Uusi koti

Täällä sitä nyt ollaan oltu, vajaa viikko uudessa kodissa, Porvoon saaristossa.

Olo on niin hyvä ja rauhallinen, vaikka vähän väsähtänytkin. Ensin kodin löytymistä odotettiin useampi kuukausi ja näytöissä ravattiin lopulta aika tiuhaan tahtiin, varmaan parissakymmenessä yhteensä. Sitten ostotarjouksen mentyä läpi, odottelimme pari kuukautta muuttoa. Nyt kun joulukin on vielä ovella, on takki aika tyhjä. Onneksi tunnelmat ovat silti katossa, vaikka väsymys on vähän painanutkin. Löysimme meille ihanan, uuden kodin, jossa meillä on hyvä olla ja johon pikkuinen voi rauhassa syntyä.

Kaikki on vielä aika kaoottista ja levällään, mutta aamukahvit ja aamiaiset pyrimme silti nauttimaan rauhassa ja kauniisti. Tämä on myös ensimmäinen koti, josta ei ole kiire pois. Ensimmäinen koti ikinä, jolle en näe minkäänlaista määräaikaa. Pärjäämme täällä vaikka loppuelämämme, jos tahdomme. Emme toki ole tehneet sellaisia päätöksiä, voi olla että viihdymme pari vuotta, mutta aika näyttää. Nyt tuntuu hyvältä juuri näin.

Syyskuun lopulla olin ennättänyt kirjoittaa kriteereistäni ja turhautumisestani talomarkkinoilla. Tuntui siltä, ettei sopivaa kotia löydy lainkaan.

Siitä vajaa kahden viikon päässä olimme katsomassa erästä porvoolaista kohdetta. Olimme ilmoittaneet olevamme hetken sovitusta ajasta myöhässä ja kun pahoittelimme asiaa paikan päällä, välittäjä vastasi, että ei haittaa yhtään. Hän ennätti sillä aikaa laittaa erään toiseen kohteen myyntiin. Olimme tajunneet jo heti näyttökohteen pihassa, ettei se olisi meille, joten uteliaisuudesta kysyimme uudesta kohteesta. “Sellainen punainen hirsitalo tuolla saaristossa.”

Hetken päästä olimme jo matkalla kohteelle. Poikaystävä (nykyinen avopuoliso! juhuu!) nauroi matkalla, että voisimmeko ennen tarjouksen tekoa mennä katsomaan kohdetta. Olin ostamassa kohdetta jo pelkkien kuvien perusteella.

Talo tuntui heti meiltä. Kodilta. Se oli vähän hätkähdyttävää, sillä olimme kyllä ensisijaisesti etsineet hirsistä, mutta vanhaa. Tämä talo on vuodelta 2008 eli hirsitalojen kaaressa aivan uusi.

Kaikilta muilta osin se oli kuitenkin kuin tehty kriteereihimme. Talo ei ole rannassa, mutta pihalta näkyy merelle ja meillä on tuolla 100 metrin päässä myös oma laituripaikka, johon saamme veneet, pulahdettua uimaan ja laskettua kajakit vesille. Sijainti oli juuri optimaalinen Helsingin ja Kouvolan suhteen, näin ollen myös vanhempani pääsevät helposti tapaamaan lastenlastaan ja me heitä. Porvoo ja kaikki sen ihanat palvelut ovat noin puolen tunnin päässä, ja saarelle pääsee kulkemaan autolla. Puutarha-kasvimaa on aivan valtava ja upea, sillä entinen omistaja on ollut omistautunut puutarhuri. Ensi kesänä syömme omalta pihalta muun muassa perunaa, sipulia, herukkaa, tyrniä, omenoita, kriikunoita ja kasvihuoneesta jopa viinirypäleitä.

Uuden talon ostossa kiehtoi lopulta helppouskin. Ymmärsimme molemmat, että vaihtoehdoissa olleet vanhat, rapistuvat kartanot söisivät rahojen lisäksi aikaamme niin rutosti, ettei tässä elämänvaiheessa halua sellaista. Haluamme molemmat, että voimme olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon ja että voimme lähteä reissun päälle vaikka pidemmäksikin aikaa. Lisäksi tuntuu mukavalta, että kuukausimenot eivät nouse aivan älyttömyyksiin. Voi tehdä vähemmän töitä, eikä tarvitse pelätä, milloin katto vuotaa tai seinä rapistuu tai millaiset lämmityskustannukset valtavalla talollamme on. Luulen, että sellaisen projektinkin aika vielä tulee, mutta ei vielä.

