Matkalle tekisi mieli, alati. En nyt kuitenkaan ole kipaisemassa mihinkään. Sen sijaan aloin kahlata läpi viime marraskuisia Berliinin kuvia ja muistelin kauniita hetkiä itku silmässä, tippa nenän alla. Miten saattoikin taas olla levollinen matka?

Viikko kaupunkilomalla, hetki arkea Saksassa. Ostoksia lähikaupassa, Frendejä läppäriltä ja alusvaatteiden ja sukkien pesua nyrkkipyykillä. Lounasta viereisessä kahvilaravintolassa nimeltä ”Raja Joosepi” (tarina ei kerro nimestä sen enempää) ja metromatkoja ennestään tuttuihin ja tuntemattomiin paikkoihin. Vähän DDR:ää ja muuta historiaa, kuudesti sushia ja aina vaaleanpunainen reppu selässä.

Ja aivan maailman paras matkakaveri. Ai että sentään.

Niiiin ihania muistoja. Ollaan vähän joskus haaveiltu omistusasunnosta lähivuosina, mutta ehkä tulen tulokseen, että laitetaan kaikki rahat suoraan matkoihin ja lusitaan vuokra-asunnoissa hamaan tulevaisuuteen.

Loppukevennys:

Tein äsken Runebergin torttuja. Taas. Viimeksi tein niitä muffinivuokiin, mutta halusin tällä kertaa autenttisia suikuloita. Minulla ei ole sellaista torttuvuokaa, joten päätin tehdä leivinpaperista suikaleita, rullata ne ja kiinnittää rullan kiinni. Ainoa minkä keksin oli klemmari. Voin kertoa, ettei aivan mennyt kuin haaveunissa, tortut levähtivät leivinpaperirullissaan ympäri uuniin. Sieltä sitten kauhomaan.

Kivaa elämää.

– Henriikka