Tervetuloa matkalle Tuusulaan. Kyselin toukokuun alussa, minne sitä kannattaisi lähteä kotiseutumatkailemaan. Kovaa hehkutusta sai osakseen Tuusula, ja sinne suuntasikin matkamme ensimmäisenä hääpäivänä (häämatkamme teimme Tallinnaan, ja nyt oli aika kokea jotain suurempaa).
Bussi kuljetti meidät Kampista turvallisesti Tuusulaan, ja vaikka matka kesti vajaa tunnin, niin tuntui että sitä ollaan nyt ihan reissussa. Kun maisemat vaihtuu ja liikenne hiljenee, niin sitä pystyy paremmin tyhjentää mielensä ja unohtamaan epäolennaisen: eli tällä kertaa about kaiken. ”Maukasta”, sanottais Jyväskylässä.
Ja tiedättekö, me oltiin koko rändöm-Tuusulasta ihan todella vaikuttuneita! Olin jo vaikuttunut siitä, että hotellimme aulasta sai halki päivän ilmaista kahvia, mutta vielä se itse paikkakin. En ole todellakaan tiennyt, että kaikki kulttuurimiehet ja boheemit taiteilijahemmot ovat majailleet Tuusulassa: Aleksis Kivi, Sibelius, Juhani Aho ja Halosen Pekka (Vanha kaveri? Miksi kirjoitin sen noin päin?) Tai olen tietysti kuullut ohimennen, mutta aivoni eivät ole osanneet yhdistää nimiä sellaiseksi yhteisöksi, joka majailee samoilla huudeilla. Hotellilta lainasivat meille vielä Jopot kaiken lisäksi, niin me vaan rullailtiin ympäri rantatietä ja hölläiltiin.
Tuusulan rantatien varrelta löytyi mm. seuraavaa:
– Ahola: Kirjailija Juhani Ahon ja hänen puolisonsa taidemaalari Venny Soldanprofeldtin huvila.
– Ainola: Jean ja Aino Sibeliuksen koti.
– Lotta-museo
– Halosenniemi: Nykyisin taidemuseona toimiva taidemaalari Pekka Halosen erämaa-ateljee.
– Taidekeskus Kasarmi.
– Aleksis Kiven kuolinmökki.
Ja Järvenpään päässä vaikka mitä taidemuseoa sun muuta. Rantatie taittuu kauniisti polkupyörällä, ja tien varressa on kahviloita ja kauniita taloja. Tuntuu, että jokaisen kulman takaa ilmestyy uusi unelmakoti. Ehkä muutammekin tulevaisuudessa Tuusulaan. Aloitan oman kulttuurimatkailubisneksen nimellä ”fillareita vuokralle ja ilmaista aamukahvia”.
Erityismaininnan ansaitsee Memories -niminen kauppa, joka on sekoitus uutta ja vanhaa. Maanantaina pulju oli vielä kiinni, mutta päätimme tiistaina polkaista paikan päälle uudemman kerran. Ja kyllä kannatti: harvaa kauppaa jaksaa koluta kolmea kertaa läpi. Putiikki sijaitsee Rantatiellä, tunnelmallisessa navetassa. Hyllyt notkuivat purkkeja ja purnukoita, juustokupuja, haarukoita, vanhoja juuttisäkkejä, korurasioita, hyllyjä, pinnatuoleja, koruja ja tikkunekkuja. Olisin voinut tyhjentää lompakkoni tiskille ja poistua olallani juuttisäkki täynnä aarteita. Hinnat olivat hyvät, ja asiakaspalvelu tunnelmallisen rehellistä ja sydämellistä. Koko museoalue huokui kylätunnelmaa.
Tuolle muutamien kilometrien mittaiselle tienpätkälle voisi sijoittaa tunteja! En fiilistele suotta, paikka on helmi. Päivän päätteeksi lötkimmevötkimme piknik-korin kanssa nurmella. Melkein nukahdin kaikkien apiloiden keskelle, kun taas Janne juoksi pakoon kimalaisia ja rakenteli vadelmista ja mustikoista kuningatarmarjoja. On tämä elämä helppoa (niinä päivinä kun se epäolennainen tosiaan on kaukana aivoista).
