Sattuipa kuluneella viikolla, että luin Jodelista blogiani koskevaa viestiketjua. Ketju koski sitä, etten koskaan vastaa blogikommentteihin tai että vastaan niihin hyvin hitaasti.
Ja arvaatteko mitä? Kritiikki oli varsin aiheellista. Olen ollut suoraan sanottuna aivan surkea kommentteihin vastailija tämän vuoden vaihteen.
Siksipä minulla on teille uudenvuodenlupaus: aion tänä vuonna vastata kaikkiin kommentteihin maksimissaan viikossa.
Hyviä tekosyitähän minulla ei ole. Mutta syitä kyllä. Tässä siis ensimmäisen maailman pulman pohdintaa:
Kyse on ollut ainoastaan siitä, että haluan vastata kaikkiin kommentteihin aina ajatuksella, enkä vain emojilla tai parilla sanalla hutaisten. Kun sitten johonkin postaukseen tulee muutamakin pidempi kommentti, jotka vaativat erimerkiksi oman arvomaailman analysointia, ei aikaa välttämättä heti ole. Näin kommentteja kerääntyy ja vastaaminen viipyy, sillä pyrin olemaan kuitenkin melko tarkka siitä, etten suolla missään hetken hurmiossa tekstiä ohi suuni. Ja siitäkin, että annan vastauksen kysyjälle tai kommentoijalle oikeasti asiaa miettien.
Toisaalta priorisoin aina uudet tekstit: niitä teen kuitenkin kymmenille tuhansille, kun taas kommentti koskee usein vain yhtä henkilöä. Muutamia vuosia sitten kysyin blogissani, kumpaan lukijat tahtovat minun laittavan aikani ensin ja vastaus oli melko yksimielisesti uusien tekstien kirjoittaminen.
Ja viimeisimpänä syynä kirjaan muut somekanavat. Väitän olevani melko ripeä vastaaja Instagram Storiesissa ja Facebookin statuksissa ja inboksissakin yleensä. Instagramissakin yritän parhaani, vaikka siellä kommentit usein hukkuvat käyttöliittymän vuoksi helposti. Etenkin vanhoihin kuviin tulleet kommentit eivät aina näy ilmoituksissa. Somekanavien rinnalla myös sähköpostiini tupsahtelee viestejä viikottain.
Olen saanut esimerkiksi stoorien puolelle tänään 18 viestiä, joista osa on jatkunut pidempään keskusteluna. Arvaatte varmaan, että viehän se aikaa, vaikka onkin aina mieleistä.
Näiden lisäksi saan myös perinteisiä kirjeitä postitse. Niihin vastaan tietysti joka kerta, sillä onhan se nyt älytöntä, että joku näkee eteeni vaivaa etanapostin verran!
Kiteytyksenä: vastaan kyllä aina kaikkeen, mutta joskus se ottaa aikaa. Jos olen joskus jättänyt vastaamatta sinulle, se on ollut vahinko. Tarkoituksenani on vastata aina.
Ja älkää vain käsittäkö väärin! Kommenttinne eivät ole minulle millään tavalla rasite. Arvostan ihan jokaista ja toivonkin, että jättäisitte viestejä mahdollisimman paljon. Luen ne aina ajatuksella ja yleensä useampaan kertaan.
Mutta niin kuin alussa lupasin, tänä vuonna petraan, sillä pitäähän minun näyttää arvostukseni paremmin ja nähdä enemmän vaivaa. Onhan blogi nykyisin päätyöni. Mutta vinkiksi, että nopeimman vastauksen saat yleensä Instagram Storiesista, jos tarvitset esimerkiksi akuuttia tietoa jostain asiasta (Vaikka tietysti parasta muiden lukijoiden kannalta, että keskustelu käydään blogissa.) Ja toinen vinkki on, että aina saa muistutella. Jos vastaustani ei kuulu, se on jäänyt minulta huomaamatta tai hukkunut viesteihin. Pyrin tietenkin, ettei näin kävisi, mutta toivon teiltä myös kärsivällisyyttä facepalmin taakse.
Minä ihan oikeasti arvostan teitä ja viestejänne. Bloggaamisen parhaita puolia on juuri se, ettei sivulla keskustele vain yksi henkilö.
Näiden teatraalisten, Jodelin keskustelun väreissä hehkuvien, kuvien myötä toivotan mitä parhainta viikonloppua. Itse jatkan kommenttirästeihin vastailua.
-Henriikka
Luettuani tämän kirjoituksen kommentointiin liittyen teki heti mieli kommentoida, ha! Voisiko tämä olla joku ”metakommentti”? :D
No, oli minulla oikeastikin ajatus. Nimittäin, luin suu auki tekstiäsi ja ihmettelen suuresti, miten sinulla on edes aikaa vastata kaikkiin kommentteihin (viestikanavia oli enemmän kuin äkkiseltään ajattelin)?! :o Blogin kirjoittamisen ja muun ohessa vaikuttaa hurjalta! Aikamoisen tehokasta.
Hyvää tätä vuotta!
Hahah, ihan mahtavaa. Ja miten mahtavaa, että jaksat aina kommentoida! Kiitos siitä.
Se ajan löytäminen onkin välillä vähän vaikeaa, mutta toisaalta kyllähän sitä aikaa on onneksi päivässä aika monta tuntia. Eikä yhteen kommenttiin tai viestiin vastaaminen keskimäärin vie kuin pienen hetken. Mutta tottahan se on, että ei voi jäädä hirveän pitkäksi ajaksi löysäilemään tai muuten vastattavia kertyy aika lailla. Kommenttejahan voi tulla minä päivänä tai minä kellonaikana tahansa riippumatta siitä, teenkö sillon töitä vai en.
Iloa sullekin alkaneeseen vuoteen :-)
Ekaa kertaa kuulen Jodelista! Mielenkiintoista (kun googletin) :) Luulin eka että se on joku mies :D
Mua ei haittaa yhtään vaikka kommentti tulisi 2kk jälkijunassa – mun elämässä on onneksi muutakin kuin sun blogi ;) Jopa vastaamatta jättäminen on ihan okei :D Uskon että meitä tällaisia on muitakin, vai mitä muut sanovat?
Hahah, ihanan rento asenne. Naurattaa myös, että Jodel olis mies :–D
Ja onneksi sun ja varmasti muidenkin elämässä on muutakin kuin mun blogi. Saattaisi käydä aika muuten pitkäksi.
Taidanpa kerrankin kommentoida vaikka en ole tainnut sulle ennen mitään kommentoidakaan. Yleisesti kuitenkin ajattelen, että vaikka johonkin blogikirjoitukseen kirjoitan kommentin niin en edes odota siihen vastausta. Olenhan saattanut ilmaista jostakin asiasta oman mielipiteeni tai kertonut oman näkökulmani. Kommentissani ei ole edes yhtään kysymysmerkkiä mihin vastata. Kiva silti kuulla, että arvostat lukijoitasi ja haluat heille vastata.
No hei kiva kuulla. Ja voin kyllä kuvitella, että samoin ajattelee moni muukin. Tai uskon, että moni jättää kommenttinsa vain ilahduttaakseen tai jos tulee mieleen joku aiheesta nouseva seikka, ei suinkaan vastauksen toivossa tai takia.