Lauantaiaamu ja aurinko paistaa. Puolet helsinkiläisistä pukeutuu vielä villakangastakkiin, toiset vetävät tapansa mukaan vähän yli ja kekkuloivat miltei alasti. Kotimme on varmasti pian kuuma kuin sauna, mutta kesän ja isojen ikkunoiden vuoksi mitä vain. Tänään ohjelmassa on brunssi (Joojoo taas, anteeksi! Ja anteeksi, että menen huomennakin), kyläily ystävän luona Suomenlinnassa ja laatuaikaa nutturapään kanssa.

Keskiviikkona lähti talviturkki, mutta tunnelma on ollut sopiva muuhunkin historialliseen. Helatorstaina heräsimme aamuseitsemältä vuoden ensimmäiselle sortsilenkille.

Olen saanut nyt treenata kevyesti kolme viikkoa välilevyongelmien kohentumisen jälkeen enkä malttaisi olla paikallani. Olen vetänyt tapani mukaan vähän yli, ja tällä viikolla lenkkejä on kertynyt jo neljä. Lyhyitä, hitaita lenkkejä, maksimissaan kahdeksan kilometriä. Kaikki ohittavat, kun kierrän Kaivarin rantaa tai Hernesaarta, mutta pyrin pitämään oman tahdin ja puhumaan puuskuttamatta.

Kolmen kuukauden treenitauko painaa, pimeiden iltojen kakkupalat painaa, mutta ovat toisaalta tuoneet henkiselle puolelle huomattavan määrän energiaa. Kesän teemana olkoon väkevä ”eat, run, love.”

Olen nauranut ylläolevan kuvan 15 senttiä pitkille jaloilleni, mutta täytyy pysyä kiitollisena: noilla tapeilla juoksin tänäänkin aamuauringon noustessa, Jannen vielä nukkuessa, Silja Linen terminaalille ja takaisin.

   Aina välillä olen haaveillut lukijoille järjestettävästä juoksu- tai kuntoilukoulusta. Voitaisiin urheilla yhdessä, juoda palautusjuomaksi hyvät kahvit. Mutta täytyy nyt ensin kaivaa omat pakaralihakset esiin, että voi käydä potkimaan toisten omia.

Ja toisaalta uskon lukijoitteni olevan sen verran irrottelevaa väkeä, että pitäisi ehkä keksiä jotain hienompaa: roller derbyä, pari- tai kansantansseja, mailapelejä tai vaikka SUP-taistelua (joo, se on mun omakeksimä laji).

Nautitaan auringosta!
-Henriikka