Tässä tulee viimeisten Suomen kesäpäivien tyyliä. Tiedättekö ne illat, joilloin aurinko ei viipyilekään niin pitkään ja illalla alkaa olla vähemmän hyttysiä? Sellaisia iltoja, jolloin huppuun on ihana sukeltaa tai jolloin sortsien kanssa on kerrankin hyvä käyttää suurta hupparia.
-Tätä aikaa voi kai kutsua elokuuksi. (mutta onhan sitä nyt mukavampi kuvailla ja hypistellä, kun jyrätä yhdellä ainoalla sanalla)
Elokuun ensimmäisen viikonlopun kuteita olivat leopardipaita ja perusfarkut. Harmaansävyinen leopardikuosinen paita oli Carlingsin viimeisten ale-tuotteiden joukosta bongattu, sellainen ”ei täältä kuitenkaan enää mitään löydy”-ostos. Huuliin tsuiktsuik Pearl Orange (muistakaa aina painaa paperiin liian huulipunat levittämisen jälkeen, ettei tarraa väri hampaisiin). Näillä selvittiin viileähkö kesäpäivä.
Mutta kun ilta koittaa ja aurinko hiipuu, on aika heittää kehiin enemmän kangasta. Barcelosta löydetty harsomainen, hervottoman pitkä huivi oli huolimattomasti kaulassa ja muutaman viikon takainen kirpputori-ostos, suuri villatakki, sopi takkimaisesti kaikkein päällimmäiseksi. Villatakki on aivan liian suuri ja siksi juuri sopiva (right?). Ihana kääriytyä ja kehrätä villan uumenissa.
Kauniita viileitä kesäiltoja everybody. Itsehän porhallan Taipein taivaan alla 30 asteen tienoilla.
-H
kuvat: Ville Kukkonen, mutta kuvankäsittelystä saatte syyttää meikää.
täydellistä!
oiivoii aivan ihana tuo lepardipaita. yleensä en syty eläinkuvioille mutta tuo paita, AH! saanko tiedustella, mistä oot ostanu ton? :)
Saa tiedustella! Hyvällä säkällä noita paitoja roikkuu vielä Carlingsin ale-rekissä, huonolla säkällä niitä ei enää löydy.
Kiitos puspus!