Olin maaliskuun puolivälissä jo saanut hiihtoa tarpeekseni, mutta pääsemässä vasta latukahviloiden vauhtiin. Siitä lähti idea tehdä latukahvilakierros Ylläksellä: mahdollisimman paljon herkkuja, mahdollisimman vähän hiihtoa. Lopulta kävikin niin, ettemme hiihtäneet lainkaan. Kuljimme Eevan kanssa autolla kolmeen paikkaan pötkössä, neljänteen kävelle ja Ylläksen huipullekin nousimme hissillä. Aktiivisuuspisteet nolla, riemupisteet sata! Jos sitä on koko talven vääntänyt talviretkiäLue lisää

Mä en ole aivan virheetönkään, useimmiten saan vain huolia aikaan Silti sä olet aivan siinä, siinä mun vierelläin   Sä näet valoa siellä missä tie katoaa pimeyteen Ja poimit’syliin siipirikon pilvistään pudonneen   Siksi etsisin sua talviöistä tai aamuruuhkista asemilta Sun nimes kirjoittaisin paidanrintaan että tuntisit mut Etkä hukkuisi ihmisvirtaan, Jos sä tarvitset mua SulLue lisää

(Huom! Tämä on Suomi-roadtrip-sarjan toinen kirjoitus. Lue roadtripin ensimmäinen juttu täältä.) Päivä 6 Heräsimme Outokummussa auringon saunaksi lämmittämään telttaan. Ylös, naku-uinti ja aamiainen. Oli aika tutustua pohjoiseen Pohjois-Karjalaan tarkemmin. Olimme ajamassa illaksi Vuokattiin, joten oli kokonainen päivä aikaa ajaa kahden ja puolen tunnin matka. Tien varsilla odottelivat kirpputorit, kesäkahvilat ja snägärit. Tämän päivän stopit löytyivätLue lisää

Eilen vietettiin Suomen luonnon päivää. Tämä oli vasta toinen lajiaan, mutta kyseisestä päivästä on tullut jo minulle uusi lempijuhlapäivä, lempiliputuspäivä. Vaikka avohakkuu- ja sinilevä-uutisten keskellä tuntuu toisaalta, että luontoa arvostetaan yhä vähemmän, tällaiset juhlanaiheet antavat myös toivoa sille, että suunta on muuttumassa. Toivon mukaan riittävän nopeasti. Tässä on ehdottomasti itsellänikin peiliin katsomisen paikka: teenkö mitäLue lisää

Istun kahvilassa ja lähetin juuri vahingossa AirDropilla jollekin tuntemattomalle valokuvia kirjailija Kari Hotakaisen Me Naiset -lehden haastattelusta, josta inspiroiduin tänään jalkahoidossa. En tiedä, kuka ne otti vastaan, mutta hän varmasti tietää, kuka ne lähetti, sillä repesin vallattomaan nauruun. Nyt mielessä muutama asia: 1) Nauru on parasta. 2.1) Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat vastaanottaa tuntemattomia lähetyksiä, vaikkaLue lisää

Aina välillä pysähdyn ja tajuan, etten ole viime aikoina oikein ajatellut. Tai siis olen olen, mutten oman elämäni kulkua, vaan kaikkea muuta: osaavatkohan kirahvit uida, miksi toisiin tarttuu murteet helpommin ja mistä ostaisi kansallispuvun. Itse asiassa minulle käy aika usein niin. Että olen vain ajattelematta juossut johonkin, tai vähintään kävellyt, ja asia on aina seurannutLue lisää

On ilonpidon aika! Tämä on kaikkien aikojen kymmenes ”Kun kamera ei rakasta” -postaus eli suorastaan juhlanumero. Huraa! Töttöröö! Kerrassaan mieltä ylentävää tietää, miten viehättävä sitä osaa kameran edessä tahtoessaan olla, ja että kuvista riittää kokonaiseksi formaatiksi. Kuka prinsessoista haaveksiva pikkutyttö- tai -poika ei unelmissaan näytä yhtä hyvältä, kuin tämän kuvasarjan ensimmäinen taideteos: ”Död”? Juttusarja on poseeraustenLue lisää