Itse asiassa tämä taisi olla juuri sellainen reissu, josta Sannero kirjoitti blogissaan koskien juttujani: ”Yleensä tämän tyyppisistä blogeista iskee hirveä kateus, että miksei mun elämä ole noin ihanaa. Mutta tästä blogista sen sijaan tulee sellainen mieletön ”vitsi munkin elämä voi olla noin ihanaa” -inspiraatio.” Mahtavaa, jos muillekin kumpuaa semmoinen fiilis. Kun hyvänen aika ihmiset, veikkaan että suhteellisen monelle teistä on kuitenkin aika iisiä ottaa bussi ja lähteä Tuusulaan. Tai vaikka pyöräillä paikan päälle. Tai liftata. Ottaa eväät mukaan ja laulaa matkalla. Tai viheltää. Miksi suotta valittaa, kun voi fiilistellä?
Kehoitan lämmöllä ja rakkaudella: menkää ihmiset Tuusulaan.
Viimeistään sitten, kun meillä on se oma talo ja terassi siinä museotien varrella. Tunnistatte meidän tontin siitä, että pihassa seisoo keltainen kupla. Tai ainakin jopo.
Henriikka
Ps. Niille jotka ärsyyntyivät tämän jutun positiivisuudesta: mulla on ranteessa kroonistunut jännetuppitulehdus. Kyllä on elämä kurjaa.
Hahaa, oot aivan ihana! Tuusulaan siis mars!
EHDOTTOMASTI. Muutenhan en Tuusulasta tiedä, mutta Rantatielle vähintään.
Jyväskylässä vois sanoa myös että höllii. Höllii ainakin nää kuvat, ja oot kaunis ku mikä!
Hajosin! Hölliminen on kuulemma alunperin Vaajakoskelta.
Ja komppaan Niinaa, oot ollu ihan mielettömän kauniina liikenteessä. Huh.
On harmi, että täällä ei voi peukuttaa toisten kommentteja!
Kyllä höllii tämä postaus. Ihana fiilis paistaa vaikka miten kauas. Ootte sulosia.
HÖLLII se vasta on mainio sana. Tunnen sen erittäin hyvin, sillä JKL-kuomani ovat jopa tehneet siitä laulun: ”Hölzii, bölzii” what? Maukas oli Tuusula ja höllii kehunne (menikö oikein?).
Ei sillä oo niin väliä meneekö oikein, kunhan höllii. , )
Mun äiti on raahannu mua Tuusulan rantatielle pienestä pitäen ja oon siitä niin ilonen! Nykyään jokakesänen retki Halosenniemeen ihan must =) Tuli hyvä mieli tästä postauksesta.
Sun äiti on ollut arvokas tässä suhteessa, olisit muuten jäänyt monesta ilosta paitsi. Hyvää mieltä !
Iiiihana postaus! Mä rakastan sun blogia. :) Aina sun postauksia lukiessa suupielet menee väkisinkin ”hymyasentoon”. Oot ihana! Ja te ootte hirveen ihana ja suloinen pari.
Voi ihana kiitos, ”hymyasento” on ain se paras asento, vaikkakin joskus rupeaa sen seurauksena posket kramppaamaan! Kiitos suuresti.
Ihania kuvia ja oot jälleen niin kauniina. :)
Kiitos hanna, so are you.
Ooi kuin ihana oli tätä tekstiä lueskella, kun mun kotikoti on tuossa ihan Ainolan vieressä (: nyt taas kesää siellä vietän ja ovat muuten ihan loistavia lenkkeilyhoodeja nuo rantatien maisemat ((: mutta on kyllä ihanaa seutua ja ihana postaus !!
Kunpa minäkin asuisin siellä. Helsingin kerrostalo-viidakkoon on kuitenkin tyydyttävä ainakin toistaiseksi. Onnittele itseäsi mukavasta elinympäristöstä ja kiitos kivasta kommentista.
Tästä tuli hyvä mieli, kiitos siitä! :)
Ja onnea teille, näytätte siltä että olette onnellisia yhdessä!
Kommentistasi tuli myöskin hyvä mieli, kiitos siitä.
Ja onnellisia me taidetaan ollakin.
Huh näytät hurmaavan kauniilta. Silleen eteeriseen Suomi-filmi-tyyliin. Onnea ekasta hääpäivästä!
Eteerinen on kyllä hauska sana. Mutta kiitos, se on hyvä ettei ainakanaa kovin ole päässyt rupsahtamaan avioelämästä huolimatta.
Ihanaihanaihana postaus, hymyilyttää =)
Khiih! Tuusula se hymyilyttää.
