Tästä me aina kiistellään Jannen kanssa.
Ihanat juhlat, ihania kuvia! Onnea nuorekkaalle ja kauniille päivänsankarille! :)
Välitän terveiseti heti, kun äiti palaa taas Thaimaasta Suomen kamaralle. Kiitos!
oi kuinka pieni maailma onkaan!!
luin postaustasi ja tulin valokuvan kohdalle jossa esiintyy idän ihmeet. menin aivan täpinöihini ja aloin jo kirjoittaa kommenttia että ”voi miten ihana idea kutsua idän ihmeet soittamaan sinne!” sitten kävin mielessäni bändin jäsenten nimiä ja muistin yhden niistä olevan Janne. pikkuhiljaa palaset loksahtivat paikoilleen ja tajusin että herttinen, sehän on sinun Jannesi joka on idän ihmeissä!! voi hitsi!
kerrotko Jannelle terveisiä; mahtavia keikkoja pojat ovat vetäneet maatanäkyvissä sekä big campissä! juuri viimeksi tänä aamuna kuuntelin ”haikea aamu”-biisin :) hassua että olen kuunnellut idän ihmeitä ja lukenut sinun blogiasi molempia nyt jo pari vuotta, ja nyt vasta ymmärrän yhteyden! ihanaa! :)
Tämä oli Hanna niin ihana kommentti, ai että. Minä ilahduin ja Janne ilahtui. Oikein hymyilille kilpaa. Mainiota, että olet pystynyt seuraamaan blogiani niin pitkään tajuamatta yhteyttä. Sulla alkaa olla aikamoinen suhde meidän pariskuntaan. Hih.
Ps. Toivottavasti takki oli hyvä. Shoppaile taas tulevaisuudessa.
Pps. Kauniilta näytit ilman rastojakin.
suloinen villasukkaidea, ihan mahtavaa! enemmän villasukkajuhlia, sanon minä! :-)
Todellakin. Enemmän pukupakkoja, joka saa vieraat rentoutumaan,
viihtyisä/kotoisa/mukava :) ?
Ootte niin samannäköisiä äitisi kanssa ja molemmat tosi kauniita:)
No kun se on nimenomaan kaikkia noita yhdistävä sana, jota ei ole keksitty. Harminpaikka.
Ja kaunis kiitos, ihanasti sanottu.
Miten teet letit, että saat koko päähän kiharat? :)
Ihan vaan pieniä lettejä pää täyteen, mulla taisi olla 8 lettiä yhteensä. Ei sen kummoisempia vippaskonsteja.
”Hetkonen, toi tyyppi kuvassa näyttää ihan Idän Ihmeiden jäseneltä…” Yhdessä kuvassa kaikki tötteröpäät sitten ovatkin! Ja kuten toisellakin kommentoijalla (missyoucan), palaset loksahtivat minullakin paikalleen (:
Löysin juuri blogisi, kiitos paljon laadukkaista teksteistä ja kuvista, ennen kaikkea niin ihailtavan positiivisesta asenteestasti! Hyvää marraskuun jatkoa! Puss och kram <3
Hihi täällä on jo useampi, joka on kokenut huikean ahaa-elämyksen tämän jutun äärellä. Niin hauskaa.
Kiitos itsellesi ihanasta kommentista. Toivottavasti jaksat lukea jatkossakin. Pusss!