Kyllä totuuden huomaa näistä kuvista: olen turhautunut, ärsyyntynyt ja väsynyt. Joskus, valitettavan usein, sellaisiakin hetkiä vain on. On mukavaa vaihtelua, että kamera on mukana niissäkin.

Pidän kuitenkin vaatteistani, sillä raitakuvioisesta paidasta tulee mieleen veturinkuljettaja-isäni työvaatteet. Siniset farkut ovat nostalgiset, mutten ehtinyt kiireessä laittaa lainkaan sukkia.

C’est la vie, sanoisi kieltä osaava. Oikeastaan läpitunkeva huono mieli tekee kuvien tunnelmista aidomman. Arkisen. Muistettavan.

Olin lähdössä eilen aamupäivällä töihin, kun kuvat otettiin. Olimme syöneet tavalliseen tapaan aamiaista, katsoneet Gilmoren tyttöjä, olin juonut santsikupinkin. Aamun tunnit teimme molemmat töitä etänä.

Koko aamupäivä oli silti kaiken kaikkiaan nihkeä. Tiedättekö, kun joku vastoinkäyminen, joku ikävä kommentti tai muu vastaava, jää kalvamaan mieleen? Ettei oikeastaan enää muista, mistä huono fiilis tuli, tai olisiko se edes murehtimisen arvoista. Minulla oli juuri sellainen aamu.

Olin kasannut mieleeni koko viikon ärsyttävät asiat. Sen päälle olin vielä turha, ruma, lihava, merkityksetön ja itsekäs. Kinastelimme ja olin sietämätön. Hyvä soppa.

Das ist leben. Sånt är livet. Así es la vida. Such is life.

Sellaista elämä on. Onneksi vain toisinaan.

-Henriikka

raitapaita/H&M, kengät/Vagabond, farkut/Monki, kello/DW (saatu)