Sulla on kyllä virkistävän erilainen blogi :) Ihmetyttää tyypit joita häiritsee toisten positiivisuus, sehän on vain hyvä asia jos osaa fiilistellä pieniäkin asioita arjessa! Ihana toi mekko muuten, mistä se on?
Oon arjessa riittävän pessimistinen, sitten voin hyvin olla täällä itse positiivisuus. Siitä kuitenkin saa niin paljon enemmän irti, kuin märisemisestä. ihana palaute, kiitos. Mekko on monkista, niitä oli siellä 15 eurolla ale-rekissä.
Ihana postaus ja todella kauniita kuvia. Tuusula vaikuttaa kivalta paikalta! :)
Kiva lämpöinen paikka, ainakin näin kesäisin. Kiitos paljon!
haluan Tuusulaan, mikä on erittäin hämmentävää.
Se on erittäin luonnollista, tälläisen sairaan hehkutuksen jälkeen.
”Ps. Niille jotka ärsyyntyivät tämän jutun positiivisuudesta: mulla on ranteessa kroonistunut jännetuppitulehdus. Kyllä on elämä kurjaa.”
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD oot huippu. en naura siis sille että sulla on jännetuppitulehdus, vaan tolle kommentille.
”Ketuttaa kun oot noin överipositiivinen, valittaisit joskus!” Pitää pitää balanssi yllä. Kysymys kuuluu, miksi jauhaisin blogissani esim. keikkalesken elämästäni, jääkaapissa mätänevästä ruoasta tai kuinka viisaudenhammas puskee läpi?
Kävin Tuusulassa muutama viikko sitten eikä kovin iskeny mut nyt oon iha vakuuttunu et paikkaha on huikee! :D
Hahaha, sun pitää mennä uudestaan tämä uusi asenne mukanasi. Et poistu rantatien romantiikasta mihinkään ja vedät keuhkosi täyteen tuusulan raikasta ilmaa.
tää oli Henriikka juurikin sellainen postaus, koko ajan tekstiä lukiessani ennen mietin jo miten voisinkaan itse jopoilla tuusulan kaduilla ja jo suurin piirtein lähetin ystävälle ”lähetään tuusulaan !” -viestiä. IHANAA :)
Odotan postausta sulta siitä, kuinka oot jopoillut Tuusulassa :–)
jes, just jotain tällasta odotan meidän kiltalehtipoppoon viikonloppureissulta ”minne tahansa inhimillisen matkan päässä espoosta”! (näillä kriteereillä oli muuten aavistuksen vaikea lähteä etsimään edullista majoitusta muutaman päivän varotusajalla mutta random-leirintäalueelta kouvolan läheltä tärppäs katto pään päälle ynnä telttapaikka :D)
ps. tsemppiä jännetupille. mulla oli kielen alla afta mut nyt sekään ei enää vaivaa, elämä voittaa.
Hei toivottavasti teillä oli huikee reissu! Kouvolan lähistön telttapaikka kuulostaa hyvinkin luksukselta.
Nauroin aftallesi. ihanaa empaattisuutta sieltäpäin. Elämä voittakoon!
Siis jotkut kuvat on välillä ihan tajuttoman kauniita! Iha, ku kattelis jtn muotikuvia. Mahtavaa!! :)) Esim toi seitsemäs kuva, missä seisot jossain heinikossa, aivan älyttömän upee. Blogi muutenki on kyl nii ihana:)
Hurjan kivaa kuulla kiitos, Janne on mun hovikuvaaja ja kehittynyt iha superisti näin pakon edessä, kun tämä blogitouhuni on astunut kehiiin. Kiitos suuresti.
asun ite keski-suomessa, täti taas asuu juurikin Tuusulassa joka on kyllä ihan huippupaikka!
juurikin tää rantatie josta kerroit on ihan paras! se on pakko pyöräillä joka kerta uudestaan kyläillessä. rakastan myös niitä punatiilisiä rakennuksia siellä, ja onnekseni tätini asuu juuri sen tyylisessä kerrostalossa lähellä kasarmialuettaa (vai mikä onkaan, se jossa on aidat ja portti). sinne on ihana tulla ja siellä on ihanaa!
Kasarmialue oli melkein pelottava, kun oli niin ehdoton kielto mennä pihalle käväisemään. Meinasin jännityksestä pyörähtää siellä, mutta ehkä en halunnutkaan olla lainrikkoja.
Rantatie rules.