Toinen kuvasarja, jonka halusin eilen jakamani lisäksi irrottaa omaksi kokonaisuudekseen, on tämä. Ihanat naiset rantasaunalla, avantoon menossa. Kun lopulta pääsimme laiturin päähän, tajusimme ettei avantoa oltu edes hakattu. Mutta tässä vaiheessa vielä olemme täynnä rohkeutta ja väkevyyttä ennen hyisenkylmää koetusta. Silmät vilkkuen, nilkat vilkkuen. Polttarisaunassa on aina jotain taianomaista. Ei ehkä niinkään sen hää- taiLue lisää

Hetkiä, jotka luulee muistavansa aina. Niitä on melko harvoin. Hetkiä, jotka tietää muistavansa aina. Niitä on hyvin harvoin. Hetkiä, jotka muistaa aina. Niitä ei ole juuri koskaan. Kuvissa on käsillä sellainen hetki, jonka toivoisin niin kovasti tipahtavan kolmoslokeroon. Meistä on Bean kanssa paljon kuvia, järkeviä ja järjettömiä, mutta tämä kuvasarja on minulle ehkä tähänastisista kaikistaLue lisää

Katsoin tänään lentokoneen ikkunasta Itämerta. Se oli upea ja voimakas. Hajonneita jäälauttoja kellui silmän kantamattomiin, toiset isompina ja toiset murskaantuneimpina paloina. Valkoisten lauttojen välissä pilkahteli tummanpuhuva meri. Se on oikeasti niin tummansininen, että näytti auringonpaisteessakin miltei mustalta. Jäiden keskellä kulki suoria uria: urheat jäänmurtajalautat ja -laivat raivasivat polkujaan Siperian tuliaisista huolimatta. Muistin lapsuuden kirjaa ”MinneLue lisää

Se on ollut lapsesta asti lähes jokavuotinen perinne: Kauneimmat Joululaulut. Ehkä näittekin Jouluradion fiilistelyvideostamme ja aistitte, että joululaulut ovat meille suht rakkaita. Ne aiheuttavat jos jonkunlaista tunnereaktiota ja saavat tosissaan laulamaan. Viime vuoden Kauneimmat Joululaulut jäivät onnettomasti kaiken muun jalkoihin. Oli varmaan aatonaatto, kun tajusin, etten ollut päässyt enkä muistanut mennä laulamaan. Siinä kohtaa eiLue lisää

Liityin Instagramiin neljä vuotta sitten, syksyllä 2013. Muistan miten jännityksissäni ja innoissani olin. Hankin älypuhelimen huomattavan paljon muita myöhemmin, joten myös Instaan rantauduin verrattain myöhään. Tuuttasin tietysti tilin täyteen melko harkitsemattomia puhelinkuvia. Pitkäänhän Instagram olikin monelle bloggaajalle nimenomaan ”pääsy kulisseihin”, behind the scenes -materiaalia varsinaisista blogikuvista. Lähiviikkoina vanhoista IG-kuvistaan ovat kirjoittaneet ainakin Arttu, Sara jaLue lisää

1. Miksi jotkut esanssit maistuvat sille, mitä ne esittävätkin, ja toiset eivät yhtään? (esim. meloniesanssi ei muistuta edes kaukaisesti melonia) 2. Miksi toiset biisit saavat liikuttumaan salamannopeasti, vaikka niihin ei ole minkäänlaista henkilökohtaista tunnesidettä? (Dancing in the moonlight, Kun silmäni mä auki saan…) 3. Miksi oma irronnut hius on perus, mutta tuntemattoman hius kuvottava? 4.Lue lisää

