Haluaisin osata meikata. Haluaisin osata meikata hyvin. Laittelisin joka aamu tyylikkäät varjostukset, kulmat ja muut, joskus tarkkaan sivellyt luomiväritkin. Meikkaisin ystäviäkin, kun he välillä tarvitsisivat ammattilaisen apua.

Vaan totuus on toinen, sillä meikkiasioissa olen kyllä kehnonlainen. Näytän joka päivä samalta – siis siltä kuin en olisi meikannut juuri lainkaan. Osaan arkimeikkini rutiinilla (muutama sipaus meikkivoidetta, ehkä kulmakynää, ripsiväriä, joskus kajaalia ja poskipunaa), mutta kaikki muu on hepreaa. Korjaan: värikkäät huulipunat handlaan myös!

Tosi moni asia on kiinni siitä, etten uskalla. Haluaisin kokeilla, mutten tiedä mitä.

Olin nurissut ongelmaani ääneen Sugar Helsingin mimmeille joskus. Olin puhunut meikkitaidottomuuden lisäksi siitäkin, että haluaisin ottaa haltuun laajemmin myös luonnonkosmeettisia meikkejä. Mineraalimeikit ovat olleet päivittäisessä käytössä jo usean vuoden, mutta luonnonkosmetiikka vielä melko harvoin meikin muodossa.

Sugarilaiset laittoivat tapansa mukaan asioita tapahtumaan. Eräänä alkukesän päivänä istuin jo meikittä kotonani odottamassa, että ammattilaiset saapuisivat apuun: Zuii Organic -kosmetiikan aurinkoinen edustaja Tiia ja meikkitaiteilija Aino-Sofia Kojonen tulivat viettämään kanssani meikkiaamua.

Tarkoitus oli saada rohkaisua omaan meikkaamiseeni ja oppia tuotteista, minkä myötän osaisin toivottavasti tulevaisuudessa myös kertoa ja inspiroida teitä paremmin myös kovin laihaksi jääneessä meikkisisällössä.

Yllä olevassa kuvassa näette täysin meikittömän alkutilanteen.

Siinä sitä sitten istuttiin ja opittiin. Aurinko paistoi ihanasti sisään ja tuntui kuin jotkut kesäjuhlien etkot olisivat käynnissä.

Ensimmäinen huomioni liittyi ajankäyttöön ja tilanteen hartauksellisuuteen. Ehkä en olekaan kehno meikkaaja, olen vain kärsimätön! Sudin suoraan sormella, en todellakaan käytä sivellintä tai laita meikkejä kämmenselän kautta. Puhumattakaan mistään meikkien lämmittämisestä tai sävyjen sekoittelusta. Tökkään vain pari tippaa tai suhaisua sinne tänne ja valmista on.

Miten voisin oppia meikkaamaan, tai ylipäänsä mitään, jos olen valmis uhraamaan aikaani päivästä yhteensä noin 3,5 minuuttia? Enkä koskaan harjoittele.

Teimme (kröhöm Aino-Sofia teki) kesäisen meikin. Oli ihanaa näyttää vähän uudelta ja vähän normaalia raikkaammalta.

Pohjustus oli huolellinen. Tässä on selkeästi eniten opittavaa: meikinpohjustusvoide (käytimme värintöntä Primeriä), peiteaine ja sitten vasta meikkivoide.

Kulta/kupari luomiväri oli selkeästi nappivalinta, jota en ollut tajunnut. Silmäni näyttivät sen kanssa niin sinisiltä! Lisäksi luomiväriä laitettiin myös reilusti alaluomella, mitä en olisi uskaltanut tai ymmärtänyt itse tehdä.

Mitä muita erityisoppeja?

Poskipunaa voi laittaa miten haluaa! Ei olekaan vain yhtä tapaa, jossa poskipuna sivellään sievästi vinottain poskiluun myötäisesti. Leikkisämpi ote tulee pallomaisemmilla poskipunilla, kun taas joskus korostusta halutaan juuri poskipäihin.

Hohdepuuteri tuo hohdetta kasvoille. Kovin loogista, vaan en ole koskaan tällaista ennen osannut käyttää.

Aamu oli opettava sekä ihana, eikä Aino-Sofiaa ole turhaan kehuttu. Että hän osasikin.

Myös luonnonkosmetiikan epäilyjä kumottiin, kun olen aamuhetken jälkeen ottanut rohkeasti käyttööni esim. primerin, kirkkaanpunaisen classic red -huulipunan (!) ja tuon Sunset-luomivärisetin.

Aina välillä haaveilen, että voisin järkätä lukijoillekin jonkun vastaavanlaisen meikkiaamun tai -illan. Vähän kuohuvaa, isot lautaselliset hedelmiä ja vaahtokarkkeja ja paljon puhetta meikistä ja kaikesta. Ehkä rohkenen tulevaisuudessa järjestää. Olenhan rohjennut nyt myös käyttää kultaista luomuväriä, hah.

Miltä tiedän silmään näyttää tuo meikki? Huomaatte varmaan eron?

-Henriikka

Ps. Zuii:lla on aika kiva perusopas meikkaamiseen, jos jostain haluaa lähteä meikkauksen opettelussa liikkeelle.