
Minulla on torttuannoskateus. Tänään juhlitaan sitä Runebergiä, jonka ansioita tai kasvonpiirteitä on hankala muistaa, mutta leivonnaisia ei (kaikki kunnia olkoon siis sittenkin Runebergin vaimon). Eikä minulla ole ainoatakaan torttua. Unohdin sen päivän olevan tänään, sillä olen leiponut jo kuukauden päivät. Torttuerät tavoittivat siis satunnaiset viikonpäivät, vaan eivät tätä suurta juhlaa. Ja nyt olen tortuton. Totaalisen tortuton. Ja surettaa.
Onko teillä? Saanko edes kaltaistani kakutonta kaveria virtuaalisesti lohduttamaan ja taputtamaan päälaelle? Lupaamaan, että ensi vuonna herkutellaan, vieläpä oikeana päivänä. Huhuu, onko ketään toista missään, joka kaipaa Runebergin perintöä ja sympatiaa?
Torstai, jonka piti olla torttua täynnä.
– Henriikka
Kuva: scandifood.blogspot.com
Täällä ollaan! o/
Mutustan täsä päivän kolmatta omppua torttutarpeeseen, jotenkin jännästi ei ihan tunnu jeesaavan…
Terkuin,
Sokerilakkoa viikko jäljellä.
Omppua torttutarpeeseen kuulostaa maailman suurimmalta huijaukselta Emmi.
Joko saat mussuttaa sokrua?
Täälläkään ei ole torttuja, ja vasta aamulla sain kuulla tämän olevan se juhlapäivä. Oikeastaan en edes kaipaa Runebergin torttua, odotan mieluummin laskiaiseen kun saan mutustaa lempiherkkuani!
No nyt mennään laskiaisessa jo? Oletko saanut pullerosi?
Täällä on syöty vaan kylmiä ja nestemäisiä ruokia koko päivä, menivätkin kiskomaan viisaudenhampaan nipsnaps pois juuri tänään. Joten don`t worry love, ens vuonna torttukarnevaalit! :)
Voi ei Eevuli. Sinä pieni ja sinnikäs ihmissielu.
Muistin kyllä päivän, mutta eipä tullut tilaisuutta käydä kahvilassa, ei edes kotimatkalla kaupan kautta.. Nooh, mutta onneksi pian on laskiainen! Joskos sitten meitäkin onnistaisi! :)
Minua onnisti! Entä sinua?
Vietin sokerintonta tammikuuta, jota päätin sitte nyt vielä jatkaa, joten on jäänyt tortut ja laskiasipullat kyllä syömättä, vaikka ne yliopistolla kuinka yrittääkin houkutella:-)
Sokeriton on kyllä hyvä. Itsekin yritän nyt pääsiäiseen asti kokeilla samankaltaista. En tosin ole ehdoton, sokeria kun on nykyisin piilotettu vaikka minne.
Täällä ilmoittautuu myös yksi torttukadehtija! Yhden tortun olen tänä vuonna syönyt, tiistaina, mutta en tänään ja vähän jäi sitä kaipaamaan. Ensi vuonna voisi kokeilla itse leipoa noita!
Yksi torttu on kyllä surullisen vähän. Itse söin kuusi, mutta en oikeana päivänä yhtään. Ensi vuonna tuplaten.
Täällä kans yks! :( Päivä mennyt oksennustautisen muksun kanssa neljän seinän sisällä ja sain tietää koko päivästä vasta muutama minuutti sitten toista blogia lukiessa :D No mutta, onneksi kohta on laskiaispullien vuoro, siinä oltava sitten tarkkana ettei sitäkin missaa!
Uijuijui kuulostipa oikein herkulliselta päivältä. Laskiaispullat korvatkoon menetyksesi.
Hei,
muistelisin että sulla oli Lumin Hanna U -laukku. Olen miettinyt sen hankkimista, mutta mietin et pystyykö sitä kantamaan olalla niiden kahden lyhyemmän hihnan avulla, vai ovatko ne niin matalia ettei laukku mahdu olalle? Kuvista sitä on vaikea arvioida, tosin melko lyhyiltä ne hihnat näyttävät… :)
Hei Kirsikka. Pahoittelut kun mulla on mennyt kovin kauan vastata. Mulla on Hanna U ja se on ollut kyllä tosi hyvä laukku. Siinä on pitkä kantohihna, josta sen saa olalle, sen lisäksi ne pienet kahvat. En itse ole kantanut olalla kahdesta lyhyemmästä, jää aika tukkoiseksi, vaikka periaatteessa onnistuukin.
Täytyy sanoa, että mä tunsin kyllä torstaina hieman torttukateutta, kun työnantaja tarjosi torttuja henkilökunnalle.. ja itse nautin vain omia gluteenittomia näkkileipiäni… Harvon asia ottaa pattiin, mutta tuolloin taas kylläkin. Täytyy sanoa, että torttukateus on juuri oikea sana silloin… Jälkikäteen ajattelin positiivisesti, että eipä sitten olleet tortut mun vyötärölläni ;)
Kyllä me gluteenittomat aina toisinaan säästytään turhilta herkuilta. Niin se pitää vaan ajatella, vaikka kuinka tekisi mieli mussuttaa työkavereiden tuomia kakkuja ja keksejä.