Tärkeintä on hyvät eväät

Istun junassa matkalla Tampereelta Kouvolaan. Olen matkalla viikonlopuksi mökille. Viereisissä penkeissä istuu nelihenkinen perhe, joiden pojat ovat niin vallattomia, että keräilen leukaani paikalleen vähän väliä. Noin 3- ja 6-vuotiaat pojat kiroilevat kuin merirosvot ja heittävät niin hyvää huulta, että tyrskin kukkamekkoni kaulukseen.

Muun muassa TRIP-mehu kirvoitti kovaa stand uppia:

”Kun sä juot tätä, sä kuolet. Tää on RIP-mehu.”

”Trippileirillä juodaan tätä.”

Äsken 6-vuotiaalta lensi ilmoille: ”Mä en malta odottaa, että saan taas olutta.” Ainakin toivon, että kyseessä on vitsi.

Kolmipäiväinen Tampereen reissumme Nellan kanssa oli melkoista stand-uppia myös. Olen nauranut taas vuodeksi etukäteen.

Torstaina aamuna heräsin tajuten, ettei kameraani ole missään. No, monien mutkien kautta selvisi, että olin jättänyt sen yöksi pihalle, mutta se oli täysin kunnossa ja löysi ihanien ihmisten kautta takaisin minulle parissa tunnissa. Eilen ennen nukkumaanmenoa tajusin uimapukuni jääneen yleiselle saunalle, jossa vietimme iltaa. No, se onneksi löytyi sieltä tänään puhelinsoitolla, muttei ennättänyt matkaani. Luojan lykky, että otin turhamaisena kaksi uimapukua mukaan, niin pääsen mökillä puljailemaan. Ja Luojan lykky, että Tampereella on ystäviä, joita voi nakittaa hoitamaan omien reikäisten aivojesi aiheuttamia hakuhommia.

Nyt kirjoittaessani tajuan, että unohdin ostaa kotimatkalle ne kaksi litraa kirsikkaa, joita himoitsin koko kolme päivää. Mitähän minulle, entiselle ammattimuistajalle, on tapahtumassa?

Vaihdoin toiseen junaan ja täällä on edellisen räpätyksen sijaan täysin seisahtunutta. Kaikki ovat hipi-hiljaa. Puolet nukkuu, neljäsosa tankkaa ravintolavaunusta haetulla kahvilla ja neljäsosa tuijottaa puhelimiaan hiljaisuuden vallitessa. Onko tämä nyt se suurin Intercityn ja Pendolinon ero?

Kouvolan koti ja koko perheen yhteinen illallinen odottaa parin tunnin päässä. Huomenna pääsemme koko konklaavilla mökille. Emme ole ehtineet kunnon mökkitalkoisiin tänä vuonna ennen tätä, joten tiedossa on kunnolla puhdetta. Ja niin kuin vanhempanikin toivovat kaikkia valistettavan, niin mökin omistaminen ei ole mitään Trendi-lehden lukemista ja kikattelua saunatakki päällä, vaan ankaraa duunia. Välillä ihan kohtalaista, mutta suurilta osin tuskaista.

(Viime viikolla äiti kyllä lipsautti yhteiseen viestiketjuumme, että tärkeintä on hyvät eväät. Onneksi on todiste tallessa, niin voin aina palata toteamaan.)

Olen sen verran kesäisenä liikkeellä, ettei minulla ole edes pitkiä lahkeita mukana viikonloppulaukussa. Voi olla, että joudun vähän lainailemaan äidin vaatteita. Ainoat puhtaat sukatkin ovat täysin glitteriset. Näillä mennään!

Odotan kovasti, että saunan tulipesässä palaa tuli, piipusta nousee kotoisa tuprutus ja saan kiivetä ylälauteille myttyyn kököttämään. Mukava ottaa vastaan kesän ensimmäiset mökkilöylyt, käyttää peseytymiseen saunasta niitä tuhat vuotta vanhoja saippuoita ja istahtaa kaiken jälkeen takan eteen vaarin vanhassa paidassa.

Mutta koska sisarukseni kuitenkin pilkkaavat tätä romantisointiani heti kun näemme, kirjoitan myös odottavani mökin lattian kuurausta, rännien tyhjennystä, huussin siivoamista ja grillin pohjalle tippuneita ruokia, jotka kuitenkin pienen puhaltelun ja pyyhkimisen jälkeen ovat vielä ihan syömäkelpoisia.

-Henriikka

Ps. Ainiin. Mahdollisesti suurin oivallukseni tänään on ollut, etten ikinä, ikimaailmassa, halua käyttää sanontaa ”Hotelli Helpotus”.

4 kommenttia

  1. Saranda 19.5.2018

    Hahah ei hitto nauroin noille Trip-vitseille. :D:D:D Parasta! Tää koko postaus oli kyl ihan huikee, ihanaa mökkeilyä. <3

    http://www.tyhjaajatus.com

    Vastaa
  2. RR 19.5.2018

    Vitsi sää olet kaunis noissa kuvissa! Sää olet semmonen luonnonkaunis, raikas tuulahdus ilman ylimääräisiä pakkeleita.

    Voin jotenkin päästä niin kiinni sun tunnelmiin, vaikka oma elämäntilanteeni onkin ihan erilainen. Tällä hetkellä mieheni on kolmen poikamme kanssa mökkeilemässä, ja minä jäin kotiin tekemään suursiivousta. Mutta kun luen näitä sun juttuja, niin palaan jotenki ajassa takaisin kymmenen vuotta..Olin silloin lähössä itekin lukemaan luontoalaa, ja elämä oli jotenki niin auki ja odotti vain uutta ja tuntu että oli ihan vereslihalla tämän elämän kanssa. Nyt kymmenen vuotta siitä eteenpäin elämä on vieläki pääsääntöisesti ihanaa, lapsiarjen pitkälle rytmittämää, mutta näitä sun juttuja lukiessa saa kiinni taas siitä innostuksen tunteesta ja vaikka en luontoalalle päätynytkään, iskee inspiraatio hakeutua sinne uudestaan. Kiitos siis tästä!

    Vastaa
    • RR 19.5.2018

      siis vaikket opiskelusta tässä postauksessa puhunutkaan :D Mutta sun elämä on jotenkin niin samanlainen nyt( blogin perusteeella), mitä itsellä aikoinaan..kesä edessä, kaverien kanssa hengailu, reissut ja sitten syksyn ja opiskelujen odotus..Nauti ja mee ja tee!

      Vastaa
  3. Hahaha, mahtava kirjoitus! Sai nauramaan ja perheenne hyvä meininki välittyi tekstin läpi. Ihanaa sunnuntaita ja terkkuja Santiagosta! ?

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.