Tässä elämänvaiheessa myös noin 300 tuhatta melko vähän kuukausivaroja syövään kohteeseen tuntui myös paremmalta kuin 400–500 tuhannen koti, jonka kuukausikustannuksetkin ovat aivan toista luokkaa. En tiedä, olisimmeko saaneet sellaiseen lainkaan. Ehkä ei.

Kodissamme on 127 neliöitä, jotka jakautuvat kahteen kerrokseen korkeaksi tilaksi jätetyn olohuone-keittiön sekä matalempien tilojen kesken. Yläkerrassa on yksi makuuhuone, “aula”, pieni vaatehuone ja vessa. Alakerrasta löytyy olkkarin lisäksi kaksi makuuhuonetta, eteinen, puusauna ja kodinhoitohuone/saunaneteinen.

Pihassa on yksi 20 neliömetrin kokoinen kylmä varasto, jossa säilytämme kylmää kestävää ja esimerkiksi klapeja. Ensimmäisiä suurempia projekteja on kuitenkin se, että rakennamme pihaan suuremman lämpimän varaston. Meillä on niin reilusti kaikenmaailman retkeilykamoja, pyöriä yms., että varastotilan lisääminen on aivan must juttu. Nyt maa on kuitenkin roudassa, joten perustukset tehdään varmaankin vasta keväällä. Toinen makuuhuone ajaa siihen saakka varaston virkaa.

Parhaita asioita koko talossa on varaava leivinuuni, joka toimii isossa roolissa sähkölämmityksen kanssa, joka on käytännössä alakerran kattava lattialämpmitys. Olemme yrittäneet etsiä nyt optimaalisia lukemia taloon. Parasta olisi, jos makuuhuoneessa olisi 17 astetta ja muualla 19.

Vaikka suurille remonteille ei ole tarvetta, tämä koti oikein huutaa pientä pientäremonttia. Täällä on NIIN PUISTA, että lomamökkifiilis on lähellä, kun hiippailee ympäriinsä. Alahuoneen makuuhuoneista vaihdamme tammihenkiset laminaattilattiat (ei näy kuvissa), mutta muuten keskitymme pitkälti seiniin ja kattoihin. Maalia, tapettia ymsyms., mutta hirren olemme ajatelleet jättää aivan raa’alle mäntyhirrelle. Pidämme tuosta männynsävystä kumpikin tosi paljon, mutta emme aivan näin suurissa määrin. Hirsipaneelia voi hyvin maalata ja piilottaa.

Itselläni syyhyää sormet päästä suunnittelemaan uudestaan yläkertaan johdattavan portaikon kaiteet, jotka ovat tällä hetkellä myös aika mökkimäiset, sekä vaihtaa valaistus aika radikaalisti. Mutta emme aio hötkyillä. Nyt kun rempataan itseään varten, on parempi ottaa rauhassa, tottua tilaan ja ymmärtää hiljalleen, mitä kaikelta kaipaa. Ennen huhtikuuta ja vauvaa, jolla on myös lempinimi “Tikku“, on vielä onneksi muutama kuukausi aikaa, ja vaikka itse olen aika saamaton remontoija, on partasuu onneksi yksi tehopakkaus.

Pihalla alkaa kirkastua päivän valoisin hetki. Siitä kaksituntisesta on otettava ilo irti, joten täytyy kipaista pihamaalle. Yritämme kulkea saarta läpi ja hahmottaa miljöötä. Lähimetsät, -pellot ja -tiet tulevat ihan varmasti tutuksi, kuin myös meri, jota käyn joka päivä katsomassa.

“Käyn tarkistamassa meren”, olen alkanut sanoa, kun kipitän rantaan.

Luulen, tiedän, että tarvitsen tätä kohtaamista kuitenkin paljon enemmän kuin meri, joka tuskin kaipaisi tarkistustani.

