Tiedän, ettei huomenna kukaan enää jaksa puhua joulusta. Kaikki ryntäävät alennusmyynteihin, töihin ja lenkkeilemään. Siksi pinnistin lösöpäiväni viimeisistä tunneista ja kokosin kuvakollaasin joulunpyhiltä.
Kaikki meni tutuksi todetun kaavan mukaan. Myöhäinen herätys, joulupuuro, jouluhartaus, sauna, päivällinen, joululaulut, lahjat ja jouluyön kirkko. Hyväksi (miltei täydelliseksi) todettua ei kannata turhaan muuttaa. Olemme sellainen perhe, joka tönöttää joka ikinen joulu samassa kohtaa kirkonpenkkiä ja vilkutamme tutuille. Seitsemän iloista aikuista ja joulurauhaa.
Yöllä kävimme vielä viemässä mummin haudalle kynttilän. Koko hautausmaa oli aivan täynnä lyhtyjä ja kynttilöitä. Keskiyöllä laitettiin vielä lahjaksi saatu Selänne-dokumentti pyörimään (tiedän, ei kovin jouluista) ja nukkumaanmeno venyi aamun pikkutunneille. Tavallisesti 23-07-uniaikoihin tottuneella tällainen lomakukkuminen on ollut shokeeraavaa.
Aatoksi leivottu kakku teki kauppansa. Vinkkinä talviseksi kakuksi suosittelen Puolukka-kinuskikakkua. Makean kinuskin ja kirpeän puolukan kontrasti on huippu. Asetin muutaman aniksen päälle koristeeksi.
Juhlin itse Lumoanin mustassa Kaisla-mekossa (saatu). Lumoanin mekkojen lyhyemmät mallit jäivät käytöstäni, kun tilalle tuli tämä pitkä malli. Mekko on 100-prosenttista orgaanista puuvillaa ja se on siitä hyvä, että se ei ole arkeen liian juhlava, eikä juhlaan liian prämeä. Asusteilla mekon olemusta saa muokattua reilusti.
Ja sattumalta äitilläkin oli päällään Lumoanin Aava-mekko.
On hyvä palata arkipäiviin, vaikka arki saa odottaa vielä loppiaisen yli. Betoninen Kouvolakin näyttäytyi melkein tunnelmallisena, vaikka pihan ruoho vihersikin ja takapihan paju puski pajunkissoja.
Joulu on lohdullinen ja aina kaiken valmistelun ja odottamisen arvoinen.
-Henriikka
EDIT: Tiedän, että kaikki ihmettelee, mistä salmiakkisuklaata on saanut. Fazer teki kaikille källit ja jätti ne kaupoista tänä jouluna. Me sniikit löysimme niitä kuitenkin laivalta ja kannoimme kotiin monta rasiallista.
Ihana joulu, ihania kuvia. Kuvista silmiini pisti erityisesti kuva karkkipurkin sisällöstä, salmiakkisuklaata yksittäispakattuna, mistä?! Laatikollinen salmiakkisuklaata on ollut jokajouluinen perinteeni, mutta tänä vuonna en löytänyt laatikkoa yhdestäkään kaupasta. Ja kyllä, kävin miltei säälittävän monta kauppaa läpi. Salmiakkisuklaan taivaallisen maun lisäksi hyvä puoli on se, ettei moni muu pidä siitä, laatikollinen taivasta vain minulle itselleni.
Joulu täällä oli kuitenkin rento ja onnistunut, salmiakkisuklaan puuttumisesta huolimatta.
Kiitos erityisen piristävästä blogista ja hyvää uutta vuotta Henriikka!
Heippahei! Arvasinkin, että joku tulee utelemaan. Meiltäkin meinasi jäädä salmiakkisuklaat tältä joululta väliin, tajuttomasta metsästyksestä huolimatta. Kuin ihmeen kaupalla kuitenkin löydettiin rasioita Ruotsin laivalta! Hurraaa.
Kiitos kehuista, otan ne ilolla vastaan. Kuin myös itsellesi ihanaa uutta vuotta.
Ihania kuvia :) ja aivan ihana tuo sun mekko! Ootko ite tehnyt kauluksen vai onko kirpparilöytö?
Kiitos kovasti, se on kyllä ihana ja monella tapaa käytännöllinen. Lumoan on mekon takana, mekon nimi on Kaisla.
Löysin salmiakkisuklaata, en laatikossa, mutta pussissa kun, vierailin helsingissä aatonaattona. Tuli kyllä iloinen joulumieli siitä hyvästä.
MITÄ! En ole kuullukaan, että niitä myytäisiin pusseissa. Fazer on kunnon hämääjä.
Teillä on kyllä niin valloittavan kaunis perhe, ja valloittavia ovat eritoten hymyt!! Mukiinmenevän näköstä joulumeininkiä.
No mutta ihanasti kirjoitettu. Kiitos kovasti. Ainakin ilmeisesti onnistutaan hämäämään hyvin kuvissa :–)
Noi Lumoan mekot on tosi kauniita! En tiedä, pääsenkö ihastuksesta yli ostamatta sellaista.. :) Soma blogi ja pienen selvittelyn kautta hoksasin, miksi näytät (sinä ja seuralaisesi) niin tutuilta. Tutun tutuilta, tarkentaakseni. ;) (Eikö kivan salaperäistä?)
Hihi, nyt oli kyllä jännittävä viesti, ai että! Paljasta nyt vähän lisää, jooko?
Ja Lumoan kyllä handlaa nuo simppelit ja kauniit mekot, pakko myöntää.
Hmm, mitenköhän vihjaisin…? :) (Sitä paitsi epätietoisuus lienee jännempää kuin totuus, hih!)
No, erään suloisen ja taitavan tunnelmakuvaajaserkkuseni otoksissa on jossain vaiheessa elämää paljonkin esiintynyt täällä näkyneitä kasvoja. Muita vinkkejä annettakoon kirjainten muodossa: E-P, T, L, dts.
(Mä en oo nyt ollenkaan niin nokkela tämän mun vihjailuni kanssa, kuin olisin halunnut olla. :D)
Mä tiedän, mä tiedän!! Sä olet Tiinan serkku, etkö olekin?
:)
Ihanan tunnelmallisia kuvia! Ja olette kyllä superkaunis perhe, niin valloittavat hymyt löytyy teiltä kaikilta! :)
Kiitos Aino (sut tunnistaa aina ihanasti capslokista). Mulla on kyllä ihan maailman paras perhe.