Enää ei tarvitse metsästää puteleita saadaakseen surffitukan, sillä suolasuihkeiden voittaja on löytynyt. Se on ihkaoikea merivesi. Hiukset näyttävät sen jälkeen hyvältä, mutta tuntuvat hirveältä, mutta eikö jälkimmäinen ole aina epäolennainen seikka suolasuihkeita kuluttaessa?
Saavuin juuri turkoosin meren ääreltä. Täysin luonnottoman näköinen, kirkkaana hohtava vesi oli erinomainen rauhoittaja orientaatiopäivän jälkeen. Kävin eilen ostamassa uuden mekon sotkeakseni sen hiekkaan, meriveteen ja muuhun. Oikea vapauden mekko.
Sain lukujärjestyksenkin, ja huomenna koulu alkaa vasta puoli kolmelta. Löysin kuitenkin vapaaehtoisen kurssin, joka alkaa sopivasti ennen omia tuntejani. Myöntäkää pois, että Ukulele lesson suorastaan huutaa nimeäni!
Lisäksi sain muutaman kaverin, joista kahden kanssa vietin iltaa merellä. Sveitsiläinen otti ylläolevan kuvan, ruotsalainen levitti selkääni aurinkorasvaa. Sydämeni ei turhaan tarvitse pamppailla yksinäisyyden pelolle.
Lämpöasteita on noin kolmekymmentä. Sitten aina välillä, ihan yhtäkkiä, alkaa tulla vettä taivaalta. Se on sellaista kristallista tihutusta, joka virkistää, mutta myös kastelee. Aurinko paistaa samaan aikaan, ja kaikki kastunut kuivuu muutamassa hetkessä. Lupasivat, että siitä alkaa pitää, mutta itse olen kyllä pitänyt siitä alusta lähtien.
Maapallon toisella puolella kaikki hyvin. Entä siellä?
-Henriikka
Huom! Olen kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastaa kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä.
Kuulostaa täydelliseltä! Pakko sanoa ettei omakaan tukka ole koskaan näyttänyt niin ihanalta surffipehkolta kuin Aruballa viikon meressä hengailun jälkeen. Mutta se ölkö tuntemus vaati Suomessa monet pesut ennen kuin lähti. :D
Ihanaa eloa sinne maapallon toiselle puolelle! <3
Täydellisyyttä se kyllä kieltämättä hipoikin. Vaikka kyllä mä myös tykkään Suomesta kaikkine vuodenaikoineen.
Ja joo, sama täällä. Suolainen surffitukka ei ollut Suomessa enää ihan niin kätevä ja ihana kuin Hawaijilla…