Minusta tulee isona sellainen ruskamummo. Sellainen, jonka löytää soutuveneestä vispaamassa airoja vimmatusti ja puolukkapusikosta suu täynnä punaisia marjoja. Sellainen joka tietää mitä tahtoo ja jonka kanssa ei sovi rettelöidä. Siskoni sanoi tänään, että hiustyylistäni on helppo ennustaa, miltä tulen näyttämään mummona. Minulla tulee kuulemma olemaan sellainen löysä mysteerinuttura, josta on mahdoton sanoa, kuinka se onLue lisää

Kysyinpä eräs kaunis päivä mieheltäni: ”Ootko sä feministi?” Ja hän vastasi: ”Öö, en kai.” ”No haluatko sä, että miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia?” ”Tietenkin haluan. Kyllä sä sen tiedät.” ”Sitten sä olet feministi. Ja se on kyllä tosi hyvä, sillä muuten mä en olisi sun kanssa.” — -Henriikka

Kun leipoo kirsikkapiirakan ja syö sen vimmaisesti pala palalta kahdessa päivässä. Kun tulee niin nälkäisenä kotiin, ettei edes riisu takkiaan tai kenkiään, vaan jää eteiseen syömään juuri kaupasta ostamiaan ruokia. Kun yliarvioi omat voimansa ja kävelee kotoa bussiasemalle rinkan, duffel-bagin ja repun kanssa otsasuoni pullistellen, kokovartalohiessä. (Ja piiloutuu tuttujen vastaan tullessa rinkan taakse, etteivät heLue lisää

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Latu Viikko sitten maanantaina tapasin eräällä huoltoasemalla kaksi itselleni entuudestaan tuntematonta mimmiä. Tervehdimme, hyppäsin takapenkille, ja lähdimme ajamaan kohti Liesjärven kansallipuistoa. Olin tietysti tavannut Kiran ja Linan aiemminkin, mutten ollut sen kummemmin koskaan jutellut. Kuka olisi arvannut, että viettäisimme pian vuorokauden keskenämme keskellä metsää? Puolentoista tunnin ajomatkan päässä odottelivat Eeva ja Minna,Lue lisää

Kaupallinen yhteistyö: GoExpo Winter ja Visit Ylläs Vertasin viime viikolla Yllästä taivaaseen. Tajusin vasta myöhemmin, että Ylläksen oma slogankin kuuluu: lähinnä taivasta. Eivät ilmeisesti siis ainakaan lupaile lauseessaan liikoja. Vietimme Ylläksellä viime viikosta neljä yötä, mutta lähes viisi kokonaista päivää. Saavuimme keskiviikkona aamupäivällä ja lähdimme sunnuntai-illalla. Viiteen päivään ehti mahtua niin huskyt kuin revontulet, niinLue lisää

Terveisiä Vuokatista, terveisiä lumisilta rinteiltä. Olen juonut kahden päivän aikana rinnekahviloissa kolme kuumaa kaakota. Hyvä saldo! Tosin vain yhdessä oli kermavaahtoa, mikä on tietysti surullista. Aloitin yrittäjäelämäni korkaten vihdoin lumilautailukauden. Ajoimme Jannen kanssa torstaina Helsingistä ystävän lainaamalla autolla Vuokatin urheiluopistolle pitkäksi viikonlopuksi, päätavoitteena rylliä rinteitä ja nauttia lumesta. Check, check. Mielessäni olen edelleen 15-kesäinen, muttaLue lisää

Perjantai. Aion karata aivan pian ystävän kanssa istumaan iltaa, mutta ennen sitä pysyn muutaman hetken paikoillani ja hengitän syvään. Sisään, ulos. Sisään, ulos. Hengitän usein niin pintapuolisesti, ettei tee yhtään pahaa keskittyä tähän peruselintoimintoon vähän perusteellisemmin. Mieleni on jostain syystä pienessä, hetkellisessä kaaoksessa. Koen haikeutta, kun äiti oli viime yön yökylässä ja karkasi tänään kotiin.Lue lisää