Olen ennenkin todennut, että jos alkaa kutsua jotain jo ensimmäille kerralla ”perinteiseksi”, niin on suurempi mahdollisuus saada se toistumaan tulevaisuudessakin. Tänä viikonloppuna vietämme Idan kanssa perinteisiä kahden hengen pikkujouluja, joita vietimme ensi kerran viime vuonna.

Nämä kuvat ovat viime vuodelta, kun kippistelimme ja söimme raakakakkua Halossa, illastimme The Cockissa ja yövyimme Lilla Robertsissa. Teimme vain asioita, joista täysillä nautimme ja söimme vain ruokaa, joka oli herkkuamme. Jauhoimme asioista läpikotaisin (niin kuin riisijauholla friteerattuja parsakaaleja). Kävimme ajoissa nukkumaan ja nukuimme kuin karhut talviunilla.

Hiihtelimme hotellihuoneessa kylpytakeissamme ja unohdin, että asun muutaman kilometrin päässä pääkallopaikasta. Hiukseni olivat kerrankin koko ajan aisoissa ja drinkissäkin kellui aito kukka.

Siinä missä monien pikkujoulujen keskiössä on railakas juhlinta ja villit irtiotot, minun ja Idan juhlissa rentoillaan. Jos oikein ahkeria ollaan, niin saatamme ajautua puhumaan töistä, uraunelmista ja sparrailla toisiamme. Jos taas laiskottaa, voimme puhua jostain vähemmän älykkäästä. Tai olla puhumatta yhtään mitään.

Toivoisin, että työpaikoille ja kaveriporukkoihin leviäisi myös enemmän sellaisia hyvän fiiliksen ja hyvinvoinnin kinkereitä. Hemmottelua, parempaa oloa ja virkistystä – yhä harvempi kaipaa sellaista jytäämistä, että seuraavana aamuna pää tipahtaa lattialle ja vierii kauas pois.

Koko viikonloppu on yhtä pientä joulua. Eilen oli työporukan juhlintaa toimistolla ja Ravintola Shelterissä. Vinkiksi, että super kiva paikka (ja yläkerran drinkkibaarin Gin Basil Smashille peukku). Tämän vuoden pikkujouluista kerron teille huomenna. Nyt takaisin pikkujoulutunnelmaan: Kirkkonummen maisemiin kävelylle, ehkä kylpyyn ja illalliselle.

Pus!
-Henriikka

Osa kuvista: Ida Hanhiniemi