Kävin juuri läpi viikonlopun eräilykuvia. Ihan huippu reissu. Suuri valaistumisen hetki oli äsken, kun tajusin iltakaakaota kurkkuun kaataessani, etten ole pitkään aikaan saavuttanut reissuillani niin priimaa hinta-laatusuhdetta. Majoituskin oli aivan ilmainen vihreässä muikkusteltassa. Tätä lisää.
Toisen valaistumisen koin eilen, kun tajusin että tarvitsen oman puukon. Että voin tulevilla reissuilla vuolla makkaratikkuja ja kaarnalaivoja, eikä tarvitse pyytää vanhemmilta lainaan. Nahkatuppisessa puukossa on metsäntuntua. Pois kaikki rumat puukkomielikuvat ja tekniikka haltuun. Ensi kesänä askartelen kylän kauneimmat kaarnalaivat.
Nämä kymmenen kuvaa olivat vain esimakua. Huomenna läväytän plakkariin miltei 100 metsäkuvaa ja vähän kertomusta siitä, missä vaeltelimme. Ja siitä, miksi metsästä vaikuttuneina vähän eksyimmekin. Ehkä näette kuvan hupsusta teltastamme, ehkä ette.
Kauniita unia, nyt unten maille.
– Henriikka
Puukkopitäjän kasvattina mainostan firmaa, joka on vuollut valoa leirinuotioihini ja leikannut risuja vaelluspoluiltani pienen partiolaisen historiassa http://www.iisakkijarvenpaa.fi/
Ahaa, Iisakki Järvenpää kuulostaa kyllä luotettavalta. Pitänee miettiä…
Kiitos vinkistä!
Nyt kuulostin kyllä ihan todella sarkastiselta tahattomasti. Kuulostaa oikeasti kiinnostavalta.
Aah eräily on ihanaa, oon kade kun pääsit syyskuiseen metsään moneks päiväksi ❤ kerro teijän metsäsafkoista ja joo haluan nähdä kuvan hupsusta muikkusteltasta!
Luithan jo massiivisen vaellusjutun? Siellä lisää meidän retkestä :-)
Puukko on metsässä liikkujalle kyllä ehdoton apu. Isäni tekee ja myy puukkoja ja olen häneltä saanut mitä parhaimman ja hienoimman puukon – tuppi ja kahva alusta asti itse tehtyä käsityötä. Niin ja tietenkin sain itse suunnitella puukkoni värit, materiaalit ja kuviot sekä valita sopivan terän. Yllätykseksi isä oli vielä kaivertanut tupen metallikoristeeseen nimeni. Jos joku haluaa oikeasti uniikin ja oman näköisen puukon, niin kannattaa ehdottomati ryhtyä oman puukkonsa designeriksi ja tilata puukko isäni kaltaiselta käsityöläis-puukontekijältä (tai vaikka suoraan isältäni ;). Paras ja mielestäni kaunein kahvan materiaali on tuohi.
Vautsi. Kuulostaa aivan ihanalta. Huippua, että niinkin perinteinen asia kuin puukkokin voi olla esteettinen. Pitääpä vinkata vaikka joululahjatoiveeksi sellainen.
Kiitos hyvästä vinkistä!
Oooh mikä ihana tunnelma välitryy jo näistä kurkkauskuvista!
Itse olen edelleen kauhea puukkopelkuri vaikka vuosia olen sitä mukana joka retkellä kantanut, kiitos partion. Ja vuosi toisensa perään opetan pieniä sudenpentuja veistelemään. Ehkä olisi aika hyväksyä että onhan se puukko tosiaan harvinaisen kelpo kaveri kun hyvin kohtelee.
Onhan se. Oikein kelpo, kun vaan osaa käyttää.
Kiitos kivasta kommentista.
Kade tosta mehtäreisusta!
Mene sinäkin!