Laita kello soimaan, nouse ylös
Viivähdä hetki sänkysi laidalla
Sitten nouse pystyyn, kulje kaappisi luo
Vedä päällesi ihmisen kuori ja huppusi

Napita silmät kuoppiin, vedä haalari ylös
Solmi kiinni vanha ihmisen asusi
Venytä kerran niskaa ja kierrä rankaa
Kierrä oikee, vasen, oikee ja sitten seis

Kaada kahvia suoneen, kertaa ihmisen elkeet
Haali sankoon päivän suoritusvälineet
Aseta kuoresi autoon, paina kaasuu ja aja
Kaahaa autopilotilla kohti päivän koitosta

Venytä kuoresi huippuun, kääri hihat ja rahat
Ryömi kotiin vasta kun oksettaa kunnolla

Ja sitten illan tullen käy kaapisi luo
Riisu ihmisen kuori ja huppusi
Vedä kellosi käymään, käy maate ja makaa
Uneksi uudeksi ihmisen osasi
Kunnes soi taas ja toistuu osasi  

(Viitasen Piia – Ihmisenasu)

—

Pidän nyt loman. Viikon syysloman. Sellaisen, etten aio edes käydä somessa tai sähköpostissa, enkä muutenkaan liioin puhelimella, en usko ottavani yhtään kuvaa, kirjoittavani yhtään julkista tekstinpätkää. Siis minä lomailen, isä ja äiti, nyt minä oikeasti lomailen. Sen sijaan ajattelin istua mummin ja vaarin vanhalla perintösohvalla ja tuijottaa seinää, haaveilla miten tauluni siihen asettelen.  Aion neuloa ehkä pikkuisen, lukeakin, tavoitteettomasti. Sekä Viitasen Piialta että Antti Autiolta on ilmestyneet uudet albumit, joita aion kuunnella ajatuksella. Aion muuttua ihmisenasuisesta vähän enemmän ihmiseksi ja ymmärtää, ettei sellainen tapahdu viikossa.

Tiedän, että tuskinpa kukaan edes huomaa minun lomailevan. Tärkeintä, että itse huomaan. Että läheiset huomaavat. Sisko ja veljet, nyt minä oikeasti lomailen.

-Henriikka