Kesämökkikaipuu

Oman iän lisääntymisen huomaa viimeistään siitä, että kaukokaipuun tilalla on kesämökkikaipuu. En malta odottaa, että pääsen mökille.

Haluaisin jo kirjan kainaloon, hyppiä kiviä pitkin johonkin kalliolle romaaneja ahmimaan. Tai runoja. Novelleja. Jotain. Tai kirjoittamaan pitkään ja hartaasti.

“Then I remember I am a writer who should be writing…”

Haluaisin grillata pihalla jotain hyvää ja värikästä, syödä salaattia öljyllä ja balsamicolla kylkeen. Leipoa mansikkakermakakun ja syödä kaiken yksin.

Haluaisin paistaa lettuja muurikassa, kerätä päälle valtavia vadelmia ja söhertää hirveästi purkkikermavaahtoa päälle.

Olisi ihana kuunnella Iskelmäradiota, tehdä samalla pihatöitä ja haravoida vanhoja lehtiä nurmelta sivuun. Olisi niin kiva pilkkoa puita, kantaa petivaatteet ulos pihalle tuulettumaan ja nukkua laiturilla yksi yö.

Olisi kiva mopata mökki kertaalleen, imuroida vähän sieltä sun täältä, huiskutella pölyhuiskalla. Asetella vanhoja kippoja, kuppeja ja kastikekulhoja uudelleen, muutaman sentin aina uuteen suuntaan.


Olisi kiva pelata perheen kanssa lautapelejä, kun sauna lämpiää. Aliasta ja sen sellaista, ehkä korttiakin. Ja kun sauna olisi lämmin, kaikki voisivat könytä ylälauteille kunnon löylyihin. Vesi olisi vähän kylmää, niin kuin aina, mutta saunassa ainaista autuutta.

Saunan jälkeen syötäisiin muuten kaikki päivältä jääneet muurikkaletut. Ja sitten taas hirväesti kermavaahtoa päälle.

Haluisin ihailla auringonnousuja ja -laskuja, herätä aamuyöllä ihaileman usvaa. Odottaa jokaisen kulman takana näkyvän karhun, peuran tai ainakin jonkun soman jäniksen.

Haluaisin sänkyyni jotkut lapsuudesta tutut lakanat tai vanhan, virttyneen makuupussin ja nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Ja pidempäänkin. Ja sit vielä vähän.

Aion kyllä yrittää päästä vanhempien täysihoitoon muutamaksi päiväksi, mutta on myös ihana ajatus, että mökillä saa puhailla kaikennäköistä. Mummin ja vaarin vanhalle mökille menen ehkä yksin lojumaan, lukemaan niitä paljon puhuttuja kirjoja ja kirjoittamaan hiljaisuudesta, joka olisi hyvä kirjoittaa sanoiksi.

Kahvia minä ainakin aion keittää, uida aamuisin vallan hylkeenä ja oppia fileoimaan näppärästi kaloja. Olenhan kahden aamun päästä luontoalan ammattilainen, huh huh. Kyllä sen kunniaksi kannattaa mökille sännätäkin.

Hyvää yötä.

-Henriikka

1 kommentti

  1. […] eilen kesämökkikaipuustani. Kun ajattelen sellaista kaikista seesteisintä tai rauhallisinta unelmahetkeä elämässä, […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.