Vau! Ihania kuvia ja ihana koko postaus!
p.s.: Oon tosi vaikuttunu siitä, että osaat ajaa polkupyörällä lyhyehkö mekko päällä… :D
Aijai, mä en ollut ihan niin vakuuttunut sitten, kun poljin vastatuuleen. Pssst, salaisuutena voin kertoa että olin pukenut alle farkkusortsit.
näistä tulee vaan niin hyvä mieli. sun tyylistä sanoa asiat. ja näkee kuinka nautit elämän joka hetkestä. ja osaat katsoa elämää eri kanteilta. ja nautit siitä. se on huikeaa. tuntui melkein kuin olisin ollut ite lomalla kun luin tämän. ja aika hyvin markkinoit tuusulaa. meitsi diggas. ps. jokeribussissa törmäsin sinuun. teit vaikutuksen myös livenä.
Jokeribussi oh noh! Aina kun oon sen kyydissä niin:
A) oon menossa töihin lannistuneena
B) oon tulossa töistä väsyneenä
Mutta hyvä jos tästäkin huolimatta sain vakuutettua. Kiitos Henu, oon tosi iloinen että mulla on tuollaisia aktiivisia, sitkeitä lukijoita, jotka jaksaa niin kovin usein piristää.
hei jee, kävin tänään juurikin tuusulassa vanhempien kanssa kesäretkellä kun haettiin pikkuveli pois mummilasta! me oltiin autolla mutta kyllähän niissä maisemissa olisi mieluusti pyöräillytkin :-) tuon memories-kaupan ohi ajettiin, harmi ettei pysähdytty. ensi kerralla sitten!
Ensi kerralla Memories-kauppaan, se on mahtava pulju ja vaikuttaa, että kaikki asiakkaat vaan tuntee toisensa. Kesäretki vanhempien kanssa kuulostaa sitä paitsi enenpi kuin söpöltä.
Tosi hämmentävää nähdä Tuusulaa näin positiivisessa valossa, itse kun olen siellä asustanut enkä kylläkään pidä paikkaa kovinkaan suuressa arvossa (anteeksi).. MUTTA olen samaa mieltä rantatiestä ja sen antimista! Ja hienoa, että löysit paikasta noin paljon positiivista, ehkä munkin täytyisi viettää Tuusulapäivä vanhojen aikojen muistoksi :–D
Enhän minä muuta Tuusulasta tiedä, kuin tuon museoalueen. Onhan mahdollista, että koko muu seutu on täyttyä shaibaa haha.
Voi vitsi, teillä on kaikesta päätellen ollut mahtava matka! Itse haaveilen että omistaisin tandemin ja pyöräilisimme sillä ympäri Suomea avomiehen kanssa :D
Tandemit on niin superpelottavia. ai että, pelkään niitä. Yhtä pelottavia kuin lastenistuimet pyöräntarakalla.
Ihana, ihanaa ja ihanan näköistä! Kohta kaikki on Tuusulassa! :-D
joo, tää saa aikaan jonkun kansanliikkeen! Tuusula rokkaa.
Voihan vietävä!! Asun ystäväni luona ihan memories-liikkeen lähistöllä mutta tietenkin olen itse lapissa kotikulmilla just nyt! Olisi ollut kiva törmätä sattumalta rantatiellä:)
Ja itse asiassa sulkatypy, sinä se taisit alun perin ollakin, joka Tuusulaa niin kovasti suositteli. Että kiitos vain vinkistä!
Viime päivät on ollut niin raskasta kökköä, että on kiva lukea positiivisia juttuja! Tyhmää kenenkään sellasista ärsyyntyä.
Hyvä että näin! Antaa pessimistien kylpeä omissa liemissään kjäh.
Tuusulassa asustelen myös ja voin kyllä sanoa että rantatie on ihana! :) Vieressä asun! Toivottavasti kävitte Aleksis Kiven rannassa, se on ihanan romanttinen paikka olla kahdestaan. Nyt elokuussa Tuusulassa on taiteiden yö juuri rantatiellä, joka on älyttömän kiva tapahtuma! Autolla ei saa liikkua ja erilaista ohjelmaa on järjestetty juurikin Halosennimeen, Lottamuseoon yms. Pieniä kojuja ja sellaista.
Hei mä luinkin tuosta Taiteiden yöstä, mutta hyvä kun muistutit. Sinne olis kyllä ehdottomasti päästävä. Ihanaa ihanaa, Tuusula!