-Henriikka

10 kommenttia

  1. Avatar Eija Mattila 16.12.2020

    Onnea uuteen kotiin ja elämän vaiheeseen koko perheelle!
    Tuo aika on arvokasta ja ihanaa kokemisen aikaa. Toivon, että nautit odotuksen jännityksestä ja kaikista tuntemuksista, mitä se tuo tullessaan. Oman pesän rakentaminen ja pienelle lapselle kodin tekeminen – mikä sen parempaa fiilistä voisi tuodakaan.
    Meren tarkistaminen – hyvin tärkeä päivärutiini :-) Siitä tuli mieleen muumiperheen suhde mereen; Muumipappa voisi sanoa juuri noin “Käyn tarkistamassa meren”

    Iloista joulunodotusta ja joulun aikaa!
    Toivotaan, että uusi vuosi tuo mukanaan meille kaikille normaalimpia aikoja ja elämään vakautta.

    tv. Eija,
    jonka omat lapset ovat jo 32 ja 30

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 20.12.2020

      Hei Eija ja kiitos ihanasta viestistäsi <3 Tuntuu kyllä niin ihanalta, että saa kokea tällaisen elämänvaiheen ja kaikki sen tuomat tunteet. Olla nyt oman elämänsä muumipappana täällä, meren äärellä. Aika ihanaa.

      Toivotaan todellakin ensi vuoteen normaaliutta, vakautta ja kosolti hyviä uutisia Suomesta ja maailmalta. Ihanaa joulunaikaa.

      Vastaa
  2. Avatar Juliajii 16.12.2020

    Paljon onnea, kuulostaa aivan ihanalta! Toivon, että saan joskus itse kokea jotain samankaltaista.

    Vastaa
  3. Avatar Ivy 17.12.2020

    Kuulostaa ja on näyttänyt niin ihanalta. Vastaava ratkaisu sopisi minulle vallan hyvin, vielä tosin oikeasti täytyy miettiä miten halua asua ja missä. Miehen kanssa ollaan leikillä sanottu nykyistä omistusasuntoa 50m2 vuokra-asunnoksi, sellaiselta väliaikaiseltahan tämä tuntuu.

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 20.12.2020

      Kaikelle on aikansa. Joskus “oikea” hetki saattaa tulla aivan yllättäen, joskus siinä kestää pidempään. Tosin sekin riippuu aina siitä, keneltä asiasta kysyy. Hyvä ystäväni totesi, että “oothan sä nyt puhunut tuosta maaseudulle muutosta jo ikuisuuden”, kun taas vaikka isoveljeni totesi, ettei pysy mun identtiteettimuutoksissa mukana :-D

      Kaikkea hyvää, vaikka sitten väliaikaisuuteen, mutta silti. <3

      Vastaa
  4. Avatar TiinaElina 18.12.2020

    Hienoa lukea teidän rohkeudesta ja uudesta alusta Hirsitalossa. Minusta on hyvä ettei tarvii kauheesti rempata, koska aina jotakin remppaa on meillä vaikka Hirsitalo on vasta 15 vuotias. Viime kesänä maalattiin koko talo, ja etelän puoleinen seinä on maalattu välillä.
    Onneksi teidän pieni ei ala heti kiipeillä, ehditte laittaa yläkerran aulan turvalliseksi ;)
    Porvoo on ollut minena kesänä sellai retkipaikka kesäisin tyttörien kanssa. Täältä Lohjalta sinne on pitkä matka, mutta aina on kannattanut, on se vaan niin upea paikka.
    Vielä tajdon sanoa hienosti teiltä aateltu et vanhemmat saavat mahdollisuuden olla lähempänä teidän perhettä, ja seurata alusta asti lapsenlapsen kasvua.
    Lämpimän leppoisaa Joulun aikaa uudessa kodissanne ♡

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 20.12.2020

      Hirsitalossa on kyllä hyvä olla. On ollut niin hyvä hengittää, se on kyllä ihaninta. Remppahan se ei lopu koskaan, mutta ehkä hyvä että tässä vaiheessa sen ei tarvitse olla aivan valtavaa. Että täällä voi hyvin asuakin.

      Ihanaa joulunaikaa ja kiitos viesteistäsi. Ne lämmittävät.

      Ps. Turva-aita portaikkoon löytyy jo ;) Edellinen asukas kohteliaasti sen jätti meille.

      Vastaa
  5. Avatar Henna 29.12.2020

    Minulla on aika pitkälti samannäköinen, hieman pienempi talviasuttava huvila, on hengittävä ja hyvä talo. Onnea uuteen kotiinne.

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 30.12.2020

      Kiitos :-) Hengittävyys on kyllä niiiiin ihana asia kodissa – sitä ei hahmotakkaan, ennen kuin joutuu kokemaan sisäilmahaasteita.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.