Apulannalla on sellainen maanantai-niminen biisi, nuoruuteni kiistaton lemppari. Sanoissa ei ole mitään järkeä, siinä lauletaan apinasta, joka tahtoo sinutkin. Laulun mukaan sama apina vie sinut kuitenkin. Ei kuulosta omaan korvaani kovin mukavalta apinalta.

Vanha Apulanta oli kuitenkin sitä aitoa ja oikeaa. Tihrustin kyyneleitä, kun sanat olivat niin kertakaikkisen koskettavat ja melodiakin kulki täydellisessä synkassa sydämenpamppailuni kanssa. Todellisuudessa en silloinkaan ymmärtänyt yhtään laulun merkitystä enkä Toni Wirtasen laulusaundia, vaikka yritin selittää, että henkinen minäni imee kyllä laulun syvimmän merkityksen alitajuntaani ja vaikuttaa sieltä jokaiseen päivään.

Maanantai-aasinsilta. Check.

Nuoruus meni Apulannan ja muun räminärokin parissa. Bullet For My Valentine ja My Chemical Romance ovat erittäin mystisiä menneisyyden taantumia, joiden syitä on edelleen vaikea ymmärtää (vaikka joskus salaa käännänkin niitä soimaan).  Good Charlotte oli raastavan romanttinen ja sopivan sekaisin, mutta en voinut pitää heistä kovin kauan, koska he tekivät surullisen nopeasti hittibiisin. Hittibiisihän tarkoittaa, että muutkin löytävät suosikkisi ja joudut myöntämään siihen, että lempibändisi on main streamia.

90-luvun puolivälissä loopilla soi Aikakoneen Keltainen toukokuu. Pakko myöntää, että siitä pidän edelleen. Huippu kipale.

Kruunuksi haluan siteerata vanhaa Apulantaa, juuri kyseistä Maanantai-kappaletta:

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
On liian helppoo olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu

Maanantai ei ollut taaskaan kaikkein armeliain
On turhaa koittaa olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu

Kyllä 14-vuotiasta Henriikkaa nyt itkettäisi. Nykyinen Henriikka hekottelee leppoisasti ja lähtee valmistamaan iltapalaa.

– Henriikka

takki/Filippa K, laukku/Lumi (saatu), kengät/second hand, huivi/Etiopian tuliainen