Tänään se alkoi, kesä. Voi olla, että se menee vielä hetkeksi jossain vaiheessa tauolle, mutta tänään oli joka tapauksessa kesän ensimmäinen päivä.

Heräsin aurinkoisesta Tallinnasta. Varsin pitkäksi venyneen vötkistelyn ja valtavan aamiaisen jälkeen lähdimme kiertämään kaupunkia. Lämpömittari näytti 15 astetta, ja villakangastakki oli riisuttava. Korjaan: villakangastakin sai riisua.

Kotiin päästessäni etsin kuvia yhdestä viime kesän lempi-illoistani. Kuhmon korvessa, ylhäisessä yksinäisyydessä. Spontaani eväshetki kalareissun jälkeen niemennokassa. Loputtoman paljon valoa, vaikka kello näytti jo yli kymmentä. Kesämökillä lämpeni sauna.

Tänään takki kyynärvarrella kulkiessa, auringon lämmittäessä kasvoja, ystävä totesi rinnalla:
”Me selvisimme talvesta tänäkin vuonna.”

En itse pysty ottamaan selviämisen kunniaa, kun olen hiihdellyt ties millä maiduilla ja mantereilla tänä syksynä ja talvena, mutta Suomessa majailleille nostan silinterin korkealle. Niin totta tosiaan selvisitte.

Lähdenkin tästä kanahäkille etsimään keltaista nahkatakkiani, terottamaan makkaratikkuja.

-Henriikka